Seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö kaipaa ripeää kokonaisvaltaista uudistamista. Useat naisjärjestöt ovat pitkään vaatineet sitä, ja lainsäädännön silppuisuuteen kiinnitti vasta huomiota myös emeritaprofessori Terttu Utriainen (LK 18.1.).
Seksuaalirikosten, erityisesti törkeiden ja lapsiin kohdistuvien tekomuotojen vähimmäisrangaistuksia on kiristettävä. Lapseen kohdistunut sukupuoliyhteyden sisältänyt hyväksikäyttö on aina tuomittava törkeänä raiskauksena.
Nykyisessä raiskauksen määritelmässä keskiössä on väkivalta tai sen uhka. Raiskauksen kriteeriksi tulee määrittää suostumuksen puute, kun taas väkivalta tulee olla rangaistuksen koventamisperuste. Esimerkiksi Saksassa suostumusperiaate on kirjattu lainsäädäntöön vuonna 2016 ja Ruotsissa viime vuonna.
Oulun järkyttävät seksuaalirikokset ovat herättäneet laajaa keskustelua. Teot ovat kammottavia, emmekä voi ymmärtää niiden syitä. Meillä on kaikki oikeus olla järkyttyneitä, mutta emme saa leimata kokonaisia ihmisryhmiä. Sen sijaan, että keskitymme vain syyttämään syyllisiä, meidän pitää huolehtia uhreista. Seksuaalirikosten uhreille on turvattava riittävästi ammattiapua ja tukipalveluja. Uhria ei saa koskaan syyllistää, ei esimerkiksi nuoren pukeutumisen tai internet-käyttäytymisen perusteella.
Nykynuorten elämä on kiinni sosiaalisessa mediassa, se on tuonut valtavasti lisää sosiaalista kanssakäymistä nuorten elämään. Valitettavasti sosiaalinen media mahdollistaa entistä helpommin myös kiusaamisen, häirinnän ja jopa seksuaalisen hyväksikäytön. Minun lapsuudessani varoitettiin, ettei vieraiden kyytiin saa mennä, mutta nykypäivän namusedät ovat netissä. Meidän on pystyttävä suojelemaan lapsia myös tässä muuttuvassa maailmassa.