Kulttuurista rikkautta

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 7.8.2015

On sanomattakin selvää, että Suomi on monikulttuurinen. On aina ollut, eivätkä valtion rajat estä jatkossakaan kulttuurien kehittymistä ja maailmaa muuttumasta. Globaalissa maailmassa sisäänpäin kääntyminen ja sulkeutuminen eivät ole vaihtoehto.

Maahanmuuttajien lisäksi meillä on kulttuurista rikkautta ihan omastakin takaa. Onhan Suomessa jo pitkään ollut esimerkiksi saamelaisia, suomenruotsalaisia ja romaneja. Lisäksi asian voi nähdä myös toisinpäin – saamelaisethan ovat alkuperäiskansa ja me suomalaiset uudisasukkaita, ainakin Lapissa.

En voi pitää kansanedustaja Immosen kirjoitusta silkkana maahanmuuttokriittisyytenä, koska siinä käytettiin sotaista retoriikkaa, jonka vertauskohteet löytyvät fasismista. Lisäksi kirjoituksessahan viitattiin monikulttuurisuuteen eikä maahanmuuttoon. Immosen kirjoitusta voidaan myös pitää kannusteena ruveta tekoihin monikulttuurisuutta vastaan.

Minulla on unelma Suomesta, jossa kaikki nähdään yhtä arvokkaina ihmisinä, riippumatta etnisestä taustasta tai ihon väristä. Olen aina valmis puolustamaan monipuolista ja moniäänistä Suomea – rauhallista rinnakkaiseloa ja siltoja rakentavaa politiikkaa. En tule ikinä hyväksymään rasismia tai fasismia, en edes niiden kanssa flirttailua. Minulle ihmisarvo on jakamaton.

Luottamuksen säilyminen keskeistä

Yhteiskunnassamme tärkeintä on luottamuksen säilyminen. Jokaisella on oltava tunne, että hän sekä saa että antaa. Siksi on tärkeää huolehtia toimivista ja laadukkaista julkisista palveluista, jotka ovat kaikille tasapuolisesti saatavilla.

Lisäksi koulutuksen on oltava myös Lapissa helposti saavutettavissa niin peruskoulun osalta kuin toisen asteen ja korkeakoulujenkin. Väestön laaja koulutustaso ja kouluttautumisen aidot mahdollisuudet eri puolilla ovat tärkeitä Lapin elinvoimaisuuden kannalta. Lisäksi Lappi tarvitsee yliopistonsa, joka on ansainnut paikkansa yliopistokentässä korkeatasoisella tutkimuksella ja koulutuksella.

Lapin tulevaisuus tulee rakentaa kestävän kehityksen periaatteelle, jotta Lapissa elinvoimaisuus ja eri elinkeinojen pohja säilyvät tuleville vuosikymmenille ja sukupolville. Puhdasta luontoa tarvitsee niin matkailu kuin metsätalouskin. Kestävän kehityksen ja kasvun luominen on kuljettava rinta rinnan.

Maria-Riitta Mällinen
Jutta Urpilainen

Vastakkainasettelua vai moniäänistä puhetta?

Lapin tulevaisuutta miettiessä olen ihmetellyt uudelleen ja uudelleen, miksi Lapin kehittämisessä luodaan jatkuvasti vastakkainasettelua. Liian usein vedetään jakolinja, jonka toiselle puolella ovat he, toisella puolen me.

Poliittinen keskustelu lehtien palstoilla ja toriparlamenteissa on kuin taistelua juoksuhaudoissa – kannat on lukittu ja samat argumentit toistuvat. Vastakkain ovat välillä kaivokset ja matkailu, välillä taas vesivoima ja luonnonsuojelu. Tuntuu ikävältä, että tiettyjen hankkeiden vastustajat leimataan uusien työpaikkojen vastustajiksi. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Vuotos-keskustelussa.

Kuitenkaan politiikka, eivät myöskään luonnonvarapolitiikka ja maankäyttöön liittyvät kysymykset, ole mustavalkoista kyllä-ei -politiikkaa, jossa on vain yksi ainoa totuus. Pienillä paikkakunnillakin on aina eri tavalla ajattelevia ihmisiä.

Silti liian usein vaikkapa Lapin Kansan mielipideosastolla osoitetaan sormella, mikä on Lapin turmio tai pelastus. Tämä on mielenkiintoista – koska minun mielestä lappilaiset kuitenkin arjessaan ovat hyvin ymmärtäväisiä, sisukkaita ja toistensa auttajia, eivätkä mitenkään mustavalkoisia.

Miksi siis lappilaiset innostuvat tunteella tietyistä kehittämissuunnista? Entä miksi koetaan oikeutetuksi luoda vastakkainasettelua syyttämällä, luokittelemalla ja jopa pelottelulla?

Kohti kokonaisvaltaista matkailun kestävyyttä

IMG_1798

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansan Alakerrassa 26.2.2014

Maasto kuluu, kaikki eivät enää mahdu samalle kalapaikalle, kulttuuriperintöä hyödynnetään hallitsemattomasti – Utsjoen matkailuun liittyy monia ongelmia ja kielteisiä skenaarioita, jotka toteutuessaan estävät kestävyyden toteutumisen matkailussa. Kestävyys jaotellaan usein taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen. Myös matkailun kestävyys nähdään yleensä jostain näistä kolmesta näkökulmasta. Kuitenkin jaottelu saattaa olla liian kankea, eikä sen kautta pystytä ymmärtämään tilannetta kokonaisvaltaisesti.

Utsjoen kirkonkylä Áilikkaan päältä kuvattuna: vasemmalla kaupat, keskellä kunnantalo, oikealla Saamensilta, Teno, tie Karigasniemen suuntaan. 18.9.2011. M-RJ

Kirkkotuvat: vas. kahvila, oik. käsityömyymälä, keskellä tupia. Kirkko sijoittuu kahvilasta vasemmalle, tien toiselle puolen. Mantojärvi (Máttajávri) sijoittuu tupien oikealle puolelle. 9.7.2011.

Tein pro gradu-työn Utsjoen kirkonkylän matkailun kulttuurisesta kestävyydestä. Tavoitteena oli selvittää utsjokelaisten asukkaiden kokemuksia kulttuurisen kestävyyden ongelmista ja toteutumisesta. Tutkimuskohteena oleva Utsjoen kirkonkylä on Utsjoen kunnan yksi kolmesta samansuuruisesta asukaskeskittymästä. Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta, mikä mahdollistaa saamelaiskontekstissa tapahtuvan matkailun tarkastelun.

Tutkimusmenetelminä olivat osallistuva havainnointi, haastatteleminen ja sisällönanalyysi. Tein Utsjoen kirkonkylään vuonna 2011 kolme eripituista kenttämatkaa, joiden aikana havainnoin alueella ja haastattelin yhdeksäntoista Utsjoen kirkonkylässä tai sen välittömässä läheisyydessä asuvaa henkilöä.

Kirkkotuvat

Kirkkotuvat: vas. kahvila, oik. käsityömyymälä, keskellä tupia. Kirkko sijoittuu kahvilasta vasemmalle, tien toiselle puolen. Mantojärvi (Máttajávri) sijoittuu tupien oikealle puolelle. 9.7.2011.

Aineiston pohjalta voidaan todeta, että utsjokelaisten suhtautuminen matkailuun on myönteistä, mutta tiettyjä ongelmia on olemassa. Ongelmallisiksi ovat muodostuneet saamelaisen perinteen hyödyntäminen, sosiaaliset ja ekologiset muutokset sekä maankäytön ja elinkeinojen ristiriidat. Haastateltavat toivat kuitenkin esille myös ratkaisuja, joiden pohjalta on mahdollista saavuttaa kulttuurinen kestävyys, johon liittyy keskeisenä ajatuksena jatkuvuus.

Näistä ratkaisuista on muodostettu aineistolähtöisesti neljä pilaria, jotka liittyvät jatkuvuuden ja muutoksen dynamiikkaan. Pilarit muodostavat kokonaisuuden, jonka kautta on mahdollista pyrkiä kohti kestävyyttä ja jatkuvuutta. Näin matkailun kielteisiä vaikutuksia voidaan minimoida ja kasvattaa kulttuurin mahdollisuutta siirtyä sukupolvelta toiselle.

Kylätalo Giisá, jossa myydään utsjokelaisten niin saamelaisten kuin suomalaisten tekemiä käsitöitä, joihin tekijän etnistä taustaa ei ole merkitty. 11.6.2011.

Kylätalo Giisá, jossa myydään utsjokelaisten niin saamelaisten kuin suomalaisten tekemiä käsitöitä, joihin tekijän etnistä taustaa ei ole merkitty. 11.6.2011.

Ensimmäinen pilari kestävät matkailutuotteet: paikallisuus, laadukkuus, totuudenmukaisuus kuvastaa konkreettisesti paikallisuuden ja totuudenmukaisuuden tärkeyttä kulttuurin esittämisessä ja toteuttamisessa. Toinen pilari paikallisyhteisön kunnioittaminen ja arvostaminen puolestaan tarkoittaa matkailutoiminnan läpileikkaavaa huomioon ottamista ja kunnioittavien ratkaisujen asettamista ensisijaisiksi. Kolmas pilari matkailun hallinta ja rajojen luominen merkitsee yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista. Neljäs pilari yhteistyön ja osallisuuden rakentaminen onkin eri näkökulmien yhteensovittamista ja yhdessä sopimista, joilla voidaan estää tilanteiden kärjistymistä.

Aineistolähtöiset pilarit ovat hyödyllinen lisä nykyisille teoriapainotteisille kestävyyden näkökulmille, ja näistä muodostettu kokonaisuus tuo lisänäkökulmia erityisesti alkuperäiskansojen ja luontaiselinkeinojen parissa elävien yhteisöjen tutkimukseen ja kestävyyden käsittelyyn.