Malttia ja ymmärrystä pakolaiskriisiin

Kesän ja syksyn aikana on käyty keskustelua monikulttuurisuudesta ja rasismista monella tasolla. Monikulttuurisuuden ja maahanmuuton kritisointi on mielestäni paikallaan, jos toisia ihmisiä ei loukata. Kuitenkin nyt näemme, mihin johtaa se, että rasismin kanssa flirttailu hyväksytään. Sanoista on toden totta on lyhyt matka tekoihin.

Ymmärrän täysin, että merkittävästi kasvanut pakolaisvirta hermostuttaa itse kutakin. Kuitenkin väkivalta on aina tuomittavaa. Kouvolassa heitettiin polttopulloja ja Lahdessa mielenosoittaja esiintyi Ku Klux Klanin valkoinen asuste päällä. Samoin keskustelu somessa on räjähtänyt käsiin. Keskusteluissa ennakkoluulot vellovat puoleen ja toiseen, lietsotaan vastakkainasettelua ja ratsastetaan tilastoilla ja “faktoilla”, jotka on moneen kertaan osoitettu virheellisiksi.

Meidän on jälleen alettava käymään keskustelua kasvokkain ja yhteistä polkua rakentaen. Lisäksi viranomaisten on lisättävä avointa tiedottamista ennakkoluulojen hälventämiseksi.

Ymmärrän kyllä, että tilanne on muuttunut yllättävästi ja muutos on aina hiukan epämukavaa. Lisäksi pakolaisvirta kohdistuu epätasaisesti eri paikkakunnille. Kuitenkin Suomi on selvinnyt paljon vaikeimmistakin tilanteista. Miksei se selviäisi myös pakolaisvirrasta?

Suomi onkin perustanut Tornioon järjestelykeskuksen, ensimmäisenä Euroopassa, ja tästä muut maat ottavat nyt mallia. Samoin yhä useampiin kuntiin on perustettu  vastaanottokeskuksia, jolloin paine raja-alueilla hiukan hellittää.

Nyt tarvitaan jokaiselta hiukan malttia ja joustoa – Toisen elämäntilanteeseen asettumista ja ymmärrystä.

Kulttuurista rikkautta

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 7.8.2015

On sanomattakin selvää, että Suomi on monikulttuurinen. On aina ollut, eivätkä valtion rajat estä jatkossakaan kulttuurien kehittymistä ja maailmaa muuttumasta. Globaalissa maailmassa sisäänpäin kääntyminen ja sulkeutuminen eivät ole vaihtoehto.

Maahanmuuttajien lisäksi meillä on kulttuurista rikkautta ihan omastakin takaa. Onhan Suomessa jo pitkään ollut esimerkiksi saamelaisia, suomenruotsalaisia ja romaneja. Lisäksi asian voi nähdä myös toisinpäin – saamelaisethan ovat alkuperäiskansa ja me suomalaiset uudisasukkaita, ainakin Lapissa.

En voi pitää kansanedustaja Immosen kirjoitusta silkkana maahanmuuttokriittisyytenä, koska siinä käytettiin sotaista retoriikkaa, jonka vertauskohteet löytyvät fasismista. Lisäksi kirjoituksessahan viitattiin monikulttuurisuuteen eikä maahanmuuttoon. Immosen kirjoitusta voidaan myös pitää kannusteena ruveta tekoihin monikulttuurisuutta vastaan.

Minulla on unelma Suomesta, jossa kaikki nähdään yhtä arvokkaina ihmisinä, riippumatta etnisestä taustasta tai ihon väristä. Olen aina valmis puolustamaan monipuolista ja moniäänistä Suomea – rauhallista rinnakkaiseloa ja siltoja rakentavaa politiikkaa. En tule ikinä hyväksymään rasismia tai fasismia, en edes niiden kanssa flirttailua. Minulle ihmisarvo on jakamaton.

Minulla on unelma

Puheenvuoro Minulla on unelma-mielenilmauksessa 4.8.2015

Meillä on unelma

Minä en ole tullut osoittamaan mieltä ketään yksittäistä kansanedustajaa tai puoluetta vastaan. Vaan monikulttuurisuuden puolesta. Minun Suomeni on sellainen, jossa ketään ei syrjitä, haukuta tai hakata ihonvärin tai mielipiteidensä vuoksi. Minulla on unelma.

Olen luullut, että Suomessa on lähinnä arkipäiväistä rasismia: kiusaamista, vähättelyä, nimittelyä ja ulossulkemista. Kuitenkin viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet, että tilanne on paljon vakavampi. Erkki Tuomiojan sanoin: Vaaratonta vihapuhetta ei ole olemassakaan. Puheista on lyhyt matka tekoihin.

Ja tämähän nähtiin Jyväskylän uusnatsistisen Vastarintaliikkeen ns. vastamielenosoituksessa, jossa pahoinpideltiin sivullisia, tai siis tekijöille tuttuja. Poliisi otti kiinni 40 mielenosoittajista 30 henkilöä. Myöhemmin pidätettiin seitsemän, joista kaksi ruotsalaista, mikä osoittaa, että järjestöllä on pohjoismaisia kytköksiä. Tämähän on toisaalta luonnollista, koska nettisivuillaan Vastarintaliike kertoo tavoitteekseen Pohjolan valtakunnan luomisen, mikä itsessään on aika paradoksaalista. Samaan aikaan Oulussa järjestöllä on katupartioita.

En voi missään nimessä hyväksyä väkivaltaa missään muodossa ketään kohtaan mistään syystä. Enkä myöskään oman käden oikeutta. Suomalaista yhteiskuntaa ei rakenneta pelolla, vaan yhteistyöllä. Ääriliikkeet ovat omiaan rapauttamaan yhteiskunnan eheyttä.

Nämä tapahtumat asettavat kansanedustaja Immosen kirjoitukset uuteen valoon. Oikeastaan en uskonut missään vaiheessa epätoivoisia selityksiä ”poliittisesta taistelusta monikulttuurista ideologiaa vastaan”, koska olin nähnyt millaisia kommentteja Immosen tekstin alla oli ja miten hän itse höysti niitä. En voi pitää Immosen kirjoitusta silkkana maahanmuuttokriittisyytenä, koska siinä käytettiin sotaista retoriikkaa, jonka vertauskohteet löytyvät fasismista. Immosen kirjoitusta voidaan myös pitää kannusteena ruveta tekoihin monikulttuurisuutta vastaan.

Huolestuttavinta tässä on se, että monet ovat Immosen kanssa samaa mieltä. Kaikki eivät tosin ymmärrä, että kirjoituksessa mentiin maahanmuuttokriittisyydestä askel radikaalimpaan suuntaan. Immonen itse kehuu saaneensa paljon tukea ja myönteistä palautetta. Enkä ihmettele, onhan hän toista kautta istuva kansanedustaja. Nyt on viimeistään aika tiedostaa, että moni suomalainen ei ajattele Suomesta samalla tavalla kuin sinä tai minä – Me monikulttuurisen ja moniäänisen Suomen puolesta mieltämme osoittavat.

Asenteet ja arvot ovat koventuneet kehnon taloudellisen tilanteen myötä, ja ne ovat saaneet tukea vihapuheesta ja jatkuvasta ulkomaalaisvastaisesta puheesta. Olen havainnut tämän myös omassa pikkukuplassani.

Rasismi on muuttunut biologisista piirteistä kulttuureihin ja stereotypioihin. Tämä on havaittu tutkimuksissa, mutta nämä rasistit ovat onnistuneet kääntämään asian ”monikulttuurisuuden vastustamiseksi”. Tällaisella uudelleenmäärittelyllä nämä ”maahanmuuttokriitikot” ujuttavat rasistista sanomaansa osaksi valtavirtaa. Näin ksenofobiasta ja vihapuheesta tulee tavanomaista.

On sanomattakin selvää, että Suomi on monikulttuurinen. On aina ollut, eivätkä valtion rajat estä jatkossakaan kulttuurien kehittymistä ja maailmaa muuttumasta. Globaalissa maailmassa sisäänpäin kääntyminen ja sulkeutuminen eivät ole vaihtoehto.

Maahanmuuttajien lisäksi meillä on kulttuurista rikkautta ihan omastakin takaa. Onhan Suomessa jo pitkään ollut esimerkiksi saamelaisia, suomenruotsalaisia ja romaneja.

Itse tutkin saamelaista kulttuuria ja olen ollut töissä työpaikassa, jossa oli työntekijöitä yli 15 eri maasta, siis ihan Rovaniemellä. Toisaalta minulla on esivanhempia ainakin Ranskasta ja Venäjältä. Isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat olleet evakossa Ruotsissa. Olen itse kulkenut pitkin Eurooppaa ja nauttinut erilaisista tavoista ja ihmisten tapaamisesta. Samalla olen myös konkreettisesti nähnyt kansallismielisyyttä ja rasismia, jotka kohdistuivat useimmiten vain hiukan tummempiin kavereihini.

Lisäksi olen käynyt Auschwitzissa, jossa karmaisevalla tavalla näkee ja kokee, mihin rotuoppi ja fasismi voivat viedä. Nämä kokemukset heräävät aina eloon, kun Suomessa vaaditaan yhtenäiskulttuuria.

Minusta tulee hirvittävän surullinen ja turhautunut. Mutta sitten muistan, että maailmaa ei muuteta olemalla hiljaa vaan puhumalla ja tekemällä. Niin kuin me täällä tänään sanomme: meillä on unelma

Minulla on unelma Suomesta, jossa kaikki nähdään yhtä arvokkaina ihmisinä, riippumatta etnisestä taustasta tai ihon väristä. Olen aina valmis puolustamaan monipuolista ja moniäänistä Suomea – ja rauhallista rinnakkaiseloa ja siltoja rakentavaa politiikkaa. En tule ikinä hyväksymään rasismia tai fasismia, en edes niiden kanssa flirttailua. Minulle ihmisarvo on jakamaton.

Lopuksi siteeraan kirjailijaa Eino Leinoa, jonka runo on erittäin ajankohtainen.

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Meillä on unelma 2

Kotouttamista, omistajaohjausta ja maapolitiikkaa – niistä on joulukuun valtuusto tehty

Vuoden viimeinen valtuusto on täällä, eikä aivan pienimillä asioilla. Hyväksyttävänä on kotouttamisohjelma, maapoliittinen ohjelma ja omistajapoliittiset linjaukset. Kotouttamisohjelmassa on erinomaisella tavalla eritelty, miten kotouttaminen kaupungissa on tarkoitus tehdä. Rovaniemellä on työn-, perheen- tai opiskelun perässä ulkomailta muuttaneita sekä humanitaarisin perustein muuttaneita. Pakolaisia Rovaniemi ottaa vastaan nykyisin 80, joista kiintiöpakolaisia on 50 ja oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita 30. Esimerkiksi Tampere päätti kasvattaa pakolaiskiintiötä 70:stä 120:een. Mikä olisi sinun mielestä sopiva määrä?

Sen kasvattaminen ja nykyisen määrän ylläpitäminen vaativat resurssien lisäämistä erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta, vaikka valtio tukee vastaanottamista taloudellisesti. Onnistunut kotouttaminen onkin riittävästi resursoitua, jotta jokainen tuntee olonsa tervetulleeksi ja pystyy luomaan hyvän arjen Rovaniemellä. Silti pakolaisten vastaanottaminen ja huolehtiminen on osa tärkeää humaania toimintaa, jonka kautta myös Rovaniemi kantaa kortensa kekoon paremman ja inhimillisemmän maailman puolesta.

Maapoliittisessa ohjelmassa linjataan maapoliittiset tavoitteet ja maapolitiikka. Tavoitteena on kaikkien kuntalaisten tasa-arvoinen kohtelu sekä kohtuuhintaisten tonttien tarjonta. Tietysti tavoitteena on myös kaupungin tarvitseman maan saaminen käyttöön suunniteltuna ajankohtana. Maapolitiikassa puolestaan linjataan maahankinnasta ja eri tonttien luovutuksesta. Omistajapoliittisen linjaukset ovat monisyisiä ja selkeyttäviä. Joskin joitakin seikkoja jätetään avoimeksi.

Esityslista liitteineen löytyy: http://ktweb.rovaniemi.fi/

Ole yhteydessä, jos haluat vaikuttaa päätöksiin!