Kouluvuoden alkaessa koulukiusaamisesta ja väkivallasta on puhuttava entistä avoimemmin. Minullakin on toisen luokan aloittava koululainen, ja kuten jokainen vanhempi, haluan hänen voivan lähteä kouluun turvallisin mielin. Turvallinen koulupäivä on jokaisen lapsen oikeus taustasta riippumatta.
Fyysisen väkivallan lisäksi myös kiusaaminen, häirintä, uhkailu ja nettikiusaaminen ovat väkivallan muotoja. Niiden seuraukset voivat näkyä lapsen elämässä vielä vuosienkin päästä. Siksi niihin on puututtava nopeasti, johdonmukaisesti ja yhdenvertaisesti.
Olen nähnyt omien lasteni varhaiskasvatuksen aikana, kuinka paljon merkitystä varhaisella puuttumisella on. Pisaramallin mukaisesti pienetkin ristiriidat, ulkopuolelle jättämiset tai tönimiset käsiteltiin heti. Viesti lapsille oli selkeä: ketään ei saa satuttaa eikä jättää yksin. Samalla opeteltiin pyytämään anteeksi, ottamaan vastuuta ja toimimaan toisia kunnioittaen.
Turvallisuus ei synny vain rangaistuksilla. Myös väkivaltaisesti käyttäytyvät lapset tarvitsevat tukea, ohjausta ja aikuisia ympärilleen. Lapsille on opetettava tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja ja ristiriitojen rauhanomaista ratkaisemista. Samalla koulujen henkilökunnalle on turvattava riittävät resurssit ehkäistä ongelmia ja puuttua niihin ajoissa.
Hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia siitä, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen oikeaan aikaan. Vastuu kuuluu myös meille vanhemmille. Turvallinen koulu lisää oppimisen iloa, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia.
Turvallinen koulu ei ole etuoikeus vaan perusoikeus. Yhteiskunnan vahvuus mitataan siinä, miten se pitää huolta lapsistaan. Siksi koulukiusaamiselle ja väkivallalle on oltava nollatoleranssi. Jokainen lapsi ansaitsee mahdollisuuden kasvaa, oppia ja rakentaa tulevaisuuttaan ilman pelkoa.