Pulahdus saamelaispolitiikkaan

Tämä syksy on hiukan erilainen siinä mielessä, että syksyllä käydään Saamelaiskäräjävaalit. On mielenkiintoista seurata poliittista keskustelua, ja sitä ketkä tulevat valituiksi ja kenestä tulee saamelaiskäräjien seuraava puheenjohtaja.

Saamelaiskäräjät on lakisääteisesti saamelaisten virallinen edustaja, saamelaisten ääni. Saamelaisilla on Suomessa kulttuuri-itsehallinto, jota käytännössä hallinnoi saamelaiskäräjät. Saamelaiskäräjien tehtävät on määritelty tarkemmin ”laissa saamelaiskäräjistä”, johon sisältyy myös saamelaismääritelmä.

Saamelaispolitiikka on viimeaikaisessa keskustelussa leimattu riitaisaksi ja ylitsepääsemättömän monimutkaiseksi. Nyt kuitenkin on oiva mahdollisuus kurkistaa ehkä hiukan todenmukaisemman saamelaispolitiikan maailmaan – vaaligallerian kautta. Vaaligalleria on varmaankin YLE:n vuoden demokratiateko, koska se on innostanut ihmisiä uudella tavalla kiinnostumaan politiikasta. Lisäksi se antaa mahdollisuuden jokaiselle suomalaiselle katsoa, mitä mieltä kukin ehdokas on. Videoista onkin havaittavissa, kuinka moniäänistä ja moniväristä saamelaispolitiikka on. Jokainen ehdokas on oma persoonansa ja mielipiteissä ja näkemyksissä löytyy eroja.

Vaaligalleriaehdokkaat

Kuva: YLE

YLE teki vaalivideoita kaiken kaikkiaan 30 ehdokkaasta (6 ehdokasta ei osallistunut). Haastattelut tehtiin ehdokkaiden valitsemalla kielellä – joko pohjoissaameksi, inarinsaameksi, koltaksi tai suomeksi. Jokainen video on käännetty suomeksi tai pohjoissaameksi. Katsoin kaikki videot ja tässä muutamia huomioita. Välihuomiona, että ehdokkaita on myös saamelaisalueen ulkopuolelta,  esimerkiksi Tampereelta, Rovaniemeltä ja Helsingistä.

Ensin pinnallisista asioista: eri alueiden pukujen erot ja tyylit olivat selkeästi havaittavissa. Lisäksi ei jäänyt epäselväksi, että saamen kielet ovat hyvinkin erilaisia.
Kielen opiskelun kannalta myös suomenkielisistä haastatteluista oli hyötyä, koska kysymykset olivat samoja, pystyi katsomaan miten ne tarkalleen kirjoitetaan.

Studion piinapenkissä aiheet pyörivät ILO 169:n, saamelaismääritelmän, saamelaiskäräjien kehittämisen, matkailun, saamelaisen käsityön, nuorten mahdollisuuksien ja perinteisten elinkeinojen (poronhoito, kalastus) ympärillä. Muita aiheita olivat saamen kielet: niiden asema, tilanne ja elvytys, elävän kielen jatkuvuus tulevaisuuteen (erityisesti koltan- ja inarinsaamen kielet). Lisäksi puhutti saamelaiskäräjien kehittäminen, imago, toimitavat, poliittinen vaikuttavuus ja Some. Monissa kommenteissa puhuttiin diplomatiasta ja neuvottelevasta otteesta. Samalla monet tähdensivät saamelaisten oikeuksia ja niiden toteutumisen tärkeyttä.

Videoista huomasi senkin, kuka oli enemmän ollut mukana tai perehtynyt politiikkaan. Nuoremmat olivat hiukan epävarmempia, mutta toisaalta heillä oli uusia ajatuksia ja asennetta. Olisi hienoa, että monet heistä pääsisivät läpi ja voisivat päästä mukaan politiikkaan aivan kunnolla – Vain siten toiminta voi uudistua ja nuoret saavat uusia taitoja.

Oli myös niitä, joita ilmeisesti sukulaiset ovat aina äänestäneet eikä siten omista mielipiteistä ei tarvitse enemmän kertoa. Toki he saattavat silti tehdä hyviä asioita ja nostaa tärkeitä pointteja esille, mutta eivät vain halunneet julkisella videolla antaa paljoa itsestään tai kertoa enemmän ajatuksistaan. Tietysti katson tätä omasta näkökulmastani – ja minulla on rima aika korkealla.

Asiakysymyksissä oli jonkinlaisia eroja. Monet vaativat suoraan taloudellisia lisäresursseja tiedottamiseen ja kielityöhön. Toiset olivat myös hiukan kyllästyneet ILO169 ja saamelaismääritelmän (saamelaiskäräjälain) ajamiseen, tai ehkä pettymys ja epäonnistuminen viime hallituskauden lopussa olivat liian suuria. Suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että tätä työtä tulee jatkaa ja lait avata uudelleen, aikataulusta ja toteutumismahdollisuuksista ehkä oltiin enemmän eri mieltä.

vaaligalleria aslak uula

Oli ilahduttava kuulla monen suusta huoli lapsista ja nuorista – heidän mielenterveydestä, mahdollisuuksista opiskella äidinkieltään ja äidinkielellään (erityisesti saamelaisalueen ulkopuolella), ja myös yleisesti harrastus- ja työmahdollisuuksista, jottei toisaalta tarvitsisi muuttaa muualle ja toisaalta voisi muuttaa takaisin.

Monet myös puhuivat perinteisistä elinkeinoista laajasti – ei vain poronhoidosta, joka kyllä nähtiin ns. saamelaiskulttuurin kivijalkana – vaan myös kalastuksesta. Tärkeiksi koettiin myös saamelaiskäsityö, duodji, sekä matkailun ja kaivostoiminnan kokonaisvaltainen kestävyys.

Mainioita vaalivideoita ovat esimerkiksi
Anne Nuorgam, Ásllat Ovllá Länsman, Pentti Pieski ja Tanja Sanila. Heidän videot voi katsoa klikkaamalla nimeä, muut videot löytyvät: http://areena.yle.fi/1-3017784

Inhimillinen säästökuuri

Kirjoitus on julkaistu UR:ssä 20.9.

Nyt kun taloudellinen tilanne on huono sekä valtakunnallisesti että kuntatasolla, alkavat talouden tasapainottamissuunnitelmat ja säästökuurit olla kaikkien huulilla. Maltti on valttia ja leikkurin heiluessa on syytä välillä pysähtyä miettimään, mitkä ovat niiden vaikutukset. Eihän kukaan säästä mistä tahansa, vaan kyse on aina päättäjien arvovalinnasta – otetaanko työntekijöiden palkoista pakkolomautuksilla vai museoiden rahoituksesta.

Päätöksillä ja karsituilla palveluilla on seurauksensa, ja siksi onkin kiinnitettävä huomiota keihin ne erityisesti kohdistuvat. Edellinen suuri lama toi leikkurit, joiden vaikutukset olivat kauaskantoisia. Inhimillinen hinta on ollut liian korkea.

THL:n tekemän tutkimuksen mukaan tutkimusikäluokasta (vuonna 1987 syntyneet) joka viidennellä ei ole toisen asteen tutkintoa sekä joka viidennes psykiatrian erikoissairaanhoidon palveluita tai psyykenlääkkeitä ennen aikuisikää. Huolestuttavaa on myös se, että joka neljäs oli jäänyt kiinni rötöstelystä. Lapin osalta luvut ovat samansuuntaisia, mutta toimeentulotuen varassa oli Lapissa enemmän kuin joka kolmannes ikäluokasta koko maan keskiarvon ollessa vain 22 prosenttia.

Kun kyse on lapsista ja nuorista, kyse on ihmisistä, joiden ääntä ei useinkaan kuunnella tai he eivät itse pysty vaikuttamaan itseensä kohdistuviin päätöksiin. Siksi on tärkeää, että päätösten yhteydessä tehdään vaikutusten arviointi, miten päätökset vaikuttavat lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Lisäksi kuntatasolla nyt on viimeistään herättävä pitkäaikaistyöttömien määrän vähentämiseen ja nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Tässä avainasemassa on yhteistyö yrittäjien kanssa.

Ei toisteta edellisen laman virheitä vaan ollaan paljon viisaampia!

Ruskaa ja raskaita päätöksiä

IMG_0124

Viikko vierähti ruskaretkellä Muoniossa ja Kilpisjärvellä. Ulkoilun ja ruskan ihastelun lisäksi tein gradua, joka etenikin toivotulla tavalla. Ehkä se komea tunturimaisema saa ajatukset rullamaan oikealla tavalla. Arkeen palaaminen sujuikin sitten vähintään yhtä rivakasti. Tänään oli kolme tuntia kestävä vapaa-ajanlautakunnan kokous, jossa ei todellakaan ollut helppoja valintoja tarjolla. Käsiteltävänä oli liikunnan ja nuorison osalta ”talouden tasapainottamissuunnitelma” eli meidän oli linjattava, mistä lautakunnan mielestä tulee säästää.

Ainahan sitä haluaa pitää omastaan kiinni, mutta erityisen vaikeaa säästäminen on, kun se kohdistuu nuoriin ja liikuntaan, koska nämä palvelut ovat juuri niitä ennaltaehkäiseviä! Liikkumavaraa kuitenkin on – pystyttiin säilyttämään lapsiin, nuoriin ja iäkkäisiin liittyvät liikuntapalvelut nykyisellä tasolla, kun vyön kiristys tuntuu eniten työssäkäyvässä väestössä.

Enemmänkin keskustelua herätti Jope:n (joustava opetus) leikkaus – 52 000 euroa. Kyse kun on koulutuslautakunnan kanssa yhteistyössä toteutetusta palvelusta, jonka nuoriso-ohjaajan palkan vapaa-ajanlautakunta on kustantanut. Vastaehdotuskin tehtiin, mutta se kaatui harmillisesti äänin 5-6. Toivotaan, että koulutuslautakunta ei myöskin leikkaisi samasta kohteesta, sillä vaikka kyse ei olekaan lakisääteisestä palvelusta, niin se on kuitenkin tärkeää ennaltaehkäisevää toimintaa. Me teimme lautakuntana oman ehdotuksemme, mutta lopulliset numerot lyödään lukkoon valtuustossa.

Mutta ei kokoustaminen onneksi ollut pelkkiä ikäviä päätöksiä vaan keskustelimme mm. Väylä-hankkeesta, joka yhdistää SoMe:n, taiteen ja markkinoinnin kaupunkikuvassa sekä uudenaikaisesta nuorisotilasta, joka toivottavasti saa myös valtuuston siunauksen. Tässäkään taloudellisessa tilanteessa emme voi vain suojella olemassa olevaa ja olla investoimatta tulevaisuuteen – varsinkin, kun se tarkoittaa monipuolisempia ja matalamman kynnyksen nuorisopalveluita. Harrastus, kerhotoiminta, kulttuuri ja terveys  – kaikki saman katon alla, voiko enää paremmasta unelmoida!