Uutta potkua puolueeseen – puheenvuoroni SDP:n puoluevaltuustossa

Puheenvuoroni SDP:n puoluevaltuston kokouksessa 19.-20.11.2016

Buorre ustibat, hyvä toverit.

Tässä olisi hyvä tilanne ladata täyslaidallinen hallituksen järjettömästä ja sekavasta politiikasta. Mutta ajattelin puhua jostain aivan muusta.

Olen usein ajautunut pohtimaan meidän, SDP:n tulevaisuutta. Mehän kaikki tiedämme, että vaikka sen miten kääntäisi, puolueemme jäsenkunta on iäkästä. Ja   kunnia heille, he ovat SDP:n rakentaneet ja luotsanneet tähän päivään. <3 Kuitenkin olisi aika tehdä jotain konkreettista jäsenkunnan laajentamiseksi. Me tarvitsemme mukaan uusia ihmisiä: nuoria, työikäisiä, kaikenlaisia.pv1

Kyllähän tästä puhutaan, mutta liian usein se jää sen tasolle, että tehkää sellaista toimintaa, johon on mukava tulla, puhukaa ihmisille. Tähän tarvitaan kokonaan uutta otetta. Meidän täytyy määrätietoisesti muuttaa toimintatapojamme. Aktiivisuus luo aktiivisuutta.  Hyvä ilmapiiri kutsuu mukaan. Meidän täytyy arvostaa toinen toisiamme ja kysyä uusia mukaan.

Puolueeseen liittymisestä on tehtävä vaivatonta ja helppoa. Jäsenmaksun suuruus voi olla merkittävä pienituloiselle tai henkilölle, jolla on vähän aikaa ja on siinä rajoilla liittyä vaiko ei. Jo nyt puolueosastot voivat luoda jäsenmaksualennuksen eri syistä, myös uusi jäsenyys voisi olla sellainen esim. 1. Vuoden ajan. Kannustan osastoja käyttämään tätä mahdollisuutta.

pv2Tarvitsemme kevyitä tapoja osallistua puolueen toimintaan. Esimerkiksi meillä on kehitysyhteistyötä tekevä Solidaarisuus, jolla on valmis viesti johon ihmisten on helppo yhtyä ja osallistuminen ihan konkreettista. Olin Rovaniemellä Nenäpäivän koordinaattorina – ja näin ja koin miten hyvä kampanja voidaan saada aikaan.

Miten parikymppiset halusivat innoissaan tehdä enemmän paremman maailman puolesta. Ja toisaalta kuinka tyytyväisiä he olivat kun tähän riitti vain parin tuntia. Tämä on myös ollut sellainen kampanja, jolloin sain koko ajan kannustusta ja tukea, iloa joka motivaatiota panostaa enemmän.

Meidän, puoluehallituksen ja koko meidän työntekijäjoukon on otettava jäsenkunnan laajentaminen vakavasti. Ja määrätietoisesti luotava uutta.

Kuten Ville Jalovaara totesi, meidän on pystyttävä uudistumaan, meidän on pystyttävä lisäämään avoimuutta ja demokratiaa myös oma toiminnan piirissä. Siksi kannatan jäsenäänestyksen järjestämistä puolueen puheenjohtajuudesta tulevaisuudessa, kannatan siis Miia Järven esittämää pontta. Myös idea puheenjohtajakiertueesta on toimiva.

Ja vastauksena kysymykseen: Minulla on visio SDP:stä joka on avoin, ketterä, ihmisläheinen tulevaisuuden puolue ja kansanliike.

kopo

Puhe puoluevaltuuston kokouksessa 16.4.2016

Buorre ságojođihit, ráhkis ustibat! Hyvä puheenjohtaja, rakkaat toverit!

Kun Keskusta nappasi vaalivoiton ja alkoi koota oikeistohallitusta, meidän lopulta jääden ulkopuolelle, yritin uskotella itselleni, että eihän neljässä vuodessa ehdi liian suuria ja harhaan vieviä muutoksia tekemään. Mutta kuinka väärässä olinkaan.

Vasta esiin tuotu SOTE-ratkaisu on kaiken huippu. Nyt kun olisi aika ja mahdollisuus asettaa ihminen keskiöön ja luoda palvelukokonaisuus, jossa oikeasti apua saa ja se on sujuvaa, luodaan uusia hallintohimmeleitä ja yhtiöitetään terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. On sanomattakin selvää, että tämä ratkaisu ei virtaviivaista hallintoa eikä siten tuo säästöjä, koska byrokratia vain lisääntyy. Samalla ihmisten terveys ja henkinen hyvinvointi asetetaan kilpailulle.

Tässä olisi jotain järkeä, jos uusi malli tukisi suomalaisten pienyrittäjien, yhdistysten ja muun kolmannen sektorin asemaa kilpailutuksissa, mutta näyttää vahvasti siltä, että tässäkin ovat vahvimmillaan suuryritykset. Ja olemmehan nähneet, kuinka nämä kansainväliset suuryritykset harjoittavat aggressiivista verosuunnittelua, jolloin Suomelle tärkeät veroeurot jäävät saamatta. Ihmisten terveydellä saadut voitot viedään ulkomaille.

Sydämeni itki verta, kun hallitus päätti leikata koulutuksesta niin kovalla otteella. Hirvittävintä leikkauksissa oli, että ne olivat mittaluokaltaan niin suuria ja kohdistuivat koko opintopolkuun.  Olin kuitenkin hyvin iloinen siitä, että SDP puolusti koulutusta ja tulevaisuuden sukupolvia.

Näin lappilaisena on ikävä nähdä, kuinka Keskusta on unohtanut sekä alkiolaisuutensa että aluepolitiikkansa. Jatkuvasti saa lukea lehdistä ministereiden lausuntoja yliopistojen, junaliikenteen ja lentokenttien karsimisista. Aivan kuin sielläkin olisi unohdettu, että eri puolilla Suomea kyllä tarvitaan elämisen peruselementtejä: mahdollisuuksia liikkua ja kouluttautua.
Lisäksi Metsähallituslaki meni läpi heilahtaen, vaikka metsien yhtiöittämiseen liittyy selviä riskejä ja laista poistettiin luonnoksessa olleet kirjaukset saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta. Suurin osa valtion maista, vesistä ja metsistä, joita hallitaan metsähallituslailla ovat Lapissa.

Vaikka tilanne vaikutta epätoivoiselta, ei auta vaipua epätoivoon. Ainakin minulle tämä kuitenkin antaa uutta voimaa. Monet tavalliset suomalaisetkin ovat huomanneet, ettei tämä ole se tie, jota halutaan kulkea. Vaihtoehtoja on olemassa. Ja meidän on suurimpana oppositiopuolueena tuotava niitä esiin ja vaadittava oikeudenmukaisempaa politiikkaa.

Sillä nykyinen ilmapiiri Suomessa on luotu ehdottomuuden ja leikkauslistojen varaan, jossa päätöksiä perusteellaan ”pakollisuudella”. On vaarana se, että kriisitietoisuuden voimakas nostattaminen kääntyy itseään vastaan. Ihmiset alkavat nähdä omankin tulevaisuuden näköalattomana, toivottamana. Eikä mikään ole niin vaarallista, kuin toivon menettäminen.

Ollaan me se toivon luoja, mahdollisuuksien antaja.

Giitu! Kiitos!

Nykypolitiikalle on vaihtoehtoja

Pakkolakeja ja suuria leikkauslistoja. Meille suomalaisille on kyllä tuutin täydeltä kerrottu, kuinka vaikeassa tilanteessa Suomi on. Johtavat politiikot ja hallitus ovat luoneet vaihtoehdottomuuden ilmapiirin, jossa päätöksiä perustellaan “pakollisuudella”.

Viimeaikainen keskustelu on ollut hyvin mustavalkoista, näköalatonta ja ehdotonta. Meidän kansalaisten kriisitietoisuus on nostatettu huippuunsa ja tavalliset suomalaiset on pistetty kisaamaan siitä, keneltä voisi leikata eniten. Mihin Suomesta on kadonnut positiivinen polittiinen keskustelu?

Politiikassa, olivat päätökset sitten pieniä tai suuria, on aina vaihtoehtoja. Aina on mahdollisuus toimia myös toisin, jos vain tahtoa löytyy. Suomen tulevaisuus ei ole niin synkkä kuin annetaan ymmärtää. Meillä on aina mahdollisuus valita elvyttävä talouspolitiikka ja ihmisiä tukeva koulutus-ja sosiaalipolitiikka. Onhan meillä ennenkin ollut varaa kohdella kaikkia ihmisiä inhmillisesti.

Jokaisen meistä, ja erityisesti poliitikkojen, on edistettävä myönteisen ilmapiirin syntymistä. Vain innostavassa ja avoimessa ilmapiirissä syntyy uusia ideoita, niitä innovatiivisia ratkaisuja.  Nyt on aika siirtyä ongelmakeskeisestä keskustelusta ratkaisukeskeiseen keskusteluun. On aika asettaa poliittisen keskustelun keskiöön ihminen, talouden sijasta.

Ulof Palmen sanoin, politiikka on tahdon asia.