Jääaikatuki lapsille ja nuorille

Kirjoitus on koottu käytetyistä puheenvuoroistani kaupunginvaltuustossa 13.11.2017

Ensi vuoden talousarviossa on kirjaus, että lisätään 140 000 euroa jääaikatukeen.

Kokouksessa sanottiin monessa puheenvuorossa, että jääaikatuki tulisi kohdistaa nuorille. Samoin lautakunnassa on ollut tämä henki. Ja koska henki on tämä, sen voi myös kirjata. Esitinkin, että kohtaan 140 000 € jääaikatukeen tehdään lisäys ”alle 18-vuotiaiden”. Keskustelun aikana nousseiden seikkojen vuoksi lisäsin vielä erityisryhmät, jotta kirjaus ei ole liian kapea.

Lisämääräraha kuten kaikki muutkin varat ja tuki myönnetään tiettyjen pelisääntöjen mukaan. Siksi olisi ollut tärkeää linjata jo talousarviossa, että tuki kohdistuu lapsille ja nuorille. Muutoinhan jätämme auki, kenelle sen saa kohdistaa. Eli muutoksia voi tehdä ilman, että ne tulevat valtuustolle. Toimialajohtajalle annetaan mahdollisuus tehdä tulkintoja, koska se jätetään auki.

Sekä valtuustossa että lautakunnassa henki on ollut, että raha tulisi kohdistaa alle 18-vuotiaisiin. Muutama kuitenkin puhui muistakin ikäryhmistä esim. ikäihmisistä. Jos tuen käyttö laajenee kaikkiin ikäryhmiin, tuen määrä per henkilö jää pieneksi. Tällöin se ei kohdennu niin, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Toki jääaika on kallista kaikille, mutta työssäkäyvä pystyy sen paremmin maksamaan kuin pienituloinen lapsiperhe.

Rajoja on vaikea laittaa, koska joku jää aina ulkopuolelle. Toisaalta jos rajaa ei ole, sitä ei ole eli perusteltua kohdentamista ei voi tehdä.

Esitys hävisi äänestyksen äänin 30-17. Siten valtuutetut eivät halunneet kantaa tästä vastuuta vaan siirtää sen virkahenkilöille ja lautakunnalle. Toivottavasti lautakunta tekee järkevät pelisäännöt ja toimintaohjeet – ja tuki kohdentuu sitä oikeasti tarvitseville. Uskon kyllä, että kokouksessa ollut henki lopulta näkyy. Aion silti olla hereillä ja valvoa, että se toteutuu.

 

Muita esille nostamiani asioita.

Ryhmät ovat esittäneet, että kirjaus henkilöstökustannuksista muutetaan muotoon ”henkilöstökustannukset eivät nouse”. Olen sitä mieltä, että kirjaus on parempi kuin ”laskevat”. Meidän on kuitenkin tiedostettava, että vuoden alussa on TES-neuvottelut. Tuloksena voivat olla palkankorotuksia tai muita muutoksia, jotka kasvattavat henkilöstökustannuksia. Palkankorotus voi olla yksi, kaksi tai kolme prosenttia. Tai jopa enemmän.

Meidän on otettava tämä huomioon ja varauduttava lisätalousarvioon. En halua, että leikkaamme miljoonia tai karsimme olemassa olevasta henkilöstöstä näiden neuvotteluiden vuoksi.

Varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta haluan myös todeta sen, että meidän ryhmän esittämät kirjaukset ja poistot olivat hyviä. Suomessa varhaiskasvatuksen piirissä on alle Euroopan keskitason. Siksi on ihan perusteltua tavoitella kasvua, että suurempi osa olisi päivähoidossa.

Maksuton varhaiskasvatuskin etenee valtakunnan tasolla, ja monissa kaupungeissa on tehty linjauksia siirtymisestä asteittain maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen on oltava laadukasta ja sellaista, johon kaikilla perheillä on mahdollista osallistua, myös pienituloiset. Laadukas varhaiskasvatus ei ole vain sijoitus vaan myös säästö tuleviin kuluihin. Siksi on perusteltua kasvattaa kuluja eikä linjata, että kulut eivät kasva. Nämä Reino Rissasen esille nostetut muutokset eivät saaneet kannatusta, joten Reino jätti ne lopulta tekemättä.

Talousarvio on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä. Nyt vain huolehditaan, että palvelut toteutuvat ja koulut saadaan terveiksi.

 

Työllä tultava toimeen

Nuorisobarometrin mukaan suomalaisista nuorista suhtautuu myönteisesti tulevaisuuteen vain 55%. Vuonna 2008 vastaava luku oli 74%. Usko parempaan tulevaisuuteen on keskimäärin vähentynyt samaan aikaan kun eriarvoisuus, tuloerot ja hyvinvointierot ovat kasvaneet.

Hallitus toi eduskunnan käsittelyyn ensi vuoden budjetin, jossa jopa hallituksen oman arvion mukaan kaikkein pienituloisimmilta viedään noin 40 euroa ja suurituloisimmille annetaan noin 400 euroa. Kokoomuksen suunnalta kuului kommentteja, että tuloeroja tarvitaan, koska kaupan kassalla pitää tienata enemmän kuin työttömänä.

Kyllä, työnteon on oltava kannattavaa. Olen myös sitä mieltä, ettei kaikille voida maksaa samaa palkkaa, ovathan eri töiden vaativuudet erilaisia. Kokoomuksen retoriikka yhdistettynä hallituksen toimiin kuitenkin kertoo niistä arvovalinnoista, joissa tulo- ja hyvinvointieroja ei pyritä kaventamaan. Päinvastoin.

Suomen talous on lähtenyt kasvuun. Vaikka hallitus siitä haluaakin pisteitä kerätä, on syytä huomata, että esimerkiksi kiky-sopimuksen julkisen sektorin lomarahojen leikkaukset eivät kilpailukykyymme ole vaikuttaneet. Suomi elää viennistä, ja sen edistämisessä hallituksen toimet ovat olleet vaatimattomia.

Parhaillaan neuvotellaan työehtosopimuksia ja käydään liittokierrosta. Tähän saakka työantajapuoli on esittänyt melkeinpä vain nollakorotuksia. Miten tämä nostaa työntekijöiden ostovoimaa ja edistää kotimaisia markkinoita? Ei mitenkään. Onko nollakorotus yleislinjana oikeudenmukainen? Ei ole.

Työntekijäpuolella on kiristetty vyötä, kun oli niukkaa. Työntekijäpuoli on kantanut kortensa kekoon tyytymällä nollakorotus-linjaan. Nyt kun Suomen talous vetää, on aika antaa hyvän valua ihan perusduunareille saakka. Erityisesti palvelualoilla palkat laahaavat perässä. Silti me haluamme, että tilat ovat siistejä, ravintolassa saa hyvää palvelua ja kaupat ovat auki iltakymmeneen.

Palkalla on tultava toimeen. Tehokkuutta on lisätty monilla työpaikoilla, ja kiky on otettu käyttöön täysimääräisenä. Samaan aikaan jaetaan ennätysosinkoja. Taloudellinen hyvä ei valu alaspäin automaattisesti, tuloerot eivät kapene ilman toimia. Vaikka työnantaja on keskusjärjestötasolla kolmikannasta irtautunut, on selvää, että työvoimapolitiikasta vastuuta kantavat niin työmarkkinajärjestöt kuin hallituskin. Työntekijälle ei enää voi antaa vain keppiä.

Julkaistu Lapin Kansassa 2.11.

Linjatonta työllistämispolitiikkaa, vaikutusmahdollisuuksia ja vähän konsernitaloutta

Ryhmäpuheenvuoro valtuuston kokouksessa 23.10.2017
§ 120 Vastine arviointikertomukseen

 

Hyvät valtuutetut, virkahenkilöt ja lehterin väki.

Vastineessa arviointikertomukseen pyritään vastaamaan keskeisiin huomioihin, jotka tarkastuslautakunta nosti esille arviointikertomuksessa. Arviointikertomus oli kiitettävän kattava, mutta vastineessa paneudutaan vain muutamaan asiaan. Se ei välttämättä ole huono asia.

Meidän on pystyttävä priorisoimaan ja päättämään, mitkä asiat pyrimme korjaamaan tänä vuonna, jotta ne samat asiat eivät olisi uudelleen seuraavassa arviointikertomuksessa.

Pidin kesäkuussa sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron arviointikertomuksesta, joten muistan hyvin, mitä me pidimme tärkeänä. Nostimme esille konsernitalouden hallinnan, lainamäärän, konserniohjauksen, työllisyystoimet ja osallisuuden. Vastineessa käsitellään oikeastaan kaikkia näitä, paitsi työllisyystoimia.

Toki talouskasvun myötä työllisyys paranee myös Rovaniemellä. Mutta on ensiarvoisen tärkeää, että meillä on linjauksia, millaisilla toimilla pyrimme työllisyyttä edistämään.
Arviointikertomuksessakin nostetaan esille huoli siitä, että työllisyyspolitiikkamme on määräaikaisia kokeiluhankkeita, eikä pitkäjänteistä ja tulevaisuuteen suuntautuvaa. Eikä edellä peräänkuuluttamiani linjauksia tarkastuslautakunnan mukaan ole.

Harmi, että tästä ei kuitenkaan mainita vastineessa, mutta onneksi meille valtuustoon tulee vielä kaupunkistrategia ja ehkä valtuustosopimuskin saadaan tehtyä. Mahdollisuuksia korjata työllisyyspoliittisen linjan puute on siis tulossa.

Näissä samoissa papereissa pystymme tekemään investoinneista priorisointia – ja näin hallitsemaan konsernin velan määrää. Me olemme vuosia menneet minimi-investointitasolla, ja nyt ongelmat alkavat kasaantua. Siksi tarvitsemme kokonaisvaltaista suunnittelua ja rohkeatapolitiikkaa.

Emme voi sallia sitä, että tieten tahtoen velvoitamme koululaisia käymään koulua tiloissa, joissa on vakavia sisäilmaongelmia. Tarvitsemme terveitä tiloja. Toki on myös muita päätöksiä odottavia investointeja, kuten uimahalli ja niin moni muu.

Vastineessa käsitellään myös konsernitalouden kokonaishallintaa. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä jakaa tämän huolen. Toimenpiteiden toteutuksessa on huolehdittava riittävästä resurssoinnista osaamiseen.

Vastineessa puututaan aivan oikein konserniohjaukseen. Ohjauksessa tärkeintä on tavoitteiden ja mittareiden asettaminen ja toimenpiteiden määrittely. Nyt odotukset kohdistuvat konsernijaostoon.

Lopuksi päästään osallisuuteen ja avoimuuteen. Näinä aikoina, kun äänestysaktiivisuus laskee ja politiikka nähdään kielteisenä, ja toisaalta ihmiset ovat tietoisempia, näitä molempia, avoimutta ja osallisuutta, tarvitaan enemmän kuin koskaan. Olen erittäin iloinen, että tähän haasteeseen halutaan tarttua.

Kaupunginhallitus on jo nyt ryhtynyt toimiin ja asettanut suorat tavoitteet. Vastineessakin mainitut ”Tiedon avoimuus, vuorovaikutus ja selkeä kieli ovat käytössä yleisesti ja osana uutta asianhallintajärjestelmää” ovat oivia linjauksia. Nyt vain huolehditaan, että koko kaupunki ja konserni aidosti toimivat näiden mukaisesti.

Näillä sanoin sosialidemokraattinen ryhmä kannattaa vastineen hyväksymistä.

Panostetaan nuoriin säilyttämällä Poppari

Rovaniemellä on ollut tänä vuonna tavanomaisesta poikkeava tilanne, kun nuorisotilat ovat olleet Kauppakeskus Revontulessa. Alun perin ne olivat PopUp-nuorisotilat, jotka korvasivat remontissa olevan Korkalovaaran nuorisotilan. Kävijämäärät ovat kuitenkin nousseet poikkeuksellisen korkeiksi, noin 100 kävijään päivässä.

Popparin tulevaisuus on nyt vaakalaudalla, koska sille ei ole varattu varoja ensi vuoden vapaa-ajanlautakunnan budjetissa.

Kauppakeskus Revontulessa toimiva nuorisotila Poppari hyödyttää niin Rovaniemen nuorisoa, kuin myös itse kauppakeskusta. Popparissa nuorilla on luvallinen paikka kokoontua ja viettää aikaa. Paikalla on ammattitaitoisia väkeä ottamassa nuorista koppia ja ohjaamassa. Tämä on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan.

Revontulen kauppakeskuspäällikön mukaan nuorisotila on vähentänyt nuorisoon liittyviä häiriöilmoituksia niin asiakkailta kuin työntekijöiltä jopa 100%. Nuorten keskittyminen nuorisotilalle kauppakeskuksen käytävien sijaan lisää myös koko kauppakeskuksen houkuttelevuutta.

Revontuli voisi osoittaa haluavansa todella edistää Rovaniemen nuorisokulttuuria, sekä olla edelläkävijöiden joukossa parantamassa keskusta-alueiden viihtyvyyttä tarjoamalla tilan maksutta.

Vapaa-ajanlautakunta on vuosien mittaan noudattanut kaupungin eri toimielimiltä vaadittua tiukkaa menokuria. Budjetteja ei ole ylitetty, vaan toimintaa on jouduttu sopeuttamaan eli leikkaamaan. Nyt kun meillä on mahdollisuus edistää nuorten hyvinvointia ja arkea, niin siihen kannattaisi tarttua ja antaa lisämääräraha nuorisotoimelle.

Nuoret ovat Rovaniemen tulevaisuus ja heihin panostamalla panostamme myös parempaan Rovaniemeen.

Valtuustoaloite: Rovaniemi osaksi Green Office-verkostoa

Valtuustoaloite

Valtuusto 12.6.2017

Rovaniemen kaupunki Green Office-verkoston jäseneksi

WWF Green Office on käytännönläheinen ympäristöjärjestelmä toimistoille. Sen avulla voi pienentää työpaikan ekologista jalanjälkeä sekä vähentää hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Green Office-toimistona Rovaniemi voisi osallistua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja säästää rahaa esim. paperinkulutusta vähentämällä, ja saisi käyttöönsä Green Office-merkin.

Rovaniemen kaupunki ottaa jo nykyisin eri toimielimissä kestävyyden huomioon suunnitelmissaan. Kuitenkin käytännön toimet ympäristöystävällisyyden näkökulmasta jäävät useimmiten vähäisiksi. Jotta omia käytäntöjä voidaan muuttaa, ensiksi omien toimien vaikutukset ympäristöön on tiedostettava. Sen jälkeen voidaan pienin askelin muuttaa käytäntöjä ympäristöystävällisempään suuntaan. Green Office tarjoaa käytännönläheisiä työkaluja, joiden avulla voidaan innostaa henkilöstöä arjen ekotekoihin, parannetaan koko työyhteisön ympäristötietoisuutta ja saavuttaa kustannussäästöjä.

Green Office-toimistojen tavoitteena on parantaa ekotehokkuutta. Green Office-merkki edellyttää muun muassa käytännönläheisen ympäristöohjelman laatimista, Green Office-vastaavaa, energian säästämistä ja jätteiden syntymisen vähentämistä, indikaattoreiden valintaa ja niin edelleen.

Tällä hetkellä Green Office- verkostossa on Suomessa mukana 403 toimistoa ja 150 organisaatiota, muun muassa Lahden kaupunki monine osastoineen. Vuoden alussa myös Lapin yliopisto.

Lisätietoa: https://wwf.fi/vaikuta-kanssamme/greenoffice/

Me allekirjoittaneet esitämme, että Rovaniemen kaupunki hakee WWF Green Office-verkoston jäsenyyttä.

Maria-Riitta Mällinen (sd.)

Ryhmäpuheenvuoro: Taloutta, työllisyyttä ja vaikuttamismahdollisuuksia

Ryhmäpuheenvuoro, SDP

Rovaniemen kaupunginvaltuusto 12.6.2017,
§ 89 Arviointikertomus 2016

Puheenjohtaja, valtuutetut, lehterinväki ja virkamiehet

Haluan ihan ensimmäiseksi kiittää tarkastuslautakuntaa suuresta ja kattavasta työstä sekä raportista. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on lautakunta, joka on hereillä ja tarkkaavaisesti seuraa, ovatko valtuuston asettamat toiminnan ja talouden tavoitteet kunnassa ja kuntakonsernissa toteutuneet.

Merkittävä osa kunnan toiminnasta on siirtynyt konserniyhtiöihin. Toiminnan ja talouden hallinnan kannalta on tärkeää, että myös konsernien tiedot ovat mukana tilinpäätöksissä. Samoin meidän on mentävä kohti keskitettyä konsernitaloutta. Meillä ei ole varaa hajautettuun malliin, jossa on päällekkäisyyksiä eikä tieto liiku. Viimeisin tieto ja hallinta eivät ole yhdessä paikassa, vaan tilanne on sekava.

Keskitetty konsernitalous myös minimoi toiminnan riskejä. Tämä myös ryhdittää taloudenhallintaa, ja siten voidaan puuttua holtittomaan rahankäyttöön. Arviointikertomuksessa on muitakin hyviä toimenpiteitä talouden hallinnan kehittämiseksi, ja sosialidemokraattinen ryhmä lämpimästi kannattaa niiden eteenpäin viemistä.

Sosialidemokraattinen ryhmä on huolissaan myös lainamäärän kasvusta. Lainakanta kasvoi 24,2 miljoonaa euroa, ja on nyt 2 290 euroa asukasta kohden, konsernivelkaa puolestaan on 3 583 euroa asukasta kohden. Nyt kun korot ovat matalalla voimme lainarahalla tehdä investointeja, pienentää korjausvelkaa ja paikata alijäämää, mutta se ei ole pitkänaikavälin ratkaisu. Taloussuhtanteiden muuttuessa korot voivat yllättäen myös nousta.

Tästäkin näkökulmasta on kiinnitettävä huomiota taloushallintoon ja monipuolisempaa konserniohjaukseen. Jo nyt, taloudenpidossa on joka sektorilla noudatettu tiukkaa menokuria – ja henkilöstökulutkaan eivät ole kasvaneet. Huomionarvoista on kuitenkin se, että ostopalvelut kasvoivat.

Toinen asia, jonka sosialidemokraattinen valtuustoryhmä haluaa nostaa esille, on työllisyyden hoito. On todella huolestuttavaa, ettei Rovaniemellä ole pystytty toteuttamaan omia päätöksiään. Esimerkiksi päätetyn erityissuunnittelijan rekrytointi jäi toteutumatta. Arviointikertomuksessa todetaankin, että työllisyyden edistämiseen tarvitaan aktiivisuutta ja lisätoimia. Työttömyyden vähentäminen edistää rovaniemeläisten hyvinvointia ja toimeentuloa – ja siten tuo lisää tuloja meidänkin aluetalouteen.

Tottahan on sekin, että kuntien ja kaupunkien on haasteellista tehdä aktiivisia työllisyystoimia, mutta siksi onkin tärkeää tehdä viedä loppuun tehdyt päätökset ja luotava selkeät työllisyyden edistämisen linjaukset. Samoin työllisyystavoitteet on huomioitava elinkeinojaostossa, ja tavoitteet on mainittava Rovaniemen Kehitys Oy:n kanssa laaditussa palvelusopimuksessa.

Rovaniemen työllisyyspolitiikka ei voi olla vain määräaikaisissa kokeiluhankkeissa vaan sen on oltava pitkäjänteistä ja tulevaisuuteen suuntautuvaa. Ensimmäiset askeleet tähän ovat juuri äsken mainitsemani erityissuunnittelijan rekrytointi ja linjauksien tekeminen.

Lopuksi haluan nostaa esille kuntapolitiikan yhden tärkeimmän asian – kuntalaisten osallisuuden. Vaikka arviointikertomuksessakin on todettu, että kaupunki on kehittänyt osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, viime aikoina on tullut esille, ettei kuntalaisten kuulemisia ole toteutettu merkittävissä hankkeissa.

Esimerkiksi Oikaraisen koulun lakkauttamispäätöksestä ja prosessista on vasta saatu hallinto-oikeuden päätös. Samanlainen prosessi oli myös uimahallin päätöksenteossa – kaupunki itse ei ole järjestänyt kuulemistilaisuuksia. Tästä voisi nyt ottaa koppia – ja käydä avointa keskustelua uimahallin paikasta rovaniemeläisten kanssa.  On tärkeää, että kuntalaiset voivat vaikuttaa elinympäristöään koskeviin päätöksiin. Tätä emme voi vähätellä.

Rovaniemen on otettava osallisuudessa ja vaikuttamismahdollisuuksissa ryhtiliike. Meidän on muistettava rohkeasti käydä avointa keskustelua ja noudattaa meidän omia päätöksiä vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisessä, myös vaikeiden päätösten osalta. Eihän ole meidänkään kannalta järkevää, että päätöksiä kumotaan hallinto-oikeudessa ja meitä joudutaan muistuttamaan näin perusasioissa. Ollaan me parempia.

Vieraskynä: Kuntavaalit, maailmanmeno ja äänestyspäätös

Olin viime viikolla ROTKOn järjestämällä kuntavaalitorilla. Siinä kampanjamateriaalia jakaessa tuli myös katsottua kilpailevien leirien ständejä ja kampanjailmettä. Kristillisdemokraatit peräänkuuluttivat inhimillisempää otetta. Keskusta puolestaan markkinoi itseään huolenpitäjänä. Vaalipuheet ovat usein aikamoista höttöä, kaikki tahtovat ainakin puheiden tasolla yhteistä hyvää. Kepillä ei tarvitse kuitenkaan paljoa tökkiä erojen paljastamiseksi. Esimerkiksi koskeeko KD:n inhimillisempi ote myös seksuaalivähemmistöjä? Entä sisältyykö Keskustan huolenpitoon hallituksen tekemät koulutus- ja muut leikkaukset?

Vastakkainasettelun aika on ohi, oli Sauli Niinistön ja Kokoomuksen slogan presidentinvaaleissa 2006. No ei se tietysti ollut ohi silloin, eikä myöskään nyt. Päinvastoin, erilaiset vastakkainasettelut ovat ehkä merkittävin yhteiskunnallinen voima tällä hetkellä. Sillä on merkitystä, mitä inhimillisyys tai huolenpito kenellekin tarkoittaa – Joillekuille ei välttämättä yhtään mitään. Kuntavaalit ei ole yksilövaali. On tärkeää, että se oma ehdokas on ns. hyvä tyyppi, mutta aivan keskeistä on se, mitä puoluetta eli millaisia linjoja, arvoja ja maailmankuvaa kyseinen ehdokas joukkueensa kautta edustaa.

Oltiin muutama viikko sitten luukuttamassa Maria-Riitan esitteitä eräässä kaupunginosassa. Postilaatikon kulmilla tupakalla ollut mies kertoi, miten mielestään laidasta laitaan poliitikot ovat mätiä: Ennen vaaleja luvataan kaikkea kivaa kaikille, vaalien jälkeen tuijotetaan vain omaa napaa. Lisääntyvä kyynisyys ja vähenevä usko poliittiseen järjestelmään jäytävät yhteiskuntaa monella tasolla. Kyynistymisestä seuraava äänestämättömyys ja siitä seuraava demokratiavaje on aito ongelma. Se on haaste poliitikoille, puolueille ja yhteiskunnalle. Osansa vastuusta kantaa kuitenkin jokainen kansalainen: Eivät kaikki tietysti voi olla politiikan suurkuluttajia, mutta jokaisen soisi olevan edes vähän kiinnostunut yhteisistä asioista. Yleisen mantran, ”äänestämällä ei voi vaikuttaa” taustalla onkin usein näennäinen luulo siitä, että puolueet ovat kaikki samanlaisia. Erojen ja oman vaihtoehdon esille tuominen on yhtäältä puolueiden tehtävä, mutta toisaalta jokaisen kansalaisen pitäisi myös ottaa vastuuta omasta valveutuneisuudestaan. Poliitikkona oleminen on tänäpäivänä aikamoista koiran hommaa. Arvostus ei ole korkealla, vaikka useimpien henkilökohtainen motiivi on yhteinen hyvä. Kuntavaaliehdokkaat ansaitsevatkin kaikki hatunnoston ehdolle lähtemisestä, ovat he kuitenkin aikamoisia demokratian sotureita.

Nykyistä edeltävä hallitus jäi historiankirjoihin jokseenkin kykenemättömänä, nykyinen puolestaan lähti savottaan voimaa uhkuen, mutta on sittemmin peruuttanut useimmista uudistushankkeistaan. Valtakunnan tasolla poliittisen valmistelun taso on laskenut jo vuosikausia, suuria hankkeita yritetään runnoa läpi pahasti keskeneräisinä lakipaketteina ja hankkeita käynnistetään vajavaisilla, jopa valheellisilla tiedoilla. Kansaan noin kollektiivina on kohtuudella iskostettu ”Suomi kuntoon” -kriisitietoisuus: Muutoksia pitää saada aikaiseksi, vaikka se vähän (johonkuhun – kunhan ei itseen) sattuisikin. Rakenteellisia uudistuksia peräänkuulutetaan monella tasolla. Muutos on se diskurssi, tarvitaan muutos. Mutta mikä muutos? Onko muutos hyvä, sinulle, minulle, kenelle? Kaikessa häsläämisessä vähemmälle huomiolle on jäänyt se, millaista yhteiskuntaa oikeastaan haluamme rakentaa.

Osana kriisitietoisuutta ja pettymystä poliittiseen järjestelmään on virinnyt halu hakea syyllisiä. Kenen syytä on, että olemme tässä tilanteessa? Kenen syytä on työttömyys tai talouden taantuma? Työnvieroksujien ja ahneen ay-liikkeen? Vaiko mätien poliitikkojen, punavihreän eliitin, ”matujen ja suvakkien”? Taloutta ja työttömyyttäkin suurempi yhteiskunnallinen kriisi on se suuri empatiakyvyn puute ja ”me ensin, muut sitten (jos silloinkaan)” -ajattelu. ”Maahanmuuttajia ei voida auttaa, koska meillä on omatkin ongelmat”, ja sitä rataa. Tämä tavallaan whataboutismin johdannainen on julmaa logiikkaa, sillä se usein asettelee keinotekoisesti vastakkain niitä, jotka eniten yhteiskunnan tukea tarvitsisivat. Tosiasiassa yksien, siis esimerkiksi jonkin ihmisryhmän auttaminen ei tarkoita sitä, ettei toisiakin tai jotain toistakin ihmisryhmää voitaisi auttaa. Epätiedosta kumpuava epäluulo voi johtaa jopa vihamieliseen suhtautumiseen, mikä toimii kasvualustana mm. rasismille. Tämän ilmiön ohessa poliittisesti epäkorrekti puhe, siis räävitön solvaaminen, syyttely ja yleinen retoriikan epäkohteliaisuus ovat muuttuneet täydeksi todellisuudeksi, oikeaksi ja vähintään hiljaisesti hyväksytyksi keinoksi vaikuttaa, tehdä politiikkaa.

Rakenteellisten uudistusten yhteydessä viitataan usein talvisodan henkeen, siis talkoisiin ja kansalliseen yhtenäisyyteen. Ajatuksen, että yhdessä puolustetaan yhteistä etua, edellytys on, että jokaisella on jotain puolustettavaa. Se taas ei toteudu, jos kaikista ei pidetä huolta, pidetä kaikkia mukana. Yhteiskunnan mittari ei pitäisikään olla se, miten hyvin sen vahvimmilla menee, vaan se, miten hyvin sen heikoimmilla menee.

Konkreettiset, usein pienetkin asiat, ovat niitä jotka eniten näkyvät ihmisten arjessa. On helppoa vaatia homekoulujen korjaamista, mutta huomattavasti vaikeampaa on puhua keinoista, miten esimerkiksi koulutuksen lisääntyvään periytyvyyteen voidaan puuttua. Kuntavaaleissa tarvitaankin puuttumista paitsi niihin konkreettisiin, arjessa näkyviin asioihin, mutta myös aitoja vastauksia siihen, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa.

Itse kävin äänestämässä ennakkoon. Äänestin numeroa 42, Maria-Riittaa. En siksi, että hän on puolisoni, jota rakastan syvästi. Enkä edes siksi, että hän edustaa samaa puoluekantaa. Äänestin häntä siksi, koska olen lähietäisyydeltä päässyt seuraamaan sitä paloa ja intohimoa paremman ja tasa-arvoisemman maailman rakentamiseksi. Marsan sanoin, Rovaniemi tarvitsee lisää inhimillisempää politiikkaa, sellaista jossa pidetään kaikki mukana. Kaupungin menestys ja hyvinvointi on viime kädessä sen asukkaiden menestystä ja hyvinvointia. Tarvitsemme lisää Maria-Riitan kaltaisia päättämään yhteisistä asioista.

Hannu Mällinen
Aviomies, sparraaja ja vaalivankkurin vetäjä

Maksuton varhaiskasvatus on mahdollista

Tein helmikuussa aloitteen päivähoitomaksun poiston selvittämisestä Rovaniemellä. Tavoite saattaa tuntua mahdottomalta – miten tässä taloudellisessa tilanteessa voisimme päästä maksuttomuuteen ilman ryhmäkokojen kasvua ja varhaiskasvattajien työhyvinvoinnista tinkimistä? Toisaalta maksuttomuutta on joissakin puheenvuoroissa kyseenalaistettu, ”eihän ilmaisia lounaita ole”. Ei ilmaisia tietysti olekaan, mutta kyse onkin siitä, mihin ja millä tavoin haluamme hyvinvointivaltion resursseja kohdistaa. Itse asiassa päivähoitokustannuksista katetaan maksuilla vain 15 prosenttia. Samaan aikaan maksuilla on suuri merkitys perheiden talouteen.

Maailmaa voi muuttaa, jos tahtoa on. Maksuton varhaiskasvatus on pitkän tähtäimen tavoite, jota kohti tulee edetä asteittain. Jo nyt lakisääteinen esiopetus on maksutonta. Ruotsissa 3-5-vuotiaiden varhaiskasvatukseen kuuluu 15 tuntia viikossa maksutta. Tämä on oikea suunta. Meidän tulee suhtautua päiväkoteihin samalla vakavuudella kuin kouluihin: Varhaiskasvatuksen on oltava jokaisen lapsen oikeus riippumatta vanhempien varallisuudesta tai työllisyystilanteesta.

Laadukas varhaiskasvatus on SDP:n perhepolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Kannatamme laajaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Varhaiskasvatus tukee lapsen persoonallisuuden sekä taitojen, kykyjen ja arvopohjan tasapainoista kasvua ja kehitystä sekä luo pohjaa elinikäisille oppimisille, hyvinvoinnille ja terveydelle. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys sosiaalisuuteen kasvattajana ja sosiaalisten lähtökohtien tasoittajana.

Yhteiskuntaa ei voi muuttaa ilman korkeita tavoitteita. Aikoinaan maksutonta peruskoulua pidettiin mahdottomana, ja sillä oli vastustajansa aivan loppuun saakka. Järkevällä talouspolitiikalla voimme tehdä oikeudenmukaisia valintoja. Rovaniemellä voisimme ensialkuun nostaa nollamaksuluokan ylärajaa ja pienentää maksuja muillekin pienituloisille.

Feminismiä tarvitaan tänäkin päivänä

Usein kuulee sanottavan, että tasa-arvo on valmis. Naiset voivat edetä sinne minne haluavat. Enää ei ole tarvetta feminismille, joka sekin monien korvissa kuulostaa liian usein telaketjumaiselta omien oikeuksien junttaamiselta. Tämä siitäkin huolimatta, että aivan viime vuosinakin olemme törmänneet ilmiöön ”all male panel”, jossa asiantuntijoina tai panelisteina on pelkästään miehiä.

Tosiasiassa maailma ympärillämme on edelleen hyvin epätasa-arvoinen ja sukupuolistereotypioilla latautunut. Naisilta kysytään edelleen työhaastatteluissa miehiä useammin perhesuhteista ja pohdiskellaan, kuka sairasta lasta hoitaa tai voiko työmatkojen vuoksi työtä edes hoitaa. Naisten keskiansiot ovat 17% pienemmät kuin miesten. Eikä hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kilpailukykyratkaisu, jossa suurimmat leikkaukset kohdistuivat naisvaltaisiin aloihin, tilannetta paranna.

Maaliskuun alussa puolalainen europarlamentaarikko Janusz Korwin-Mikke sanoi Euroopan parlamentin täysistunnossa, että naisten kuuluu saada pienempää palkkaa, koska ovat tyhmempiä ja pienempiä. Onneksi Korwin-Mikken purkaus ei jäänyt huomiotta ja sanktiotta. Tämän voi aina kuitata yksittäistapauksena, mutta huomionarvoista on, että vaikka sosiaalisesta kuplassa seksismiä tai sovinismia ei olisikaan, niin ei voida yleistää, etteikö seksismiä ja sovinismia, sekä niitä ylläpitäviä rakenteita yhteiskunnasta edelleen löytyisi.

Tutkimukset edelleenkin vahvistavat, että valtarakenteet suosivat miehiä. Naisten on tehtävä moninkertainen määrä työtä niin työelämässä kuin politiikassa asemansa eteen. Vaikka lasikattoja rikotaan jatkuvasti, maailma ei ole vielä valmis. Ratkaisuksi esitetään usein sitä, että kaikki on kiinni yksilöstä, naisten tulee olla rohkeampia ja vaatia enemmän. Paljon on tietysti kiinni yksilöstä ja hänen rohkeudestaan, mutta yksilön ollessa keskiössä yhteiskunnan epätasa-arvoistavat rakenteet jäävät huomiotta.

Onneksi on monia supernaisia, jotka pystyvät yhdistämään perhe- ja työelämän. Supernaisia, jotka tekevät sitä, mikä tekee heidät onnelliseksi ja saavuttavat unelmiaan. Supernaisia ovat myös ne ne arjen sankarit, jotka hoitavat lapsia kotona.

Nykyään niin miehille kuin naisillekin luodaan hirvittävät paineet olla tietynlaisia. Pitää pärjätä ja menestyä. Pitää näyttää hyvältä, urheilulliselta ja hyvinvoivalta. Vaatimus täydellisyydestä ylittää sukupolvi- ja sukupuolirajat, mutta osuu kuitenkin voimakkaammin naisiin. Meillä pitää olla rohkeutta olla myös epätäydellisiä, siis ihmisiä.

Palatakseni vielä feminismiin. Feminismi pohjaa akateemiseen naistutkimukseen, ja keskeistä feminismissä on havainto siitä, että länsimainen yhteiskuntajärjestys sortaa naisia naiseutensa tähden, syrjäyttää heitä valta-asemista niin politiikassa, taloudessa kuin henkilökohtaisessakin elämässä. Feminismi ei aja naisten ylivaltaa suhteessa miehiin, tai mihinkään muuhun, vaan feminismin tavoite on molempien sukupuolten ja sukupuolen käsitteen itsensä emansipaatio.

”All male panel” -ongelmaan ratkaisu ei ole ns. telaketjufeminismi, eikä välttämättä edes varsinaiset paneelien sukupuolikiintiöt. Sukupuolikiintiöt toimivat parhaimmillaan osaratkaisuna, mutta eivät ratkaise rakenteellisia ongelmia. Olennaista onkin ymmärtää se ongelmallisuus, mikä piilee yhteiskunnassa, jossa johtavilla paikoilla tai asiantuntijoina on merkittävästi enemmän miehiä. Tasa-arvo ei ole valmis ja feminismiä tarvitaan edelleen.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Oikeus arvokkaaseen vanhuuteen

Suomalaiset elävät entistä pidempään. Eliniänodotteen kohotessa ikäluokka ikäluokalta, on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ikäihmisten palveluihin. Ikäihmiset tarvitsevat yhtä lailla harrastuspaikkoja ja mielekästä toimintaa. Mitä pidempään ihmiset ovat liikkeellä ja toimeliaita, sitä pidempään terveyskin kestää. Liikunta onkin merkittävä terveyttä ylläpitävä ja edistävä tekijä. Siksi on tärkeää, että myös liikuntapalvelut ovat mahdollisimman hyvin ikäihmisten saavutettavissa. Esimerkiksi Rovaniemellä uimahallin tulisi jatkossakin sijaita siellä, missä ihmisetkin, eli keskustassa.

Yhteiskunnan turvaverkko pitää muutenkin olla kunnossa. Kun ikäihminen tarvitsee tukea, hoivapalveluiden on oltava helposti saatavilla. Tärkeimpiä tässä ovat omaishoito, kotihoito ja ympärivuorokautinen hoito. Palvelutalojen tulee olla ennemmin kodinomaisia kuin laitosmaisia. Toisaalta pitää myös edistää ikäihmisten mahdollisuutta asua kotona mahdollisimman pitkään.

Ympärivuorokautisen hoivan paikkojen riittävyydestä on pidettävä huolta. On kestämätön tilanne, että ikäihminen on pakotettu olemaan kotona, jos hän itse kokee, etteivät voimavarat riitä. Eikä myöskään voi käydä niin, että lompakon paksuus heikentää hänen mahdollisuuttaan saada tarvitsemaansa hoivaa tai lääkkeitä.

Tämän kaiken on toimittava kokonaisuutena. Omaishoitajien jaksamista täytyy tukea ja ylipäätään vanhustenhoidon työntekijöiden jaksamisesta ja riittävistä resursseista pitää huolehtia – Muuten vaatimukset vanhuspalvelujen turvaamisesta ovat tyhjällä pohjalla. Ikääntyneen väestön määrän lisääntyessä onkin aidosti huolehdittava riittävästä hoivahenkilöstön mitoituksesta.

Hoivapalveluissa on muistettava, että sekä työntekijä että asiakas ovat ihmisiä. Hyvän olon voi luoda parhaimmillaan pienellä eleellä tai kuuntelemalla. Toisaalta tarve voi olla lääketieteellistä apua, jolloin pelkät hyväntahdon eleet eivät riitä. Terveyspalveluiden on jatkossakin toimittava ja niiden on oltava saavutettavissa. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen ja inhimilliseen vanhuuteen.