Hyvät toverit.
Olemme eläneet jo yli vuoden hyvin poikkeuksellisia aikoja. Kukapa meistä olisi uskonut, että kuljemme pandemian aalloista toiseen, jatkuvassa epävarmuudessa. Nyt tilanne onneksi näyttää valoisammalta. Rokotukset ovat hyvässä vauhdissa: Suomessa ensimmäisen rokotteen on saanut jo 1,6 miljoonaa ihmistä.
Tautitilanne muutenkin näyttää rauhoittuvan monin paikoin. Tosin Tornion tilanne osoittaa, että herpaantumiseen ei edelleenkään ole varaa, vaan meidän on sitkeästi pidettävä kiinni ohjeistuksista.
Kuitenkin voimme pikkuhiljaa suunnata katseita kohti koronan jälkeistä aikaa. Jälleenrakennuksen aikaa. Hallituksen kehysriihi kesti pitkään, mutta se saatiin pari päivää sitten vihdoin maaliin. Hallitus ehkä horjui vähän ja haki yhteistä säveltä.
Monipuoluehallituksessa kyse on aina kompromisseista. Jokainen saa jotain, mutta jokainen joutuu myös luopumaan jostain.
Paljon puhutaan ideologisesta liimasta, ja että nykyiseltä hallitukselta se puuttuu. Minä katsoisin asiaa pragmaattisemmin, että on itse asiassa arvokkaampaa, kun meillä on poliittisen spektrin eri puolilta tulevat hallituspuolueet, jotka sittenkin kykenevät katsomaan maan tulevaisuuteen yhteisten tavoitteiden kautta.
Toverit.
Nyt ei ole aika leikata, vaan elvyttää. On tärkeää, että pääsemme osaksi orastavaa talouskasvua. On tärkeää, ettei potentiaaliselta kasvulta leikata siipiä. Valtio on ottanut velkaa, jotta koronakriisin aiheuttamaa osumaa yrityksiin ja työpaikkoihin voidaan pehmentää. Valtiolla on tämä ainutlaatuinen kyky, eikä valtiontalouden vertaaminen kotitalouden velkaantumiseen ole rehellistä.
Tasapainosta on toki huolehdittava, mutta emme voi leikata ja säästää itseämme hengiltä. Lomautetut ja irtisanotut tarvitsevat nyt kipeästi työtä. Hyvinvointivelka on katettava, ja siinä valtion puskurikykyä tarvitaan vielä.
Lappi monen ison murroksen edessä. Meidän pysyttävä mukana vihreässä siirtymässä, ja olla mukana luomassa kestävää huomista. Pelkällä maalaisjärjellä tiedämme, ettei kansainvälistä talvimatkailua ole ilman lunta.
Ja samaan aikaan matkailijat entistä enemmän kaipaavat ekologista ja sosiaalista kestävyyttä – ja ovat valmiita käyttämään enemmän aikaa tai rahaa sen vuoksi. Samaan aikaan meidän täytyy turvata elämisen edellytykset Lapissa. Ilman oikeita ratkaisuja Lappikin on hyvin erinäköinen niin luonnonympäristön kuin työpaikkojen suhteen.
Siksi oli järkyttävä kuulla uutiset Kemin Veitsiluodon tehtaan lopettamisesta. Paperin kulutus on laskenut globaalisti, ja Stora Enso reagoi tähän sulkemalla sinänsä kannattavan tehtaan. Voi kuinka olisinkaan ennemmin nähnyt enemmän samanlaista tulevaisuuteen suuntaavaa kehitystä Metsä Group Kemissä – Tai Stora Enso Oulussa, jossa paperikoneet muutettiin paremman markkinatilanteen vuoksi kartonkikoneiksi.
Ihmisillä olisi säilynyt työpaikat ja alueen tulevaisuus vahvemmissa kantimissa. Ikävä päätös on kuitenkin tehty, sitä emme saa peruttua ja sen kanssa on elettävä. Nyt tarvitsemme monialaista yhteistyötä, jotta alueelle saadaan uusia työpaikkoja, uusia investointeja.
Tarvitsemme Kemiin valtion mittavaa tukea yllättävässä rakennemuutoksessa. Kajaani on hyvä esimerkki siitä, miten perinteisen teollisuuden kriisi on saatu käännettyä itse asiassa suuremmaksi määräksi työpaikkoja. Emme myöskään saa harhautua ajattelemaan, että Veitsiluodon tehtaan lopettaminen johtuisi jostain, jota maan hallitus on tai ei ole tehnyt.
Pörssikapitalismi on se, joka iski Kemiin. Alueellinen hyöty ei paljoa paina globaalien markkinatoimijoiden myllerryksessä, se on aina syytä muistaa.
Toinen rakennemuutoksessa painiva alue on aivan toisella puolella Lappia. Utsjoki on muiden rajakuntien ohella kärsinyt merkittävästi sisärajojen sulkemisesta: ihmiset eivät ole voineet elää normaalia, olennaisesti rajan molemmille puolille jakautuvaa arkeaan. Rajakauppa on tippunut olemattomiin. Matkailu on myös ollut alamaissa lohen kalastusrajoitusten ja koronan kurittamana.
Viimeisin pommi oli se, että Norja ja Suomi sopivat Tenon lohenkalastuksen täyskiellosta. Koska päätöksen on tehnyt valtio, on vain kohtuullista, että Utsjoelle suunnataan mittavia tukitoimia. Kun ottaa huomioon kunnan elinkeinorakenteen, pelkät uudelleenkoulutusmahdollisuudet ja tuet eivät riitä, vaan tarvitaan suoraa rahallista tukea.
Voimme vain toivoa, että tämä rajoitus nyt auttaa, jotta jokisaamelaisella kulttuurilla olisi tulevaisuudessa elintilaa, ja jotta kalastusmatkailu Utsjoen kunnassa voisi elpyä.
Valtion tasolta mittakaava Kemin ja Utsjoen kriiseissä on aivan eri, mutta paikallisesti ne vaikuttavat yhtä kipeästi. Tämä onkin mielestäni Lapin sosialidemokraattisen piirin yksi ominaispiirre: Meidän on pidettävä huolta suurista ja pienistä.
Hyvä vappua! Pysykää terveinä!