Hyvät toverit ja ystävät.
Minulla on ilo puhua teille tänään – ilon, kevään ja ennen kaikkea työväen juhlan päivänä. Jo lapsena muistan vapuista moottoripyöräkulkueet, ilmapallot ja väkevät vappupuheet. Aatteenpalo on se, joka jäi vapusta mieleen jo lapsena. Nykyisin ehkä näyttävin osa vapun juhlintaa etenkin korkeakoulupaikkakunnilla ovat opiskelijoiden vappuriennot. Sydäntäni lämmittää kuitenkin se, monilla paikkakunnilla näin vapun päivänä järjestetään edelleen juhlia ja marsseja työväen juhlan merkeissä.
Vaikka yhteiskunta on vuosikymmenten kuluessa muuttunut paljon paremmaksi, niin maailma ei ole vielä valmis. Siksi on syytä kokoontua yhteen muistamaan työväenliikkeen saavutuksia, mutta samaan aikaan kokoamaan yhteishenkeä, jotta yhdessä jatkamme yhteiskunnan muuttamista oikeudenmukaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi.
Sata vuotta sitten vappupuheet taisivat olla vieläkin väkevämpiä kuin lapsuudessani 90-luvulla. 1900-luvun alussa työntekijät tavoittelivat 8 tunnin työpäiviä, viiden päivän työviikkoa ja järjellistä palkkaa. Monet työväenliikkeen ajamat asiat ovat vuosikymmenten aikana toteutuneet, usein pitkällisen kamppailun jälkeen. Työn ja pääoman ristiriita oli räikeä silloin. Nykyisinhän luokkatietoisuus on epätrendikästä, ja yhteiskunta toki muutenkin muuttunut monisyisemmäksi. Emme siis voi selittää ympäristöämme pelkästään vasemmisto-oikeisto -akselilla.
Mutta viime vuosina olemme myös kohdanneet taantumusta. Edellinen hallitus jäi historiankirjoihin palkansaajavihamielisimpänä pitkiin pitkiin aikoihin. Oikeistohallitus kurmuutti kaikkia pienituloisia: kiristämällä ay-liikettä aikaansaatu kiky-sopimus, työttömiä nöyryyttävä aktiivimalli, opiskelijoiden pientä tukea leikattiin entisestään ja koulutuksesta kokonaisuudessaan leikattiin 3 miljardia. Lisäksi porvarihallitus teki perustavanlaatuisia päänavauksia irtisanomissuojan heikentämiseksi, ihmisiä olisi voinut irtisanoa melkeinpä pärstäkertoimen perusteella. On pelkästään onni, että Sipilän hallituksen poukkoileva päätöksenteko törmäsi usein huonoon valmisteluun ja omaan mahdottomuuteensa.
Työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumisesta oikeisto on uneksinut jo pitkään. Heidän mukaansa tarvittaisiin lisää joustoa ja paikallista sopimista. Heiltä kuitenkin jää tarkoituksellisesti huomiotta, että paikallisesti voi jo nyt sopia hyvin paljon. Ja paikallista sopimista myös käytetään varsin paljon. Paikallisen sopimisen ja reilujen pelisääntöjen edellytyksenä kuitenkin on, että työpaikalla on olemassa sopijaosapuolet, sekä työnantaja että luottamusmies. Sopiminen nähdään siis kollektiivisena eikä yksilöllisenä.
Paikallista sopimista hidastaakin ennen kaikkea luottamuksen ja aidon sopimisen ilmapiirin puuttuminen – Eikä mitkään kuvitteelliset jäykät rakenteet tai työntekijöiden vähimmäisturvana ja viimeisenä perälautana oleva työehtosopimus. Sopiminen tarkoittaa sitä, että katsotaan yhdessä molempia osapuolia hyödyttävä ratkaisu siten, että pelkästään työntekijän ei ole tarkoitus joustaa, vaan molemmat joustavat ja molemmat saavat. Käytännössä puheet yleissitovuuden murtamisesta ja paikallisen sopimisen edistämisestä realisoituvatkin tahtotilaksi, jossa työehdot haluttaisiin sanella. Voiton maksimointia haetaan työntekijän selkänahasta. Samalla unohdetaan se, että neuvotteluasetelma vaihtelee hyvin paljon työpaikoittain. Matalapalkka-aloilla työntekijän näkökulmasta neuvotteluvaraa on todella vähän. Työllä on kuitenkin tultava toimeen, ja siitä meidän tulee pitää kiinni.
Suomessa uutisoitiin vasta historiallisen alhaisesta syntyvyydestä. Uskon, että syntyvyyskin saataisiin nousuun, jos työelämä alkaisi vihdoin joustaa työntekijää kohti. Kun työ- ja perhe-elämän yhdistäminen toimii kunnolla, perheen perustaminen tai laajentaminen ei näyttäydy uhkana toimeentulolle. Monilla työpaikoilla suhtaudutaan nihkeästi äitien osa-aikaisuuksiin ja vanhempien poissaoloihin lasten sairastaessa. Puhumattakaan siitä, miten saatetaan suhtautua, kun nainen kertoo jäävänsä äitiyslomalle tai miehen pyytäessä pidempää isyysvapaata. Meidän tulisikin muuttaa perhevapaat kokonaisuudessaan vanhemmuuden kustannuksia tasaaviksi. Näin voisimme aikaansaada asennemuutosta koko yhteiskunnassa. Ruotsissahan näin on jo tapahtunut.
Pidän hyvänä sanontaa: yhteiskunnan menestyksen mittarina sitä, kuinka se kohtelee kaikista heikoimmassa asemassa olevia. Menestyksen mittari ei voi olla se, kuinka hyvin parhaiten menestyjällä menee vaan kuinka hyvin huonoiten menestyjällä menee. Kaikki on pidettävä mukana. Myös työelämässä. Tulevalla hallituskaudella on edistettävä sopimisen kulttuurin säilymistä ja kehittymistä.
Toverit.
Vasta käytiin eduskuntavaalit ja eurovaalit ovat ovella. Meistä varmasti moni odotti ja uskoi SDP:lle parempaa vaalimenestystä. Koko alkuvuoden jatkuneen gallup-nosteemme ansiosta vaalituloksen olisi pitänyt olla yli 20 prosentin kannatus ja lisäpaikkoja eduskuntaan yli 10. Voitimme eduskuntavaalit ja saimme hallituksenmuodostajan, ja mikäli kaikki menee hyvin, niin samalla myös pääministerin paikan. Tämä tapahtui kuitenkin niukimmalla mahdollisella erolla, ja sen vuoksi emme voi levätä laakereilla.
Luottamus on ansaittava joka päivä uudelleen. Vain tekemällä uskottavaa, mutta oikeudenmukaista ja arvojemme mukaista politiikkaa, voimme pysäyttää eriarvoistumiskehityksen. Mutta nyt on silti paikallaan iloita siitä, että todellakin – toverit – olemme eduskuntavaalien suurin puolue ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen.
Valtakunnallisesti parhaimman prosentuaalisen nousun SDP teki Lapissa! Meidän kannatuksemme kasvoi 2,7 prosenttiyksikköä! Kiitos teille kaikille isosta työstä! Lapissa SDP:n kannattajat eivät todellakaan jääneet kotiin, eikä tullut viime hetken hyytymisiä. Ehdokkaiden ja tukiryhmien kampanjakoneisto rullasi kovassa kunnossa maaliin asti. Voimme vilpittömästi olla vaalitulokseen tyytyväisiä, vaikka piiritasolla toinen kansanedustajan paikka jäikin vielä varsin kauas.
Valtakunnallisesti Sosialidemokraatit ovat niin ikään aidosti voittajia. Olemme varmasti kaikki joko itse käyttäneet tai kuulleet käytettävän vaalitermiä “torjuntavoitto”, jolla usein verhotaan pettymystä vaalitulokseen, yritetään puhua se paremmaksi. Tällä kertaa SDP:llä oli kyse ihan aidosta torjuntavoitosta, pystyimme peittämään Halla-ahon ja Perussuomalaisten kovan vaalipäivän rynnistyksen. Vaalituloksesta on olennaista huomata, että nousua tuli myös vasemmistoliitolle ja vihreille.
Ihmiset halusivat muutosta ja ihmiset äänestivät muutosta. Ihmiset eivät antaneet luottoa oikeistohallitukselle, joka toki on saanut – maailmantalouden avustuksella – nostettua Suomen suuntaa ja lisättyä työllisyysastetta – Mutta millä inhimillisellä hinnalla?
Keskusta uhosi edellisten eduskuntavaalien voittajana laittavansa Suomen kuntoon. Suomalaiset taisivat siitä keskustan kelkasta unohtua. Mekään emme saa unohtaa ihmisiä, kun vaikeita päätöksiä epäilemättä on edessä.
Mediassa usein väitetään, että sosialidemokratia on auringonlaskun aate, ja että vasemmistolaisuus on menneisyyttä. Minä vastaan: Ei todellakaan ole. Pohjoismainen sosialidemokratia on edelleen elävä aate ja yhteiskuntamalli, joka tuottaa maailman onnellisimpia kansoja. Siinä on mittapuuta koko muulle maailmalle.
Toverit
Puheenjohtajamme Antti Rinne on aloittanut hallitusneuvottelut. Muille eduskuntaryhmille on lähetetty kysymykset, joihin saatiin tällä viikolla viimeisetkin vastaukset. Kaikki puolueet saivat vastata ja hallituskumppanit valitaan vastausten ja neuvottelujen pohjalta. Eurovaalit hankaloittavat hiukan neuvotteluja, kun kaikki puolueet ainakin ulospäin haluavat olla tiukkoja ja tuoda esille varmoina omaa linjaansa. Mikään puolue ei ole kuitenkaan lausunnoillaan suoraan sulkenut itseään ulos.
Jopa Perussuomalaiset alkoi hieman joustaa maahanmuuttokannoissaan, jotta ovet hallitukseen aukenisivat. Moni on miettinyt sitäkin, kun Antti Rinne viittasi tuoreeltaan vaalien jälkeen Halla-ahoon, että meidän ihmiskäsityksemme eroavat aika lailla. Toverit, eikö meille sosialidemokraateille ihmisarvo ole jakamaton? Eikö meidän käsityksemme toimivasta hyvinvointivaltiosta perustu oikeudenmukaisiin tulonsiirtoihin, ja siihen, että kaikkia ihonväriin, kansalaisuuteen ja sukupuoleen katsomatta autetaan tarpeen tullen? Halla-ahon Perussuomalaiset edustavat sosialidemokraattisiin perusarvoihin nähden usein joko selkeää vastakohtaa, tai ovat vähintäänkin suuri kysymysmerkki. Sanon tässä teille, olen täsmälleen samaa mieltä Antti Rinteen kanssa.
Alkavalla hallituskaudella meille tärkeää on se, että pääsemme tekemään tarvittavat tulevaisuusinvestoinnit:
– Oppivelvollisuuden pidentämisen, ja toisen asteen maksuttomuuden
– Terveyspalveluiden kehittämisen siten, että kiireettömän hoidon äärelle pääsee viikossa. Siihen tarvitsemme lisää hoitohenkilökuntaa.
– Tarvitsemme sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen – ja perhevapaiden uudistamisen.
Alkavalla hallituskaudella – jos ja kun olemme pääministeripuolue – Meidän on tehtävä aidosti oikeudenmukaisia laajoja uudistuksia, jotta muutos parempaan saadaan aikaiseksi. Tulevaisuus muuttuu oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiksi vain tekoja kautta. Nyt on muutoksen tekemisen aika.
Hyvää ja iloista vappua toverit ja ystävät!
