Kohti kokonaisvaltaista matkailun kestävyyttä

IMG_1798

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansan Alakerrassa 26.2.2014

Maasto kuluu, kaikki eivät enää mahdu samalle kalapaikalle, kulttuuriperintöä hyödynnetään hallitsemattomasti – Utsjoen matkailuun liittyy monia ongelmia ja kielteisiä skenaarioita, jotka toteutuessaan estävät kestävyyden toteutumisen matkailussa. Kestävyys jaotellaan usein taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen. Myös matkailun kestävyys nähdään yleensä jostain näistä kolmesta näkökulmasta. Kuitenkin jaottelu saattaa olla liian kankea, eikä sen kautta pystytä ymmärtämään tilannetta kokonaisvaltaisesti.

Utsjoen kirkonkylä Áilikkaan päältä kuvattuna: vasemmalla kaupat, keskellä kunnantalo, oikealla Saamensilta, Teno, tie Karigasniemen suuntaan. 18.9.2011. M-RJ

Kirkkotuvat: vas. kahvila, oik. käsityömyymälä, keskellä tupia. Kirkko sijoittuu kahvilasta vasemmalle, tien toiselle puolen. Mantojärvi (Máttajávri) sijoittuu tupien oikealle puolelle. 9.7.2011.

Tein pro gradu-työn Utsjoen kirkonkylän matkailun kulttuurisesta kestävyydestä. Tavoitteena oli selvittää utsjokelaisten asukkaiden kokemuksia kulttuurisen kestävyyden ongelmista ja toteutumisesta. Tutkimuskohteena oleva Utsjoen kirkonkylä on Utsjoen kunnan yksi kolmesta samansuuruisesta asukaskeskittymästä. Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta, mikä mahdollistaa saamelaiskontekstissa tapahtuvan matkailun tarkastelun.

Tutkimusmenetelminä olivat osallistuva havainnointi, haastatteleminen ja sisällönanalyysi. Tein Utsjoen kirkonkylään vuonna 2011 kolme eripituista kenttämatkaa, joiden aikana havainnoin alueella ja haastattelin yhdeksäntoista Utsjoen kirkonkylässä tai sen välittömässä läheisyydessä asuvaa henkilöä.

Kirkkotuvat

Kirkkotuvat: vas. kahvila, oik. käsityömyymälä, keskellä tupia. Kirkko sijoittuu kahvilasta vasemmalle, tien toiselle puolen. Mantojärvi (Máttajávri) sijoittuu tupien oikealle puolelle. 9.7.2011.

Aineiston pohjalta voidaan todeta, että utsjokelaisten suhtautuminen matkailuun on myönteistä, mutta tiettyjä ongelmia on olemassa. Ongelmallisiksi ovat muodostuneet saamelaisen perinteen hyödyntäminen, sosiaaliset ja ekologiset muutokset sekä maankäytön ja elinkeinojen ristiriidat. Haastateltavat toivat kuitenkin esille myös ratkaisuja, joiden pohjalta on mahdollista saavuttaa kulttuurinen kestävyys, johon liittyy keskeisenä ajatuksena jatkuvuus.

Näistä ratkaisuista on muodostettu aineistolähtöisesti neljä pilaria, jotka liittyvät jatkuvuuden ja muutoksen dynamiikkaan. Pilarit muodostavat kokonaisuuden, jonka kautta on mahdollista pyrkiä kohti kestävyyttä ja jatkuvuutta. Näin matkailun kielteisiä vaikutuksia voidaan minimoida ja kasvattaa kulttuurin mahdollisuutta siirtyä sukupolvelta toiselle.

Kylätalo Giisá, jossa myydään utsjokelaisten niin saamelaisten kuin suomalaisten tekemiä käsitöitä, joihin tekijän etnistä taustaa ei ole merkitty. 11.6.2011.

Kylätalo Giisá, jossa myydään utsjokelaisten niin saamelaisten kuin suomalaisten tekemiä käsitöitä, joihin tekijän etnistä taustaa ei ole merkitty. 11.6.2011.

Ensimmäinen pilari kestävät matkailutuotteet: paikallisuus, laadukkuus, totuudenmukaisuus kuvastaa konkreettisesti paikallisuuden ja totuudenmukaisuuden tärkeyttä kulttuurin esittämisessä ja toteuttamisessa. Toinen pilari paikallisyhteisön kunnioittaminen ja arvostaminen puolestaan tarkoittaa matkailutoiminnan läpileikkaavaa huomioon ottamista ja kunnioittavien ratkaisujen asettamista ensisijaisiksi. Kolmas pilari matkailun hallinta ja rajojen luominen merkitsee yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista. Neljäs pilari yhteistyön ja osallisuuden rakentaminen onkin eri näkökulmien yhteensovittamista ja yhdessä sopimista, joilla voidaan estää tilanteiden kärjistymistä.

Aineistolähtöiset pilarit ovat hyödyllinen lisä nykyisille teoriapainotteisille kestävyyden näkökulmille, ja näistä muodostettu kokonaisuus tuo lisänäkökulmia erityisesti alkuperäiskansojen ja luontaiselinkeinojen parissa elävien yhteisöjen tutkimukseen ja kestävyyden käsittelyyn.

 

Ajatuksia saamelaisten kansallispäivänä

Näin saamelaisten kansallispäivänä aloin miettiä, missä tilanteessa meidän Euroopan Unionin ainoa alkuperäiskansa on. Voidaan todeta, että he ovat olemassa ja heillä on oma kulttuurinsa kieli mukaan luettuna. Kuitenkin heidän tilanteensa on jatkuvasti keikkunut. Tasapainoa ja hyvää kehitystä ei ole saatu aikaiseksi, koska aito tahtotila on puuttunut. Juhlapuheissa, esim. näin saamelaisten kansallispäivänä puhutaan kauniisti ja kulttuuria arvostavasti. Tahtotila yllättäen kuitenkin muuttuu, esimerkiksi kun kielipesiin tarvitaan rahoitusta tai perustetaan työryhmiä. Tahmeasti etenevät myös hallitusohjelmassa olevat tavoitteet.

Lapissa asuessa on helppo huomata, että eletään hyvin sekavassa tilanteessa, joka välillä kärjistyy ja tunteet nousevat pintaan. Jotkut kokevat uhkana saamelaisen kulttuurin vahvistamisen. Toiset pelkäävät, että maat viedään. Kolmannet ovat kateellisia eksoottisesta kulttuurista. Osa puolestaan on kyllästynyt valtakulttuurin ehdottomaan valtaan. Osalle saamelaispuvun matkailukäyttö on jo mennyt liian pitkälle. Näin viivoja suoraksi vetäen.

Kärjistynyt tilanne tuntuu turhauttavalta. Aivan kuin haluttaisiin kieltää historian saatossa tapahtuneet asiat. Toki Suomessa ollaan aina oltu rauhallista massaa ja saamelaisten assimilaatiokin oli sen mukaista. Suomessa ei ollut lakeja, jotka olivat suoraan rasistisia, toisin kuin Norjassa. Ehkä senkin vuoksi Suomessa ajatellaan, etteihän me tehty oikeastaan mitään. Sehän oli vain ”normaalia” kulttuurin muutosta. Totta, eihän ollut massamuuttoa vaan tavalliset suomalaiset muuttivat uudisasukkaiksi Lappiin. Ja usein rinnakkaiselo oli sopuisaa.

Kuitenkin monen lappilaisen (ei saamelaisen) mielipiteet ovat hämmentäviä. Itse olen suomalaisena antropologina hyvinkin tietoinen suomalaisten ja saamelaisten hankalasta suhteesta ja antropologien pomppuisesta historiasta alkuperäiskansojen parissa. Mutta eihän sitä tarvitse ottaa suurena taakkana, vaan mahdollisuutena toimia toisin. Historia on mennyttä eikä siihen voi vaikuttaa, tulevaisuuteen ja nykyhetkeen puolestaan voi.

Esimerkiksi Lapin matkailussa voidaan siirtyä eettiseen kestävyyteen. Saamelaisuuden epäkunnioittavasta hyödyntämisestä voidaan siirtyä kaikkia kunnioittavaan ja arvostavaan toimintaan. Lappilaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa on paljon elementtejä, joita voidaan hyödyntää ja jotka ovat ulkomaalaiselle matkailijalle avain yhtä eksoottisia. Matkailijallekin tilanne voisi olla ymmärrettävämpi. Lapissa ollaan kummallisella tavalla yhdistetty joulumaailma saamelaisuuteen, vaikka toinen perustuu täysin mielikuvitukseen. Miksi Rovaniemellä ei hyödynnetä esimerkiksi uittoperinnettä tai käytetä omia kansallispukuja?

P.S. Myönnän, että antropologina olen aina yhtä innoissani saamelaisesta kielestä ja kulttuurista, mutta samalla tavalla haltioidun Pohjanmaan pääsiäiskokoista.

P.S.2 Oikein hyvää saamelaisten kansallispäivää ja pidetään asiat mielessä myös muina päivinä!

Tiistaipäivän mietintää matkailun nurjapuolista

Olen kesän aikan kirjoitellut gradua. Olen miettinyt missä vaiheessa meidän yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi paikaksi, jossa kaihdetaan rajoja. Tarkoitan sellaisia rajoja kuten sääntöjä ja kieltoja miten saa ja miten ei saa toimia. Jos esimerkiksi tiedetään, että saamelaiset eivät tykkää yhtään siitä, että suomalainen käyttää lapin pukua ilman yhteyttä saamelaisuuteen, miksi suomalaiset edelleenkin matkailupalveluissaan sitä käyttävät? Samalla todetaan, että meillä on oikeus eikä voi kieltääkään – eihän me eletä Neuvostoliitossa.

Tietysti toisten mielestä asiassa ei ole mitään ihmeellistä – kyse on kansallispuvusta muiden joukossa. Mutta tuleeko silloin ajatelleeksi niitä jotka vuodesta toiseen katselevat, kun puku puetaan väärin ja sen päällä esiinnytään falskisti?

Vuosi sitten olin ylioppilaskunnan vuosijuhlilla, joka pidettiin porokartanossa. Pihalla oli poroja ja vieraana toimi joulupukki. Tarjoilijoina olivat luonnollisesti lapin pukuun verhoutuneet naiset. Ja miten lapin puku liittyy tähän kuvioon? Milloin saamelaisuus on linkitetty joulupukkiin ja joulumatkailuun?

On vähintäänkin kyseenalaista toimintaa linkittää satuja ja todellisia kulttuureja, erityisesti alkuperäiskulttuureja. Nämä yhteisöt, joiden elementtejä käytetään eivät useinkaan hyödy taloudellisesti tilanteesta. Ja samalla kulttuuri yhdistetään, johonkin mihin se ei kuulu ja luodaan uusia stereotypioita.

Kyllä Rovaniemen matkailu pärjää ja porskuttaa ilman saamelaisuuden hyväksikäyttöä. Onhan täällä edelleenkin ne totut ja joulupukki. Unohtamatta ihan suomalaista kansanperinnettä. Ehkä olisikin toivottavaa, että hyödynnetään sitä paikalliskulttuuria tai luodaan ihan uusia juttuja.