Kulttuuriko pelkkä rahasyöppö?

Kirjoitus on vastine Lapin Kansassa julkaistuun mielipidekirjoitukseen, joka on luettavissa täällä.

Rovaniemen kulttuurimenot eivät todellakaan ole kaupungin suurin ongelma. Kaupungin taloudesta vapaa-ajanlautakunnan osuus on vain 4 %, ja siihen kokonaisuuteen sisältyy kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelut. Lisäksi niin tänä kuin viime vuosina, määritellyissä budjeteissa on pysytty sekä edellytettyihin säästötalkoisiinkin on osallistuttu. Budjettiylityksiä on sen sijaan ollut tänä vuonna esimerkiksi perusturvalautakunnalle kuuluvassa erikoisterveydenhuollossa (budjettiylitys 3M €). Kulttuurimenot eivät ole siten karanneet käsistä, kuten Mika Mikkonen (ps.) mielipidekirjoituksessaan väittää (LK 28.9.).

 

Valtuusto on itse tehnyt päätöksen Korundin rakentamisesta ja Lappia-talon remontoimisesta. Nämä molemmat ovat näkyneet ja tulevat näkymään vapaa-ajanlautakunnan vuokramenojen nousuna. Tärkeää onkin, että valtuusto kantaa vastuunsa loppuun saakka, jotta kulttuuripuolen rahat eivät valu pelkästään vuokriin. Miltä tuntuisi museo, jossa ei ole näyttelyä tai teatteri, jossa ei näytellä? Meillä ei todellakaan ole varaa pitää korjattuja ja rakennettuja, laadukkaita ja korkeataloisia saleja ja tiloja tyhjillään.

 

Olen kuitenkin Mikkosen kanssa samaa mieltä, että juustohöylääminen ei ole kaikissa tilanteissa järkevää, vaan oleellista on pystyä tarkastelemaan rakenteita kriittisesti, jotta voidaan luoda lisää hyvinvointia, jokaiselle rovaniemeläiselle. Kuitenkin on samalla oltava hyvin tarkka siitä, minkä palvelun poistaa.

 

Kulttuurin merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille on tehty useita tutkimuksia. Ne ovat juuri niitä paljon puhuttuja ennaltaehkäiseviä palveluita, vaikka niillä kaikilla ei ole lakisääteisyyden tuomaa suojaa. Lisäksi ne lisäävät Rovaniemen houkuttelevuutta ja osaltaan ovat tärkeitä myös matkailun kannalta. Millainen kaupunki on sellainen, jossa ei ole museota, jossa kerrotaan alueen historiasta, tai orkesteria, joka soittaa myös kansainvälisille korville kaunista musiikkia?

Inhimillinen säästökuuri

Kirjoitus on julkaistu UR:ssä 20.9.

Nyt kun taloudellinen tilanne on huono sekä valtakunnallisesti että kuntatasolla, alkavat talouden tasapainottamissuunnitelmat ja säästökuurit olla kaikkien huulilla. Maltti on valttia ja leikkurin heiluessa on syytä välillä pysähtyä miettimään, mitkä ovat niiden vaikutukset. Eihän kukaan säästä mistä tahansa, vaan kyse on aina päättäjien arvovalinnasta – otetaanko työntekijöiden palkoista pakkolomautuksilla vai museoiden rahoituksesta.

Päätöksillä ja karsituilla palveluilla on seurauksensa, ja siksi onkin kiinnitettävä huomiota keihin ne erityisesti kohdistuvat. Edellinen suuri lama toi leikkurit, joiden vaikutukset olivat kauaskantoisia. Inhimillinen hinta on ollut liian korkea.

THL:n tekemän tutkimuksen mukaan tutkimusikäluokasta (vuonna 1987 syntyneet) joka viidennellä ei ole toisen asteen tutkintoa sekä joka viidennes psykiatrian erikoissairaanhoidon palveluita tai psyykenlääkkeitä ennen aikuisikää. Huolestuttavaa on myös se, että joka neljäs oli jäänyt kiinni rötöstelystä. Lapin osalta luvut ovat samansuuntaisia, mutta toimeentulotuen varassa oli Lapissa enemmän kuin joka kolmannes ikäluokasta koko maan keskiarvon ollessa vain 22 prosenttia.

Kun kyse on lapsista ja nuorista, kyse on ihmisistä, joiden ääntä ei useinkaan kuunnella tai he eivät itse pysty vaikuttamaan itseensä kohdistuviin päätöksiin. Siksi on tärkeää, että päätösten yhteydessä tehdään vaikutusten arviointi, miten päätökset vaikuttavat lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Lisäksi kuntatasolla nyt on viimeistään herättävä pitkäaikaistyöttömien määrän vähentämiseen ja nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Tässä avainasemassa on yhteistyö yrittäjien kanssa.

Ei toisteta edellisen laman virheitä vaan ollaan paljon viisaampia!