Vappupuhe 2012

Hyvä vappuväki! Ystävät! Rakkaat toverit!

Mahtava nähdä, että olette tulleet sankoin joukoin juhlimaan vasemmiston yhteistä vappua. Muutama nuorikin on jaksanut noin viikon kestävän opiskelijawapun jälkeenkin vielä osallistua tähän oikeaan vappujuhlaan. Me olemme eläviä todisteita siitä, että eri tavat viettää vappua voi yhdistää helposti.

Lapin kehittäminen on täydessä vauhdissa, koska Arkadianmäelläkin ollaan huomattu, että Koillisväylä aukeaa lähivuosina ja pohjoisessa on mahdollisuuksia, vaikka mihin.

Kehittämisessä on tietysti mukana muodikas kestävyys-periaate. Jos kestävyys otetaan vakavasti, kuten minä uskon, se ei ole pelkästään taloudesta tai ekologista. Kyse on myös paikallisten asukkaiden hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisesta kohtelusta. Tärkeintä on löytää tasapaino, jossa huomioidaan nämä kaikki kolme lähtökohtaa.

Lapissa tämä tarkoittaa paikallisten asukkaiden osallistamista päätöksentekoon ja alueen kehittämiseen. Paikallisilla asukkailla on oikeus ja velvollisuus ilmaista mielipiteensä. Pelkkä kuuleminen ei kuitenkaan riitä, vaan on kuunneltava. Viranomaisten ja elinkeinon harjoittajien on kuunneltava ja otettava huomioon eriävät mielipiteet, vaikka se hidastaisi investointeja tai ”hankaloittaisi” toimenpiteitä.

Osallistamisen ja osallisuuden vaikeus piileekin vain ihmisten mielissä. Kyse on asenteesta. Kyse on itsensä haastamisesta oikeudenmukaisuuteen ja tasapainon saavuttamiseen.

Muutos oikeaan suuntaan on aina mahdollinen, mutta usein se vaatii juuri aikaa.

Toisaalta muutoksia ei voi tuoda väkisin tai hinnalla millä hyvänsä.

Aikanaan, minunkin lapsilla ja lapsenlapsilla on oikeus puhtaaseen ja monimuotoiseen ympäristöön ja Lappiin.

Samoin Suomessakin on laitettava ihmisoikeusasiat kuntoon. Ennen kuin Lapin kehittäminen tai kilpajuoksu Jäämerelle voi tosissaan alkaa, on luotava kestävä rakenne, pohja, jonka varaan on hyvä rakentaa uutta.

Hyvät toverit, on puhdistettava pöytä vanhoista likaisista astioista.

Sosiaaliseen kestävyyteen sisältyy YK:n ILO 169 sopimuksen ratifioiminen. Sopimus on hyväksytty YK:ssa jo vuonna 1989 eli se on melkein yhtä vanha kuin minä.

On meistä itsestämme kiinni miten sopimus ratifioidaan ja miten lainsäädäntöä muutetaan. Historiallisen assimilaation ja syrjinnän vuoksi on kohtuullista, että EU:n ainoan alkuperäiskansan asema nostetaan vähintään kansainvälisten edellytysten tasolle.

En väitä, että ratifioiminen olisi helppoa. Mutta se on mahdollista.

Miksei se muka olisi?

Olemmehan saaneet aikoinaan 8-tuntisen työpäivän ja maksuttoman kattavan koulutusjärjestelmän, jotka olivat aikoinaan niitä ”mahdottomia asioita”. Vielä 90-luvulla naispresidenttikin oli mahdoton ajatus.

Toisaalta viime presidentinvaaleissa näkyi selvästi, että kyllä se Suomi on edelleenkin konservatiivinen eikä todellakaan tasa-arvo ja ihmisoikeudet toteudu esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Edelleenkin ihmiset ovat eriarvoisia lain edessä.

Siten maailma tai Suomi ei ole muuttunut.

Sosiaalidemokraattiset opiskelijat SONK ry toteutti 1980-ja 90-lukujen taitteessa rasismin vastaisen Älä töni mun kaveria-kampanjan.

Yhdenvertaisuuden ja erilaisuuden puolustamiselle on tänäkin päivänä suuri tilaus. Viime kesänä se otettiin uudelleen kesäkampanjan teemaksi ja sitä jatketaan tänäkin vuonna, koska ihmiset puoluekannasta riippumatta eri puolilla Suomea kokivat sanoman tärkeäksi.

Miksi erilaista ihmistä niin helposti tönitään ja painetaan alemmaksi?

Miksi meidän kaikkien pitäisi olla tietynlaisia, samanlaisia?

Miksi meidän pitää Yrittää saada itsemme johonkin muottiin tai lokerikkoon? Nehän ovat aina niin pieniä, että vain vähäinen määrä ihmisiä todellisuudessa mahtuu niihin, loput vain yrittävät. Eihän meitäkään, vasemmistoa olisi. Uskallan väittää, että näillä leveysasteilla on helpompi olla jonkin muun puolueen jäsen tai vain passiivinen.

Jos minäkin olisin valinnut kuulua suuren opiskelijamassaan, joka ei ole kiinnostunut politiikasta eikä osallistu järjestötoimintaan, vaan valmistuu kiltisti siinä viidessä vuodessa, minä en seisoisi tässä edessänne. Minä en tunnustaisi avoimesti kannattavani sosialidemokraattisia arvoja ja maailmankuvaa. Puhumattakaan siitä, että jaksaisin jatkuvasti puolustaa vasemmistolaista ajatusmaailmaa yhdenvertaisesta ja oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, jossa kaikilla on mahdollisuus edetä sinne minne haluaa.

Niin, ja jos Suomi olisi sellainen kuin oikeisto haluaa sen olevan, minä en olisi yliopistossa opiskelemassa kulttuuriantropologiaa. Ja jos olisinkin, Minä tai vanhempani olisivat korviaan myöten veloissa.

Samoin en pääsisi sairaalaan hoitoon tai eläkeiän saavutettuani en saisi hyvää vanhuutta, riippumatta siitä missä olen ollut töissä tai missä asun. Toisin kuin oikeisto yrittää väittää, vastakkainasettelun aika ei ole ohi.

Mielestäni sillä on eroa onko julkinen vai yksityinen terveydenhuolto. Uskallan myös väittää, että sillä on väliä jokaiselle meistä minkä verran käynti terveyskeskuksessa tai opiskelu korkeakoulussa maksaa.

Siitä ei ole kauan kuin Elinkeinoelämän Keskusliitto ja kokoomusopiskelijat jälleen kerran peräänkuuluttivat lukukausimaksuja korkeakouluihin.

Mutta mitä opiskelijan varallisuudella on tekemistä opiskelijan osaamisen tai laadukkaan opetuksen kanssa

Vaaleissa on siis merkitystä mitä puoluetta äänestää. Vastakkainasettelun häivyttämisellä on onnistuttu hämärtämään kansalaisten kuvaa siitä, millaista yhteiskuntaa kukakin ajaa.

Mutta hyvät ystävät, pidetään me kirkkaana mielessä mikä on sinun ja minun yhteinen hyvä, mitä me tavoittelemme. Yhteinen hyvä on myös yksilön hyvä.

 

Hyvää vappua toverit!

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *