Vappupuhe 2016

Buorre ustibat! Rakkaat toverit. Hyvät kuulijat!

vappu2016

Tuntuu mukavalta pitää vappupuhe tänä vuonna juuri täällä, koska olemme asuneet mieheni kanssa melkein vuoden Inarissa. Olen Rovaniemeltä kotoisin, mutta Inariin minut toi pohjoissaamen kielenopinnot. Onkin ollut oikein mukava vuosi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, jossa olen saanut tutustua myös saamelaiskäsitöiden maailmaan – olen tehnyt sisnalaukun, hopeatöitä, luusoljen ja useammat karvakengät. SAKK:lla on kyllä oma paikkansa ja roolinsa Lapin koulutuskokonaisuudessa. Haluan myös kiittää siitä lämpimästä vastaanotosta, jonka olemme Inarissa saaneet.

Mutta toverit – vappu on työväenjuhla, joten tämä on se päivä, jolloin täytyy puhua ihanien elämäkokemusten lisäksi myös työelämästä ja yhteiskunnallisista muutoksista. Valitettavasti viime aikoina ne ovat olleet lähinnä kielteisiä. On ihmeellistä, miten nykyhallitus keksii niin hulluja esityksiä, joita tulee koko ajan, mutta perustelut jäävät hämärän peittoon. Tämä hallitus on tyytynyt perustelemaan päätöksiä pelkällä pakollisuudella ja valtionvelalla, jota muuten nykyinen hallitus ottaa lisää huimista leikkauksista huolimatta.

Me tulevat sukupolvet kyllä arvostamme huolenpitoa ja toimivia palveluja, mutta näillä leikkauksilla tuleville sukupolville tuleva velka on muutakin kuin rahallista velkaa. Viime laman aikaan tehtiin myös leikkauksia, ja vaikka niillä kyllä saatiin talous elvytettyä, samalla heikennettiin hyvinvointivaltiota: palveluita ja tukia. Tutkimuksissakin on todettu, että viime laman lapset ovat edellisiä sukupolvia useammin hukassa: tämä näkyy suoraan mielenterveystilastoissa ja syrjäytettyjen nuorten määrässä. Oikeistohallitus ei ole oppinut tästä mitään, vaan koulutuksesta ja tutkimuksesta leikattiin kaikkiaan 3 miljardia ja leikkaukset koskivat koko opintopolkua: varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Miten lapset ja nuoret voivat menestyä elämässä, jos hyvän elämän edellytykset ja eväät syödään jo varhaisessa vaiheessa?

Tähän liittyy myös keskeisesti hallituksen karu perhepolitiikka. Päivähoitomaksuja korotettiin, päiväkotien ryhmiä kasvatettiin ja kaikkien lasten mahdollisuutta varhaiskasvatukseen rajoitettiin. Tämä on radikaali suunta lasten oikeuksia ajatellen. Ja tämä tehdään samaan aikaan kun on vaadittu laadukkaampaa varhaiskasvatusta ja ryhmäkokojen tiedettiin olleen jo aikaisemmin liian suuria. Naisten kannalta tilanteesta on muodostumassa haasteellinen.

Poliittisilla päätöksillä voimme vaikuttaa siihen, kuinka tasa-arvoinen yhteiskuntamme on. Voimme antaa mahdollisuuksia, ja toisaalta tukea tasa-arvoa edistäviä vaihtoehtoja. Kun varhaiskasvatus- ja päivähoitopalveluja heikennetään samaan aikaan kuin naisvaltaisilla aloilla tehdään palkanalennuksia, herää kysymys tavoitellaanko paluuta kotiäitiyhteiskuntaan? Voin kyllä jo vastata, että ainakin seuraukset ovat tällaiset.

Jo nykyisin monessa perheessä taloudellinen tilanne määrittelee sen, että pienipalkkaisempi jää kotiin lasten kanssa. Ja totta kai ymmärrän täysin niitä vanhempia, jotka haluavat olla kotona lasten kanssa. Kuitenkin on tilastollinen fakta, että suurin osa kotihoidontuen käyttäjistä on naisia. Vaikka moni isä osallistuukin entistä enemmän lastenhoitoon, päävastuu on liian usein edelleen äidillä.

Kun nainen on pitkään kotona, voi olla vaikea palata työelämään, ja toisen työssäkäynti lisää taloudellista riippuvuutta, jolloin molempien puolisoiden itsenäinen elämä voi olla haasteellista. Naisten palkka ja siten myös eläke jäävät pienemmiksi. Tilanne ei ole ongelmallinen vain naisten näkökulmasta, vaan epäoikeudenmukaiseksi rakenteen kokevat myös monet miehet esimerkiksi erotilanteessa, kun sovitaan lapsien huoltajuudesta.

vappu4Toverit. Vaikka Kokoomuksen vaalislogan oli ”Peruuttamalla ei pääse eteenpäin”, ovat nykyisen porvarihallituksen kaikki esitykset, ehdotukset ja päätökset olleet haikailua menneeseen luokkayhteiskuntaan. Yhteiskuntaan, jossa rahalla pääsee ja toisten elämänpolusta ei tarvitse välittää / ”mitä meni itse mokailemaan”. Aikaisempina vuosikymmeninä maastamme on rakennettu toimiva hyvinvointivaltio, jota arvostetaan ja kehutaan ulkomaita myöten.

Meidän koulutusjärjestelmämme kestää kansainvälisen vertailun. Suomi on korkean osaamisen hyvinvointivaltio. Eräässä artikkelissa todettiin Suomen olevan ”amerikkalainen unelma, jossa jokainen voi punnertaa niin ylös kuin tahansa”. Kuitenkin Nykyhallitus pyrkii parhaansa mukaan rapauttamaan hyvinvointiyhteiskuntaamme: esitykset maksullisesta koulutuksesta, palkanalennuksista, maksullisista sairauspäivistä, ammattiliittojen lakkauttamisesta ja pidemmästä työpäivästä kertovat karua kieltään.

Kyllä minäkin haluan maamme talouden vetämään, se olisi kaikkien etu, mutta en ole valmis tekemään sitä pelkästään tiettyjen työntekijöiden selkänahasta. Jo nyt on aloja, joiden palkalla on vaikea tulla toimeen. Erityisesti lapsiperheet ovat tiukilla. Eikä kyse ole enää pelkästään köyhyysrajasta, vaan keskipalkkaistenkin tilanne alkaa olla tukala.

Hallitus piiskuroi tiukkaa ja leikkaavaa talouspolitiikkaansa entistä kireämmäksi. Vientiä ei silti näillä keinoin ole saatu vetämään ja kotimainenkin kysyntä on tässä kriisitietoisuudessa henkitoreissaan. Hallitus on kokonaan irtaantunut kansan arjesta. Samaan aikaan tavallisilla suomalaisilla ei välttämättä ole riittävästi rahaa ruokaan, muusta kulutuksesta puhumattakaan.

Ja kysynpä, että haluatko sinä palata menneeseen, aikaan, jolloin ei ollut 5 päivän työviikkoa tai 8-tunnin työpäivää. Lomarahoista ja lisistä puhumattakaan. Silloin sai vain uneksia työttömyystuesta tai siitä, että olisi yhteiskunnan turvaverkko ottamassa kiinni, kun kaikki romahtaa.

Hallitus haluaa kilpailukykyloikkaa, sen mielestä suomalainen työntekijä on liian kallis ja tehoton. Hallituksen mukaan tämä on pakko, muuten emme selviä. Todellisuudessa hallitus on tehnyt kovan ideologisen valinnan, jonka maksajiksi joutuvat tavalliset kansalaiset. Hallitus perustelee ratkaisujaan ylisukupolvisuudella, emme voi elää velaksi, vaikka tosiasiassa hyvinvointivaltion murentaminen on pahimman laatuinen taakka tuleville sukupolville.

Toverit
Oikeistohallituksen luomasta sote-ratkaisusta vaikuttaa muodostuvan vuosisadan hallintohimmeli, jonka taustalla vaikuttavat keskustalainen maakuntien valtapolitiikka ja kokoomuslainen yksityistämisen ideologia. Hankkeella tavoitellaan suuria säästöjä, mutta alkuperäinen ajatus sote-palveluiden parantamisesta ja tasa-arvoistamisesta on jo kauan aikaa sitten unohtunut. Tämä on erittäin harmillista, koska nyt olisi ollut tuhannen taalan paikka asettaa ihminen keskiöön ja hoitaa palveluketjut kuntoon – ja luoda kaikille yhdenvertaiset palvelut.

Tässä myllerryksessä on pidettävä huoli siitä, että palvelut ovat yhdenvertaisia koko Lapissa ja Suomessa. En tietenkään tarkoita sitä, että joka niemen notkossa tulisi olla terveyskeskus, mutta jokaisen suomalaisen on tulevaisuudessakin saatava hoivaa samoilla periaatteilla ja perusteilla asuinpaikasta ja varallisuudesta huolimatta. Ei voi olla eri sääntöjä inarilaiselle kuin helsinkiläiselle.

vappu5Toverit, vaikka sote-uudistus vaarantaakin jokaisen mahdollisuuden saada palveluita varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta, meidän on oltava mukana tässä muutoksessa ja omalta osaltamme huolehdittava, että oikeudenmukaisuus sisältyy muutokseen. On kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kilpailutukset hoidetaan järkevästi ja mukaan otetaan laatuperiaatteita ja yhteiskunnallisia velvoitteita. Lisäksi on aina oltava mahdollisuus ohjaukseen.

Vaikka hallitus on luonut ehdottomuuden ja kriisin ilmapiirin, aina on vaihtoehtoja. Politiikassa on aina mahdollisuus toimia toisin. Ja vaikka ajat olisivatkin vaikeat, aina on mahdollisuus valita pienempi paha tai tehdä jokaisen elämästä hiukan parempi. Aina on toivoa.

Toverit, seuraavissa vaaleissa meidän on näytettävä voimamme.

Näin lopuksi, en malta olla puhumatta myös saamelaisista. Olen seurannut nykyistä saamelaiskeskustelua pitkään. Uskon voivani sanoa, että ymmärrän eri osapuolia. En kuitenkaan ymmärrä käydyn keskustelun sävyä – miten tunteikkaasti ja toisia loukaten keskustelua käydään. Henkilökohtaisesti kannatan ILO169-sopimuksen ratifiointia ja Pohjoismaisen saamelaissopimuksen hyväksymistä.

On ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa huolehditaan EU:n ainoan alkuperäiskansan asemasta ja jatkuvuudesta. Emme voi vain hyväksikäyttää saamelaisuutta matkailussa ja kehua puheissa. Emme voi kritisoida muita maita ihmisoikeusloukkauksista, jos itsekään emme toimi oikein.

Saamelaiskäräjien toiminnassa ja saamelaisessa kulttuuri-itsehallinnossa on kehittämistä, mutta koska en ole saamelainen, koen hankalaksi alkaa tuomaroida. Meidän suomalaisten tulisikin kunnioittaa sitä periaatetta, joka on kaikissa alkuperäiskansoja koskevissa sopimuksissa – itsemääräämisoikeutta.

Samoin näin antropologina pidän epäeettisenä sitä, että olemme jo nyt luoneet ja ajaneet saamelaisia suomalaisiin ja länsimaisiin rakenteisiin ja instituutioihin. Ja olen kyllä sitä mieltä, että alkuperäiskansalla itsellään tulisi olla viimeinen sana siitä, keitä he ovat.

Pidän kuitenkin harmillisena sitä, että nykykeskustelu on mennyt pelkojen ja ennakkoluulojen lietsontaan, henkilökohtaisuuksiin ja häpeilemättömään valtapolitiikkaan. Lisäksi keskustelua hämmentävät aivan liikaa ulkopuoliset.

Hyvät toverit. Suvaitsemattomuus on kokonaan oma lukunsa. Mikä meihin on mennyt, kun olemme alkaneet kyräillä kanssaihmisiä. Pelottavan moni aivan tavallinen suomalainen suhtautuu penseästi muualta tulleiden hädänalaisten auttamiseen.

Tämä kyräily tuntuu leviävän syövän lailla, yhteiskunnan heikompiosaiset kääntyvät – tai heitä käännytetään – toisiaan vastaan. Vaikka meidän tulisi kaikkien nousta yhdessä sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Missä ovat humaanit arvot ja solidaarisuus tänä päivänä, kun niitä tarvittaisiin enemmän kuin vuosikymmeniin?

Jatkuva rasistinen maahanmuuttokeskustelu ja yleinen suvaitsemattomuus nostattavat mieleeni Eino Leinon runon, joka kiteyttää hyvin sen, millaisena minä Suomen näen:

Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Oikein hyvää vappua kaikille!

 

 

Vappu2

Puhe puoluevaltuuston kokouksessa 16.4.2016

Buorre ságojođihit, ráhkis ustibat! Hyvä puheenjohtaja, rakkaat toverit!

Kun Keskusta nappasi vaalivoiton ja alkoi koota oikeistohallitusta, meidän lopulta jääden ulkopuolelle, yritin uskotella itselleni, että eihän neljässä vuodessa ehdi liian suuria ja harhaan vieviä muutoksia tekemään. Mutta kuinka väärässä olinkaan.

Vasta esiin tuotu SOTE-ratkaisu on kaiken huippu. Nyt kun olisi aika ja mahdollisuus asettaa ihminen keskiöön ja luoda palvelukokonaisuus, jossa oikeasti apua saa ja se on sujuvaa, luodaan uusia hallintohimmeleitä ja yhtiöitetään terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. On sanomattakin selvää, että tämä ratkaisu ei virtaviivaista hallintoa eikä siten tuo säästöjä, koska byrokratia vain lisääntyy. Samalla ihmisten terveys ja henkinen hyvinvointi asetetaan kilpailulle.

Tässä olisi jotain järkeä, jos uusi malli tukisi suomalaisten pienyrittäjien, yhdistysten ja muun kolmannen sektorin asemaa kilpailutuksissa, mutta näyttää vahvasti siltä, että tässäkin ovat vahvimmillaan suuryritykset. Ja olemmehan nähneet, kuinka nämä kansainväliset suuryritykset harjoittavat aggressiivista verosuunnittelua, jolloin Suomelle tärkeät veroeurot jäävät saamatta. Ihmisten terveydellä saadut voitot viedään ulkomaille.

Sydämeni itki verta, kun hallitus päätti leikata koulutuksesta niin kovalla otteella. Hirvittävintä leikkauksissa oli, että ne olivat mittaluokaltaan niin suuria ja kohdistuivat koko opintopolkuun.  Olin kuitenkin hyvin iloinen siitä, että SDP puolusti koulutusta ja tulevaisuuden sukupolvia.

Näin lappilaisena on ikävä nähdä, kuinka Keskusta on unohtanut sekä alkiolaisuutensa että aluepolitiikkansa. Jatkuvasti saa lukea lehdistä ministereiden lausuntoja yliopistojen, junaliikenteen ja lentokenttien karsimisista. Aivan kuin sielläkin olisi unohdettu, että eri puolilla Suomea kyllä tarvitaan elämisen peruselementtejä: mahdollisuuksia liikkua ja kouluttautua.
Lisäksi Metsähallituslaki meni läpi heilahtaen, vaikka metsien yhtiöittämiseen liittyy selviä riskejä ja laista poistettiin luonnoksessa olleet kirjaukset saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta. Suurin osa valtion maista, vesistä ja metsistä, joita hallitaan metsähallituslailla ovat Lapissa.

Vaikka tilanne vaikutta epätoivoiselta, ei auta vaipua epätoivoon. Ainakin minulle tämä kuitenkin antaa uutta voimaa. Monet tavalliset suomalaisetkin ovat huomanneet, ettei tämä ole se tie, jota halutaan kulkea. Vaihtoehtoja on olemassa. Ja meidän on suurimpana oppositiopuolueena tuotava niitä esiin ja vaadittava oikeudenmukaisempaa politiikkaa.

Sillä nykyinen ilmapiiri Suomessa on luotu ehdottomuuden ja leikkauslistojen varaan, jossa päätöksiä perusteellaan ”pakollisuudella”. On vaarana se, että kriisitietoisuuden voimakas nostattaminen kääntyy itseään vastaan. Ihmiset alkavat nähdä omankin tulevaisuuden näköalattomana, toivottamana. Eikä mikään ole niin vaarallista, kuin toivon menettäminen.

Ollaan me se toivon luoja, mahdollisuuksien antaja.

Giitu! Kiitos!

Ryhmäpuheenvuoro perusopetuksesta, varhaiskasvatuksesta ja lähipalveluista

Ryhmäpuheenvuoro SDP

§ 57 (perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yleiset periaatteet) ja § 63 (lähipalveluperiaatteet)

15.6.2015

Kiitos puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut, lehterinväki, virkamiehet ja muut kuulijat.

Meillä on tänään päätettävänä perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yleiset periaatteet sekä lähipalveluperiaatteet. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita kuntalaisille, koska ne näkyvät heidän ja myös meidän arjessa. Sosialidemokraattinen ryhmä on iloinen siitä, että ne on täällä tänään käsittelyssä ja toimintaa voidaan niiden pohjalta jälleen kehittää.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yleiset periaatteiden korkeat tavoitteet ja niiden toteutuminen ovat hyvin tärkeitä. Lapsissa ja nuorissa on meidän tulevaisuus – ja valoisaan tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa laadukkaalla varhaiskasvatuksella ja perusopetuksella. Kyse on ennen kaikkea jokaisen lapsen oikeudesta oppia uutta ja kasvaa omaksi itsekseen turvallisessa ympäristössä.

Me kävimme sosialidemokraattisessa valtuustoryhmässä periaatteista monipolvista keskustelua. Olemme samaa mieltä siitä, että varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa tulee näkyä asiakaslähtöisyys, osallisuus ja henkilöstön hyvinvointi. Muutamat kirjaukset kuitenkin herättivät hämmennystä.

Sivulla kolme, asiakaslähtöisyyden otsikon alla todetaan, että ”uudet palvelukonseptit merkitsevät mm. paikka-/tilasidonnaisuuden vähentymistä”. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Toivottavasti ei ainakaan tilojen turvallisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta tinkimistä. On äärimmäisen tärkeää, että tiloissa pystyy jatkossakin järjestämään varhaiskasvatusta ja perusopetusta. Epäilenkin, että tällä lauseella saatetaan viitataan alakoulujen lakkauttamiseen. Haluankin kuulla, onko Rautiosaaren ja Hirvaan alakoulujen osalta tehty tällaisia suunnitelmia.

Voimmeko olla varmoja siitä, että hyvä kouluopetus ja turvalliset koulumatkat ovat edelleen mahdollisia ja saavutetaanko näillä julkisuudessa esillä olleilla alakoulujen lakkauttamisilla edes tavoiteltuja säästöjä, kun koulukuljetukset lisääntyvät?

Myös monituottajamalli herätti kysymyksiä. Toivommekin tarkennuksia siihen, mitä uudella mallilla käytännössä tarkoitetaan. Nykyinen kirjaus jättää asian avoimeksi, ja sitä voi tulkita eri tavoin, riippuen lukijasta. Onko kyse siis palvelusetelistä vai palveluiden kokonaan ulkoistamista vai mitä? Koulutus- ja varhaiskasvatuspalvelut ovat ainakin vielä lakisääteisiä palveluita. Miten vapaaehtoiset voivat olla näiden palveluiden tuottajia? Nykyisin on toimijakelpoisuus-, henkilöstö- ja toimintaympäristövaatimukset ja rikosrekisteriseuranta. Miten nämä aiotaan toteuttaa ja valvoa vapaaehtoisten osalta? Miten varhaiskasvatuksen turvallisuudesta ja laadusta aiotaan pitää kiinni? Sekavuutta lisää se, että nykyinen hallitus ja ilmeisesti myös Rovaniemi aikoo lisätä kerhotoimintaa. Jos varhaiskasvatuksesta tulee lasten tarhausta ja villi länsi, siitä maksaa ennen kaikkea lapset – ja kyllä se lasku näkyy myös meidän sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Kappaleessa todetaan, että yksityiset palvelut tuovat valinnanmahdollisuuksia erityisesti niille asiakkaille, jotka haluavat palvelun yksityiseltä puolelta. Hienoa, että tämä sanotaan suoraan, koska yksityiset päiväkodit eivät lisää kaikkien valinnanvapautta, vaan tiettyjen rovaniemeläisten. Palvelusetelin jälkeen jäävä maksettava summa saattaa vaihdella. Toiset rovaniemeläiset saattavat olla pakotettuja käyttämään yksityistä päiväkotia, jos se on lähin ja jos julkisen päiväkodin paikka olisi liian kaukana sujuvan arjen kannalta. Yksityisen palvelutuotannon lisääminen asettaa lapset ja perheet eriarvoiseen asemaan, koska käytännöt vaihtelevat.

Alkuvuodesta IRO Recearch Oy:n tekemän selvityksen mukaan 66 % suomalaisista ei usko ulkoistamisista koituvan kunnissa säästöjä, joita ulkoistamisella tavoitellaan, eikä ryhmämme ei kannatta laajamittaista palvelutuotantojen ulkoistamista (LK 15.3.2015). Toivomme, että edetään palvelutuotannon periaatteiden mukaisesti niin, että myös omaa palvelutuotantoa kehitetään. Meidän sosialidemokraattien mielestä julkisen päivähoidon määrätietoinen kehittäminen on ennen kaikkea lapsien etu, ja myös oikeus. Emme voi sysätä kaikkea esimerkiksi taloudellista voittoa tavoittelevien yritysten varaan. Miksei julkinenkin sektori voisi tarjota erilaisia palveluita, liikuntapainotteista tai englanninkielistä varhaiskasvatusta?

Sd. valtuustoryhmä edellyttää, että varhaiskasvatuksen periaatteissa sovitusta, 25% yksityisen päivähoidon maksimiosuudesta pidetään kiinni, ja yksityisen ja kunnallisen hoidon osuutta seurataan säännöllisesti. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on jo aikaisemmin kyseenalaistanut palvelusetelin käytön päivähoidossa ja odotamme selvitystä siitä, mikä vaikutus tällä mallilla on ollut perheiden ja kunnan talouteen.

Lisäksi tässä palvelukokonaisuudessa on oltava suunnitelmallisuus vahvasti mukana. Ei ole järkevää rakentaa uutta palvelusetelipäiväkotia alueelle, jossa on jo toimiva kunnallinen palvelu, kuten Ounasrinteellä. Tai muuttaa suunnitelmia kuukaudessa, kuten Katajarannan päiväkodin yhteydessä. Näihin ”vahinkoihin” meillä ei ole enää varaa. Pitkäjänteisyys on tärkeää erityisesti varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa, koska tuttu ympäristö tuo turvaa ja vähentää stressiä.

Kun tiloja tehokkuutta lisätään, on tärkeää huomioida ja varmistaa tilojen monikäyttöisyyden säilyminen, jotta ei heikennetä tilojen toiminnallisuutta varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestämisessä. Tärkeä osa ammatillisessa osaamisessa ovat johtajat. Siksi on tärkeää, että jokaisessa yksikössä on oma johtaja.

Pyydänkin valaisemaan, mitä monituottajamallilla käytännössä tarkoitetaan. Lisäksi sd-valtuustoryhmä tekee muutaman muutosesityksen. Lähipalveluperiaat-kappaleesta muutetaan sana yhteneväisin > sanaksi yhdenvertaisin, koska on oleellista, että kunnan asukkaille tuotetaan palvelut nimenomaan yhdenvertaisin periaattein. Tilojen käytön tehokkuus-kappaleen loppuun esitämme lisättäväksi ”mm. varahenkilöjärjestelmää kehittämällä.” koska ei ole tarkoituksenmukaista juoksuttaa työntekijöitä päiväkodista toiseen kesken päivän. Henkilöstön yhteistyö ja osaaminen-kappaleeseen esitämme lisättäväksi lauseeseen ”Palvelut on järjestettävä riittävän..” sanat ” ja hallittavan” jotta palvelukokonaisuudet eivät ole vain riittävät kokoisia vaan myös hallittavia. Lisäksi laadunarviointiin on varattava resursseja, joten esitämme lisättäväksi loppuun lause ”Laadun arviointiin varataan resurssi.”

Yhtä lailla lähipalveluperiaatteet ovat tärkeitä. Nehän koskettavat niin kylien asukkaiden kuin keskustalaistenkin arkea. Ne lisäävät ihmisten hyvinvointia, koska ideaalitilanteessa palvelut ovat nopeasti ja helposti saavutettavissa. Vaikka Rovaniemi on juhlapuheissa kylien Rovaniemi, väki keskittyy entistä enemmän keskustan alueelle ja sen taajamiin. Jotta rovaniemeläiset kokevat, että myös keskustan ulkopuolella on hyvä ja turvallista asua, tarvitsemme lähipalveluiden kehittämiseen tavoitteita ja työkaluja. Käsittelyssä olevat lähipalveluperiaatteet ovat yksi ratkaisu tähän.

Toisaalta on hyvä pohtia, kuntalaisten yhdenvertaista asemaa: kylissä on vähän palveluita, mutta toisaalta jotain tuodaan kotiin. Palveluiden käytännön saavutettavuus saattaa olla hyvinkin erilainen Korkalovaaran perällä asuvalle kuin Meltauksessa asuvalle. Sosialidemokraattisen ryhmän mielestä periaatteet ovat siis tarpeellisia, ja ne ovat sopivan kunnianhimoisia. Toivomme, että niitä on myös mahdollista noudattaa tiukkojen määrärahojen puitteissa.

Sanommeko hyvästit maksuttomalle koulutukselle?

Hiukan on jo raotettu hallitusneuvottelujen tuloksia. ”Mikään ei tule muuttumaan”, meille vakuutettiin yhteisestä suusta. Tätä on vaikea uskoa, varsinkin kun tavoitellaan miljardien sopeuttamistoimia ja leikkauksia.

Linjoista paistaa kansainvälisen ja globaalin näkökulman puuttuminen, samalla kun keskitytään vain Suomen omiin asioihin. Esimerkiksi kehitysyhteistyövaroista leikkaaminen ei vähennä ihmisten hätää ja siten pyrkimyksiä liikkua tai paeta esimerkiksi konfliktialueilta.

Samalla on raotettu, että Suomeen tuodaan lukukausimaksut EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Tämä on erikoista, koska lukukausimaksukokeilu todettiin epäonnistuneeksi, ja Ruotsissa lukukausimaksut ovat vähentäneet merkittävästi kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrää.

Lukukausimaksut sotivat siten korkeakoulujen strategioissa olevia kansainvälistymispyrkimyksiä vastaan. Ristiriitaista on etenkin se, että valtion taholta korkeakouluja patistetaan kansainvälisyyteen, esimerkiksi rahoituksen painotusten kautta.

Lisäksi on todettu, etteivät lukukausimaksut itse asiassa tuo lisätuloja, saa aikaan säästöjä tai paranna koulutuksen laatua. Kaiken kukkuraksi, lukukausimaksut vain lisäisivät byrokratiaa, jota monet vaalilupauksissaan halusivat vähentää.

Koulutuksen maksullisuus vie Suomen lopullisesti rappion tielle. Koulutus ja sivistys ovat niitä asioita, joiden avulla Suomi voidaan nostaa lamasta ja voimme säilyttää pitkälle kantavia ja eheyttä luovia henkisiä arvoja.

Elinvoimaa Lappiin

On tärkeää säilyttää Lapin elinvoimaisuus ja pitää Lappi asuttuna. Lappiin tarvitaan lisää työtä ja turvaa. Meidän on kehitettävä edelleen perusteollisuutta ja biotaloutta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä eri elinkeinojen yhteensovittamiseen. Matkailun kehittämiseen on laitettava panoksia, ja sen kestävyydestä on huolehdittava.

Lappi ja Suomi kuuluvat arktiseen alueeseen ja meillä on paljon arktista osaamista. Arktisuutta on hyödynnettävä yhteistyössä muiden valtioiden kanssa ja kestävästi. Esimerkiksi ympäristökatastrofien seuraukset juuri tällä alueella olisivat merkittäviä. On huolehdittava, että lappilaista puhdasta luontoa säilyy jälkipolvillekin.

Lappi pidetään asuttuna huolehtimalla riittävistä julkisista palveluista. Eihän kukaan muuta alueelle, josta on liian pitkä matka kouluun tai terveyskeskukseen. On ehdottoman tärkeää, että Lapissa on jatkossakin tarjolla laadukasta ja laaja-alaista koulutusta. Siksi on huolehdittava koulutuspaikkojen riittävyydestä ja mahdollisuudesta koko opinpolkuun peruskoulusta korkeakouluun Lapissa.

Lapissakin on parannettava työelämän laatua; Nollatuntisopimuksia tulee solmia vain työntekijän tahdosta. Pienyrittäjyyttä on tuettava parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa ja korottamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa.

Työllä ja koulutuksella on mahdollisuus pitää nuoret Lapissa ja houkutella uusia ihmisiä muuttamaan eri puolille Lappia. Työn, koulutuksen ja julkisten palveluiden saatavuus luovat inhimillisen arjen, ja ovat avaimia Lapin elinvoimaisuuteen.

Luottamuksen säilyminen keskeistä

Yhteiskunnassamme tärkeintä on luottamuksen säilyminen. Jokaisella on oltava tunne, että hän sekä saa että antaa. Siksi on tärkeää huolehtia toimivista ja laadukkaista julkisista palveluista, jotka ovat kaikille tasapuolisesti saatavilla.

Lisäksi koulutuksen on oltava myös Lapissa helposti saavutettavissa niin peruskoulun osalta kuin toisen asteen ja korkeakoulujenkin. Väestön laaja koulutustaso ja kouluttautumisen aidot mahdollisuudet eri puolilla ovat tärkeitä Lapin elinvoimaisuuden kannalta. Lisäksi Lappi tarvitsee yliopistonsa, joka on ansainnut paikkansa yliopistokentässä korkeatasoisella tutkimuksella ja koulutuksella.

Lapin tulevaisuus tulee rakentaa kestävän kehityksen periaatteelle, jotta Lapissa elinvoimaisuus ja eri elinkeinojen pohja säilyvät tuleville vuosikymmenille ja sukupolville. Puhdasta luontoa tarvitsee niin matkailu kuin metsätalouskin. Kestävän kehityksen ja kasvun luominen on kuljettava rinta rinnan.

Maria-Riitta Mällinen
Jutta Urpilainen

Piirikokouksen avauspuheenvuoro

Hyvä toverit – tervetuloa Rovaniemelle ja piirikokoukseen!

Ilokseni huomasin tämän päivän Lapin Kansassa jutun elvytyksen hyvistä puolista. Ehkä viimeinkin meidän sosialidemokraattien viesti elvytyksen tärkeydestä talouden laskusuhdanteiden aikana on mennyt perille. Leikkauspolitiikka ei tuo kuin kurjuutta ja lisälaskuja esim. mielenterveyspalveluihin ja muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Myös taloudellisesti vaikeina aikoina, tai oikeastaan juuri silloin, on tärkeää kehittää ja vahvistaa meidän hyvinvointivaltiota ja huolehtia siitä, että jokainen pysyy kelkan kyydissä. Taloudellisesti heikoilla ajoilla ei saa perustella maksullista koulutusta tai ihmisten toimeentulon merkittävää heikentämistä. Esimerkiksi nuorten syrjäyttämiseen puuttumisella voi säästää miljoonia. Ennaltaehkäisevyys on tärkeää – ja sitä on aidosti oltava. Syrjäyttämiseen voi vaikuttaa esimerkiksi etsivällä nuorisotyöllä tai opinrahan korotuksella. On nimittäin yllättävän paljon nuoria, jotka joutuvat ottamaan opintolainaa, eivät välttämättä valmistu eivätkä saa töitä. Turhautumisen kierre on valmis.

Koulutuksen on oltava myös Lapissa helposti saavutettavissa niin peruskoulun osalta kuin toisen asteen ja korkeakoulujenkin. Väestön laaja koulutustaso ja kouluttautumisen aidot mahdollisuudet eri puolilla ovat tärkeitä myös Lapin elinvoimaisuuden kannalta. Viime aikoina kuitenkin on kyseenalaistettu meidän laaja korkeakouluverkosto, erityisesti yliopistojen asema – ja vaadittu yksiköiden karsimista ja ns. huippu yliopistojen luomista. Silloin on helppo kuitenkin säilyttää Aalto yliopisto ja Helsingin yliopisto.

Näissä näkemyksissä ei ymmärretä, että yhteiskuntaa ja pitkällä jänteellä myös elinkeinoelämää hyödyttää parhaiten alueellisesti kattava korkeakouluverkosto, jolloin osaaminen, tutkimus ja tietotaito ovat laaja-alaisia. Jos panostetaan vain muutamiin ”huippuyksiköihin”, näivettää se väistämättä paitsi alueellista kattavuutta, myös helposti sellaisia perustieteitä ja perustutkimusta, joilla ei välttämättä heti mitattavaa hyötyä elinkeinoelämälle.

Suomen menestys pohjaa väestön hyvään koulutustasoon. On keskeistä, että meillä on toimiva polku peruskoulusta toiselle asteelle, ja kattava ammattikorkeakoulu- ja yliopistoverkosto. Lapin yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu eivät ole tärkeitä vain Meri-Lapille ja Rovaniemelle, joissa niiden toimipisteet sijaitsevat, vaan niillä on merkitystä koko Lapin tulevaisuuden ja elinvoiman kannalta. Jo nyt on vaikea löytää työvoimaa niiltä aloilta, johon ei ole mahdollista kouluttautua Lapissa. Lisäksi yliopistojen työllistävä vaikutus on merkittävä.

Eikä Lapin yliopisto ole mikä tahansa maakuntayliopisto. Lapin yliopiston tutkimuksen profiilialueet ovat kansainvälinen arktisen ja pohjoisen tutkimus sekä matkailututkimus. Lisäksi Lapin yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu tekevät uraauurtavaa yhteistyötä, jota toki voidaan vielä syventää, vaikka tutkinnot säilytettäisiinkin ennallaan. Lapin yliopistohan on kärkipäässä myös referee julkaisujen määrässä, eikä edes suhteutettuna vaan yleisesti.

Lapin yliopiston säilymiseen ei saa tuudittautua vaan näihin puheisiin tulee puuttua. Torjuntavoittoja on otettu ennenkin, mutta tärkeintä on olla ajoissa. Minä en ainakaan halua, että tämäkin menee Ouluun ja Lapin yliopistosta tulee Oulun yliopiston sivupiste, joka todennäköisesti Kajaanin yksikön tavoin kuihdutetaan.

Erityisesti vaalitantereilla on paljon puhuttu työttömyyden vähentämisestä ja työttömyysloukuista. Nykyinen perusturva-malli ei ole valmis. Toisilla puolueilla on tähän oma ratkaisunsa – perustulo, niin kutsuttu kansalaispalkka. SDP ei ole kuitenkaan pystynyt esittämään omaa vastausta tai ratkaisua. Sosialidemokraatit ovat vain tyytyneet sanomaan ei. Kuitenkin meidän on löydettävä tapoja, joilla kannustetaan työn tekoon, ilman, että se johtaa työntekijä riistämiseen. Näinhän tapahtuu, kun työtön velvoitetaan työskentelemään vain korotetulla työttömyysturvalla eli ilman oikeaa palkkaa. Toivonkin hartaasti, että me sosialidemokraatit, jotka olemme luoneet tämän hyvinvointivaltion, osallistumme myös perusturvan kehittämiseen. Tämän viestin aion viedä tulevaan puoluevaltuustoon ja odotankin teiltä kommentteja.

Vaaleihin on enää kolme viikkoa. Meidän jokaisen on tehtävä kovasti töitä, jotta vaalitulos on hyvä. Nyt on tehtävä kaikki – on käytävä äänestämässä ja kerrottava siitä kaverillekin. Nyt on tärkeää, että äänestysaktiivisuus saadaan korkeaksi. Puolue on onnistunut lisäämään luottamusta – ja vaalikentillä on helppo olla sosialidemokraatti. Ilokseni olen saanut huomata, kuinka innokkaita ja osaavia ehdokkaita meillä on. Ja yhteishenki on ollut hyvää alusta saakka. Ehdokkaat ovat ennakkoluulottomasti järjestäneet yhteisiä tilaisuuksia ja kampanjoineet porukalla. Antti Rinne oli viikon vaihteessa Lapin vierailulla kokonaiset kolme päivää – ja tuvat olivat täynnä. Nyt sosialidemokraattien vaihtoehto aidosti kiinnostaa. Tehdään töitä loppuun saakka ja 19.4. päivä on meille hyvä. Jokaiselle oikeasti löytyy meidän kattavalta listalta ehdokas: on nuorta, iäkkäämpää, naisia, miehiä. On niin helppo löytää ehdokas!

Näillä sanoilla julistan piirikokouksen avatuksi.

Koulutusuudistuksella elinvoimaa Lappiin

Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa on menossa tutkintosuunnitelman uudistamishanke. Uusi suunnitelma otetaan käyttöön ensi syksystä lähtien. Uudistuksen jälkeen työelämässä vaadittava osaaminen ohjaa entistä voimakkaammin opetuksen toteutusta ja arviointia.

Uudistuksen aikana kehitetään erityisesti opetus- ja oppimismenetelmiä sekä yrittäjyyttä osana opintoja. Siten käytännönläheisyys ja työskentely yhdessä yritysten ja kuntien kanssa lisääntyvät tulevaisuudessa. Tätä uudistusta ei voida kuitenkaan toteuttaa ainoastaan oppilaitoslähtöisesti. Keskusteluun on otettava voimakkaammin mukaan oppilaitoksen ympärillä oleva maailma ja sen tarpeet. Meidän on kyettävä rakentamaan nuorelle selkeämpi polku opiskelujen kautta työelämään sekä palveltava tehokkaammin alueen yritysten toimintaa. Yhteistyön syventämisen kautta voimme tukea Lapin elinvoimaisuutta.

Kemissä lähihoitajien koulutuksessa on jo pitkään kehitetty yhteistyötä mm. kunnan kanssa. Sen mukana on syntynyt uusia toimintamalleja, joissa opiskelu on liitetty osaksi arjentoimintaa. Näin on pystytty tarjoamaan hoitohenkilökunnalle mahdollisuuksia kehittää omaa toimintaa ja kunnan asukkaille uusia palveluja.

Tänä keväänä meillä on mahdollisuus hypätä koulutuspoliittisesti ihan uudelle tasolle verrattuna muuhun Suomeen. Tämä tukee myös opiskelupaikkojen säilymistä Lapissa. Yhteistyöllä voimme rakentaa Lapista Suomen ”Piilaakson”, jossa koulutus ja työelämä elävät aitoa kumppanuutta.

Pekka Tiitinen
Maria-Riitta Mällinen

Eduskuntavaaliehdokkaat (sd.)

Suomen menestys kiinni koulutuksesta ja sivistyksestä

Viime aikoina on keskusteltu yliopistokoulutuksen hyödyistä elinkeinoelämälle (esim. LK 11.2., 13.2.). Lisäksi teknologiateollisuuden etujärjestö on vaatinut yliopistojen määrän karsimista puoleen, jolloin Suomeen jäisi vain seitsemän ”huippu-yliopistoa”.

Näissä näkemyksissä ei ymmärretä, että yhteiskuntaa ja pitkällä jänteellä myös elinkeinoelämää hyödyttää parhaiten alueellisesti kattava korkeakouluverkosto, jolloin osaaminen, tutkimus ja tietotaito ovat laaja-alaisia. Jos panostetaan vain muutamiin ”huippuyksiköihin”, näivettää se väistämättä paitsi alueellista kattavuutta, myös helposti sellaisia perustieteitä ja perustutkimusta, joilla ei välttämättä heti mitattavaa hyötyä elinkeinoelämälle.

Suomen menestys pohjaa väestön hyvään koulutustasoon. On keskeistä, että meillä on toimiva polku peruskoulusta toiselle asteelle, ja kattava ammattikorkeakoulu- ja yliopistoverkosto. Lapin yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu eivät ole tärkeitä vain Meri-Lapille ja Rovaniemelle, joissa niiden toimipisteet sijaitsevat, vaan niillä on merkitystä koko Lapin tulevaisuuden ja elinvoiman kannalta. Jo nyt on vaikea löytää työvoimaa niiltä aloilta, johon ei ole mahdollista kouluttautua Lapissa.

Korkeakoulujärjestelmämme alueellisesta kattavuudesta ja korkeasta laadusta tulee pitää kiinni. 19.4. sinulla on mahdollisuus valita, mihin suuntaan koulutuspolitiikkaa viedään. Itse lupaan olla puolustamassa laadukasta ja kaikille saataville olevaa koulutusta aina peruskoulusta toiselle asteelle ja korkeakouluihin.

Puoluevaltuusto 23.6.2014

Puheenvuoro puoluevaltuustossa

Mini- tai semihallitusneuvottelut ovat menneet hyvin. Kyllähän sen huomasi tiedotustilaisuuden hyvämielisestä vitsailusta ja kiittelystä. Toivottavasti kuitenkin uusi pääministeri teki neuvotteluissa muutakin kuin twiittasi tai mietti porukalle lempinimiä. Haluankin kiittää puheenjohtajaa Antti Rinnettä asiantuntevasta ja sisällöllisesti rikkaasta puheenvuorosta tiedotustilaisuudessa, ja onnistuneista neuvotteluista.

Aloitan itselleni kaikkein tärkeimmästä asiasta, vaikka se onkin neuvottelutuloksessa aivan viimeinen lause. Kyse on linjaus ILO 169 yleissopimuksen ratifioimisesta syksyllä. Ratifioinnin edellytykseksi on kirjattu hallituksessa saavutettu yhteisymmärrys saamelaismääritelmästä. Olen iloinen, että ILO 169 on sisällytetty neuvottelutulokseen.

Tämä alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva sopimus on tehty vuonna 1989 eli se on jo 25 vuotta vanha. On aivan naurettavaa, ettemme ole vieläkään saaneet ratifiointia aikaiseksi, vaikka aina muistamme kritisoida muita maita ihmisoikeusrikkomuksista ja alkuperäiskansojen kohtelusta. Sinänsä se on ymmärrettävää, koska suomalaiset tietävät vähän omasta alkuperäiskansastamme. Veikkaan, että tavallinen kadun tallaaja tietää enemmän Amerikan intiaaneista kuin saamelaisista.

ILO 169:n tarkoituksena on ollut taata alkuperäiskansojen kulttuurin, elintapojen ja kielen jatkuvuus, muiden oikeuksien ohella. Suomessa on eriskummallisesti suurimmaksi keskustelunaiheeksi noussut saamelaismääritelmä, vaikka tärkeämpäähän ovat muut lain muutokset, joilla ratifiointi toteutetaan.

Nyt on tärkeää viedä tämä asia maaliin.

Jos ja kun me nyt vihdoin ratifioimme ILO 169 sopimuksen, meillä ei ole varaa tehdä sitä keinotekoisesti. On ensiarvoisen tärkeää, että ILO 169 otetaan huomioon jo nyt meneillään olevissa uudistuksissa.

Näin kulttuuriantropologina minun on pakko huomauttaa hallitusohjelman dilemmasta. Siinähän todetaan, että hallitus päättää saamelaismääritelmästä. Siis siitä kuka tulevaisuudessa määritellään saamelaiseksi ja kuka ei. Tämä on kansainvälisten sopimusten hengen vastaista. Niissä sitä vaistoin korostetaan alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen itsemääräämisoikeutta eli yhteisön omaa oikeutta itse määritellä ketkä ovat ryhmän jäseniä.

Hallitusohjelmassa siis linjataan, että valtaväestöön kuuluvat ihmiset määrittelevät ketkä sisältyvät alkuperäiskansaan Suomessa. Tämän on eettisesti hiukan epäilyttävää, olkoon tilanne kuinka vaikea tai kärjistynyt.

Neuvottelutuloksessa linjataan 2. asteen ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen rakenteellisesta kehittämisestä vuoteen 2017 mennessä. Harmi, ettei puoluekokouksessa saatu linjattua sivistyspoliittista ohjelmaa.  Meidän tulee olla edelläkävijöitä koulutuksen kehittämisessä, muttei saa kävellä suoraan pusikkoon vaan on harkittava ja keskusteltava yhdessä. Olisi hienoa, jos meillä olisi nyt puoluekokouksessa laajalla väellä tehty linjaus tarkoittaako rakenteellinen uudistaminen SDP:lle yhtenäistä toista asetta, tiivistä yhteistyötä vai mitä?

Hyviä asioita neuvottelutuloksessa:

  • pienyrittäjien ja itsensä työllistävien aseman parantaminen
  • yliopistorahoituksen kertaluontoinen lisäys ja panostukset perusopetukseen
  • pienituloisten aseman parantaminen
  • osallistavan sosiaaliturvan kehittäminen, kannustavan sosiaaliturvan sijasta
  • isot infrahankkeet (mutta vain pk ja Tampere). On varmistettava, että työllistävät myös suomalaisia ja noudatetaan TES:iä

Kuitenkaan yritysverotukseen ja lapsilisäpäätökseen ei muutoksia.