Koulutusuudistuksella elinvoimaa Lappiin

Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa on menossa tutkintosuunnitelman uudistamishanke. Uusi suunnitelma otetaan käyttöön ensi syksystä lähtien. Uudistuksen jälkeen työelämässä vaadittava osaaminen ohjaa entistä voimakkaammin opetuksen toteutusta ja arviointia.

Uudistuksen aikana kehitetään erityisesti opetus- ja oppimismenetelmiä sekä yrittäjyyttä osana opintoja. Siten käytännönläheisyys ja työskentely yhdessä yritysten ja kuntien kanssa lisääntyvät tulevaisuudessa. Tätä uudistusta ei voida kuitenkaan toteuttaa ainoastaan oppilaitoslähtöisesti. Keskusteluun on otettava voimakkaammin mukaan oppilaitoksen ympärillä oleva maailma ja sen tarpeet. Meidän on kyettävä rakentamaan nuorelle selkeämpi polku opiskelujen kautta työelämään sekä palveltava tehokkaammin alueen yritysten toimintaa. Yhteistyön syventämisen kautta voimme tukea Lapin elinvoimaisuutta.

Kemissä lähihoitajien koulutuksessa on jo pitkään kehitetty yhteistyötä mm. kunnan kanssa. Sen mukana on syntynyt uusia toimintamalleja, joissa opiskelu on liitetty osaksi arjentoimintaa. Näin on pystytty tarjoamaan hoitohenkilökunnalle mahdollisuuksia kehittää omaa toimintaa ja kunnan asukkaille uusia palveluja.

Tänä keväänä meillä on mahdollisuus hypätä koulutuspoliittisesti ihan uudelle tasolle verrattuna muuhun Suomeen. Tämä tukee myös opiskelupaikkojen säilymistä Lapissa. Yhteistyöllä voimme rakentaa Lapista Suomen ”Piilaakson”, jossa koulutus ja työelämä elävät aitoa kumppanuutta.

Pekka Tiitinen
Maria-Riitta Mällinen

Eduskuntavaaliehdokkaat (sd.)

Tasa-arvoa työelämään

Tasa-arvo on minulle tärkein poliittista päätöksentekoa ohjaava arvo. Tasa-arvo on vastakohta eriarvoisuudelle, hierarkioille ja rakenteille, joita on paljon meidänkin Suomessa.  Tasa-arvo vapauttaa ja takaa inhimillisen arjen. Tasa-arvoa uupuu vielä vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen asemassa, ja jopa yksinelävien verovähennyksissä. Eriarvoisuus on näkyvää jopa terveyspalveluissa. Suuret tuloerot luovat eriarvoisuutta.

Naisten ja miesten välinen huono palkkatasa-arvo on epäkohta, joka on Suomessa erittäin laajasti tiedostettu, mutta tilanne polkee paikallaan.  Tilanteen muuttumattomuus kuvastaa, kuinka syvällä asenteissa ja rakenteissa epätasa-arvo on. Suomessa on Pohjoismaiden sukupuolisesti jakautuneimmat työmarkkinat – on ns. naisten ja miesten aloja. Vaikka naiset ovat usein korkeammin koulutettuja kuin miehet, se ei ole vaikuttanut naisten palkkakehitykseen. Seuraavaan hallitusohjelmaan onkin kirjattava kattava työelämän tasa-arvo-ohjelma. Lisäksi seuraavassa keskitetyssä palkkaratkaisussa on huomioitava tasa-arvon näkökulmat.

Yksi ratkaisu olisi vanhemmuuden kustannusten tasapuolinen jakautuminen. Tämä voitaisiin ratkaista siten, että jokainen työntekijä maksaa sairausvakuutusmaksullaan vauvakustannuksia. Lisäksi palkkausjärjestelmiin tarvitaan lisää avoimuutta ja vertailevuutta. Usein naisen palkka jää pienemmäksi jo ensimmäisissä palkkaneuvotteluissa – ja kerran jäätyään jälkeen, laahaa palkkataso alempana koko työuran. Me naiset tarvitsemme lisää rohkeutta vaatia ja miehet tarvitsevat enemmän rohkeutta olla kotona.

Vaikka miehet osallistuvat tänä päivänä paljon lastenhoitoon, edelleenkin pääasiallisen vastuun kantaa nainen. Usein päätökseen vaikuttaa taloudellinen tilanne. Koska miehen palkka on usein korkeampi kuin naisen, on järkevämpää, että nainen hoitaa lasta kotona. Mutta entä jos naisten aloja arvostettaisiin yhtä paljon kuin miesten ja palkat olisivat korkeampia? Entä jos vanhempainvapaajärjestelmää uudistettaisiin 6+6+6-mallin mukaisesti ja huomioidaan kaikenlaiset perheet?

Tasa-arvon päivä on tänään 19.3. Nyt on aika siirtyä puheista tekoihin ja poistaa ilmiselvät epäkohdat.

Stoppi nollatuntisopimuksille

Töitä ilman tunteja. Epävarmuutta. Varallaoloa ilman korvausta. Tällaista on nollatuntisopimuksella työskentelevän arki.

Nollatuntisopimukset ovat viime vuosien ilmiö, jossa työsopimuksessa ei ole määritelty vähimmäistuntimäärää vaan sovittu tuntimäärä on 0-40 tuntia viikossa. Eli nollasta täystyöviikkoon.

Nollatuntisopimukset mahdollistavat kyllä etukäteen sovitut työvuorot, mutta myös työhön kutsumisen milloin tahansa. Työntekijä ei välttämättä tiedä, onko tänään töitä ja siksi elämän suunnittelu on vaikeaa. Tämä lisää epävarmuutta.

Jos työtunteja ei kerry, ei palkkaakaan kerry. Silloin voi joutua turvautumaan sosiaaliturvaan toimeentulon kattamiseksi. Pahimmillaan työntekijällä ei ole varmuutta työstä eikä siten toimeentulosta, eikä työstä välttämättä uskalla irtisanoutua, koska se saattaa johtaa karenssiin. On myös epäselvää, voiko työtön kieltäytyä nollatuntisopimuksesta.

Noidankehää täydentää se, etteivät tunnit välttämättä lisäännyt, vaikka henkilöllä olisi kolme nollatuntisopimusta.

Nollasopimuksia tarjotaan erityisesti nuorille, joilla on usein joustavat elämäntilanteet. Joillekin nollatuntisopimus saattaa sopia ja moni voi tehdä niitä ihan omasta tahdostaankin. Nuoret eivät kuitenkaan tarvitse hyväksikäyttöä ja epävarmuuden lisäämistä. Nuoret tarvitsevat uutta toivoa ja aitoja mahdollisuuksia.

Työllisyysasteen nostaminen on tärkeää, mutta sitä ei voida tehdä hinnalla millä hyvänsä. Siksi on tehtävä loppu nollasopimuksille ja kirjattava lakiin 18 h/viikossa vähimmäismäärä. Työntekijällä olisi oikeus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tarvittavien tuntien täyttyessä. Samalla lakiin on jätettävä mahdollisuus nollatunteihin, jos työntekijä sitä itse toivoo esimerkiksi opiskelun, perhesyiden tai osa-aikaeläkkeen vuoksi.

Kiusaamiselle nollatoleranssi!

Kouluvuosi pyörähtää jälleen käyntiin. Koulun tarkoituksena voi nähdä oppimisen ohella myös sosiaalisten taitojen kartuttamisen ja yhteisöllisyyden rakentumisen. Jotta näihin tavoitteisiin voidaan päästä, koulun on oltava turvallinen ympäristö. Lasten on voitava opiskella ja kävellä kouluun turvallisin mielin ilman pelkoa. Kaikenlaiselle ja -tasoiselle kiusaamiselle on oltava nollatoleranssi.

Kiusaaminen voi olla ryhmän ulkopuolelle jättämistä, nimittelyä, härnäämistä, tönimistä tai jopa mukiloimista. Kiusaaminen vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja käsitykseen itsestään ihmisenä ja oppijana. Koulukiusaaminen ja sen hiljainen hyväksyntä seuraavat myös työelämään, jossa myös esiintyy kiusaamista. Kiusaaminen heikentää oppimis- ja työkykyä ja voi johtaa jopa radikaaleihin elämänhallinnan menettämisiin. Inhimillinen kärsimys voi olla kohtuuttoman suurta, vaikkei se näkyisikään päällepäin.

Kiusaamiseen niin kouluissa kuin työpaikoillakin voi puuttua. Yhdessä on mahdollista luoda turvallinen arki kaikille. Se vaatii kaikkien panosta ja tekoja. Joskus voi olla vaikeaa havaita kiusaamista tai jopa sitä, että itse kiusaa. Kiusaamisen nollatoleranssiin pääseminen edellyttää kiusatun asemaan asettumista, tunteiden huomioon ottamista ja tilanteisiin puuttumista välittömästi. Rakentavasti ja yhteistyössä vaikeakin tilanne on ratkaistavissa. Opettajien ja esimiesten on tehtävä selväksi, ettei kiusaamista suvaita, rajat ovat olemassa ja niiden rikkomisella on seurauksensa.