#Porukka päättää

Demarinuorilla on täällä viikolla #Porukka päättää – niminen kampanja, jonka ideana on kertoa millainen maailma olisi, jos me saisimme siitä päättää. Tarkoituksena on myös kertoa oma tarina siitä, miten minusta tuli demari tai demarinuori.´

Tässä minun tarinani. 

Lähdin mukaan järjestöhommiin vasta parikymppisenä. Olen aina ollut sielultani maailmanparantaja, mutten ollut tarpeeksi rohkea lähteäkseni esimerkiksi oppilaskuntaan tai vaaleihin. Lukioaikana kaverini oli mukana Kokoomusnuorissa ja kertoi aina hauskoista viikonlopuista. Vaikka ajatus houkutti, tiesin jo silloin, ettei Kokoomus ole mun juttu. Silloin en myöskään vielä päätynyt Demarinuoriin tai –opiskelijoihin, vaan ajatus jäi kytemään.

Kun aloitin opinnot Oulun yliopistossa, olin innoissani kaikesta uudesta. Silloin minut houkuteltiin mukaan ainejärjestöhommiin. Se olikin hyvin antoisaa ja mukavaa puuhaa. Näiltä ajoilta taskuun on jäänyt jäsenistön painottaminen ja asettaminen ensimmäiseksi sekä pyrkimys saada kaikki mukaan yhteisiin juttuihin. Tähän liittyy myös se, ettei yhteisiä varoja käytetty hallitukseen. Juuri ja juuri kokouskahvit keitettiin – ja sekin jäsenten saamiseksi paikalle, ja osallistumaan. Siksi nykyisin kokouspalkkiot ja muut ”korvaukset” tuntuvat vierailta.

Politiikka sinänsä ei silti napannut pitkään aikaan, ja luulin olevan siitä irrallinen, vaikka olin jo silloin hyvinkin sen sisällä. Nuoren humanistinaisen silmiin puoluepolitiikka oli vanhanaikaista, korruptoitunutta, likaista peliä, jossa heikoimmat jäävät jalkoihin. Minä itse kyllä nautin jo silloin maailmanparantamisesta kahvikuppi kerrallaan Humuksessa tai viinilasi kerrallaan illanvietoissa.

4197_78324847948_659242948_1796106_4085426_n

Opiskelijaelämää Rovaniemellä

Opiskelin vuoden ajan Unkarissa, ja havahduin siihen, ettei kaikkialla todellakaan ole samanlaista kuin Suomessa. Huomasin, mitä eriarvoisuus ja luokkayhteiskunta oikeasti ovat. Näin miten kaikilla ei ollut tasavertaisia mahdollisuuksia kulkea elämän polkua sinne minne omat taidot vievät. Matkustelin myös muissa Euroopan maissa ja juttelin vaihtaritovereiden kanssa. Ja niin – Pohjoismaat ovat omaa luokkaansa ja kyllä se muualla tiedetään (ja pidetään arvossaan).

Näin maailma ravisteli maailmanparantajan hereille. Hyvinvointi ja tasa-arvo eivät enää olleet itsestäänselvyyksiä, edes lähialueella. Tajusin, että maailma ei muutu kahvia juomalla vaan tekemällä ja olemalla osa muutosta. Jos haluan paremman maailman ja Suomen, miksen laittaisin itseäni likoon.

Lopulta pallottelin vasemmistoliiton ja SDP:n välillä. Arvomaailman pohjalta olisin voinut valita kumman vain. Kuitenkin olen sielultani pohdiskelija, eri vaihtoehtoja yhdistelevä rakentaja. Siksi päädyin SDP:hen. Pitkän pohdinnan jälkeen olikin helppo laittaa Fuksimessuilla ROSOn ständillä ruksi oikeaan kohtaan – ja näin liityin

Demariopiskelijoiden jäseneksi vuonna 2008, ja myöhemmin liityin Demarinuoriin ja puolueeseen. Ja tässä sitä ollaan – Lapin sosialidemokraattien varapuheenjohtajana. Ei olisi Maria-Riitta 10 vuotta sitten uskonut, jos olisin kertonut, mihin tie vie.

Puheenvuorot SDP:n 44. puoluekokouksessa

Poliittinen tilannekatsaus ja vasemmiston tulevaisuus

20140510_103332

Toveri puheenjohtaja, puoluekokousväki, rakkaat toverit

Olen iloinen, että puoluekokoukseen on luotu mahdollisuus käydä keskustelua vasemmiston, meidän tulevaisuudesta.

Tutkimusten mukaan nykyinen sukupolvi on ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan sellainen, joka syntyy vanhempiaan heikompaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Nyt viimeistään on herättävä siihen, että olemme menossa kohti todella rikkaiden ja köyhien yhteiskuntaa. Eikä tätä trendiä merkittävästi kääntäviä päätöksiä ole tehty. 1990-luvun laman leikkauspäätöksien laskua maksamme nyt karvaasti, mutta silti uusia heikennyksiä tehdään. Rakkaat toverit, vaikuttaa siltä, että aate on jäänyt taka-alalle. Aivan kuin aate on alistettu kulloisellekin taloudelliselle tilanteelle.

Hyvät toverit, aatteenpalo on herätettävä uudelleen niin iäkkäämmässä kuin nuoremmassakin väessä. Uskoakseni useimmat meistä ovat liittyneet tähän puolueeseen sen vuoksi, että he haluavat vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan ja luoda omalta osaltaan parempaa maailmaa.

Mutta annetaanko siihen mahdollisuutta? Vai onko vasemmisto niin kriisissä, ettei siihen enää pystytä? Olemmeko antaneet pikkurillin mukana koko käden kapitalismille, eikä vaihtoehtoja enää nähdä? Nouseeko aina ankeuttajan käsi, joka toteaa ”ei tule onnistumaan”?

Juuri me vasemmisto olemme kansainvälinen liike. Se on vahvuutemme ja mahdollisuutemme. Me voimme yhdessä muiden kanssa muuttaa kaiken. Mutta se edellyttää suurta muutosta: Olemme jo nähneet mitä kapitalismi saa aikaan. Olemme jo nähneet mitä ns. vapaa valinta ja vapaa kauppa saavat aikaan ilman juuri minkäänlaista säätelyä ja ohjailua. Olemme jo nähneet kenen selkärangasta ja hyvinvoinnista se maksetaan.

Tarvitsemme maailmanlaajuisia organisaatioita ja maailmanlaajuisia pelisääntöjä. Nyt on aika maailmanlaajuiselle sosialidemokratialle. Tarvitsemme maailmalaajuisen sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion. Tarvitsemme yhteistä näkemystä ja tahtoa.

Tarvitsemme aitoa politiikkaa, jossa köyhyys ja heikompiosaisten sortaminen yksinkertaisesti lopetetaan. SDP:n on löydettävä uusia ratkaisuja epätasa-arvoisiin ja köyhyyttä luoviin rakenteisiin ja tähdättävä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan Suomeen, Eurooppaan ja maailmaan.

Moni teistä voi nyt miettiä, ettei se tule onnistumaan. Mutta selviä merkkejä on jo olemassa. Niin Suomessa kuin Euroopassakin vasemmisto oirehtii ja yrittää löytää uutta linjaa muuttuneeseen tilanteeseen. Samoin maailma alkaa herätä epäoikeudenmukaiseen riistoon ja rahanhimoon. En suostu lyömään hanskoja tiskiin vaan uskon, että maailman muuttaminen on mahdollista.

Puhe katsottavissa täällä.

 

Kannatuspuheenvuoro varapuheenjohtajaehdokas Eero Vainiolle

Toveri puheenjohtaja, puoluekokousedustajat

Kannatan Eero Vainiota varapuheenjohtajaksi. Me tarvitsemme varapuheenjohtajaksi henkilön, joka on suorapuheinen, osaava ja jolle arvot ovat kirkkaana sydämessä. Tarvitsemme varapuheenjohtajan, jonka esiintyminen on luontevan vakuuttavaa, rauhallista ja selkeää.

Varapuheenjohtajan yksi tärkeimmistä tehtävistä järjestöllisestä näkökulmasta on kiertää laajalla alueella ja tuoda lisää näkyvyyttä puolueelle joka puolella Suomea.
Me kaikki lappilaiset olemme sitä mieltä, että nämä kriteerit täyttää parhaiten Eero Vainio. Hän on kiertänyt paljon, jopa aivan pohjoisimmassa Lapissa saakka.

Kaksi vuotta on lyhyt aika, mutta näytöt ovat vahvat ja Eero on kehittynyt entisestään. Puolue tarvitsee tiettyä jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, Siksi me lappilaiset sosialidemokraatit seisomme Eero Vainion takana.

Puheenvuoron voi katsoa täällä kohdassa 28.14

Kolmannen puheenvuoron pidin maksuttomasta koulutuksesta ilman suurempia valmisteluita. Se löytyy täältä kohdasta 1.27.

Vain olemalla laivan kyydissä, voit määrittää sen kurssin

Kirjoitus on julkaistu Lappilaisessa 12.2.2014

Äänestysaktiivisuus ja kiinnostus politiikkaan ovat pitkään olleet laskusuhdanteessa. Esimerkiksi Kalevan ja Alma Median teettämän kyselyn mukaan EU-vaaleissa aikoo äänestää 30 % ja alle 25-vuotiasta vain viidennes. Kehitys on huolestuttava. On tärkeä muistaa, että me yhdessä luomme Suomen. Maan, jossa jokaisella on roolinsa, eikä ketään jätetä.

Kulttuuri ja yhteiskunta muuttuvat ympärillämme koko ajan, mutta on meistä kiinni, mihin suuntaan. Muutoksen suunta määritellään usein poliittisissa päätöksentekoelimissä. Minä uskon siihen, että jokainen meistä tietää parhaiten, mikä Rovaniemen kouluissa mättää ja mikä toimii kaikista parhaiten. Jokainen voi myös vaikuttaa, omalla tavallaan. Ja ryhmän voima on vieläkin suurempi. Yksin huutava ääni häviää tuuleen, mutta useamman hyttysenkin ininä on merkittävä. Ja se on pakko ottaa huomioon. Jokainen meistä voi osallistua vaikuttamistyöhön. Kaikkien ei tarvitse olla kunnanvaltuustossa. Vaikuttaa voi niin monella muullakin tavalla!

Jokainen voi olla se ihmeentekijä. Mahdottomasta voi tehdä mahdollisen. Kannustankin kaikkia ideoimaan, ottamaan selvää ja haastamaan nykyiset ajattelutavat. Osallistukaa, vaikka pienelläkin omanalaisella panostuksella. Tehdään yhdessä Suomesta ja Lapista parempi paikka elää.