Valtuustoaloite: Rovaniemi osaksi Green Office-verkostoa

Valtuustoaloite

Valtuusto 12.6.2017

Rovaniemen kaupunki Green Office-verkoston jäseneksi

WWF Green Office on käytännönläheinen ympäristöjärjestelmä toimistoille. Sen avulla voi pienentää työpaikan ekologista jalanjälkeä sekä vähentää hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Green Office-toimistona Rovaniemi voisi osallistua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja säästää rahaa esim. paperinkulutusta vähentämällä, ja saisi käyttöönsä Green Office-merkin.

Rovaniemen kaupunki ottaa jo nykyisin eri toimielimissä kestävyyden huomioon suunnitelmissaan. Kuitenkin käytännön toimet ympäristöystävällisyyden näkökulmasta jäävät useimmiten vähäisiksi. Jotta omia käytäntöjä voidaan muuttaa, ensiksi omien toimien vaikutukset ympäristöön on tiedostettava. Sen jälkeen voidaan pienin askelin muuttaa käytäntöjä ympäristöystävällisempään suuntaan. Green Office tarjoaa käytännönläheisiä työkaluja, joiden avulla voidaan innostaa henkilöstöä arjen ekotekoihin, parannetaan koko työyhteisön ympäristötietoisuutta ja saavuttaa kustannussäästöjä.

Green Office-toimistojen tavoitteena on parantaa ekotehokkuutta. Green Office-merkki edellyttää muun muassa käytännönläheisen ympäristöohjelman laatimista, Green Office-vastaavaa, energian säästämistä ja jätteiden syntymisen vähentämistä, indikaattoreiden valintaa ja niin edelleen.

Tällä hetkellä Green Office- verkostossa on Suomessa mukana 403 toimistoa ja 150 organisaatiota, muun muassa Lahden kaupunki monine osastoineen. Vuoden alussa myös Lapin yliopisto.

Lisätietoa: https://wwf.fi/vaikuta-kanssamme/greenoffice/

Me allekirjoittaneet esitämme, että Rovaniemen kaupunki hakee WWF Green Office-verkoston jäsenyyttä.

Maria-Riitta Mällinen (sd.)

Elinvoimaa Lappiin

On tärkeää säilyttää Lapin elinvoimaisuus ja pitää Lappi asuttuna. Lappiin tarvitaan lisää työtä ja turvaa. Meidän on kehitettävä edelleen perusteollisuutta ja biotaloutta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä eri elinkeinojen yhteensovittamiseen. Matkailun kehittämiseen on laitettava panoksia, ja sen kestävyydestä on huolehdittava.

Lappi ja Suomi kuuluvat arktiseen alueeseen ja meillä on paljon arktista osaamista. Arktisuutta on hyödynnettävä yhteistyössä muiden valtioiden kanssa ja kestävästi. Esimerkiksi ympäristökatastrofien seuraukset juuri tällä alueella olisivat merkittäviä. On huolehdittava, että lappilaista puhdasta luontoa säilyy jälkipolvillekin.

Lappi pidetään asuttuna huolehtimalla riittävistä julkisista palveluista. Eihän kukaan muuta alueelle, josta on liian pitkä matka kouluun tai terveyskeskukseen. On ehdottoman tärkeää, että Lapissa on jatkossakin tarjolla laadukasta ja laaja-alaista koulutusta. Siksi on huolehdittava koulutuspaikkojen riittävyydestä ja mahdollisuudesta koko opinpolkuun peruskoulusta korkeakouluun Lapissa.

Lapissakin on parannettava työelämän laatua; Nollatuntisopimuksia tulee solmia vain työntekijän tahdosta. Pienyrittäjyyttä on tuettava parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa ja korottamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa.

Työllä ja koulutuksella on mahdollisuus pitää nuoret Lapissa ja houkutella uusia ihmisiä muuttamaan eri puolille Lappia. Työn, koulutuksen ja julkisten palveluiden saatavuus luovat inhimillisen arjen, ja ovat avaimia Lapin elinvoimaisuuteen.

Ounasvaaran pauloissa

Keskustelua herättänyt ja mielenosoitukseenkin innoittanut Ounasvaaran osayleiskaava oli maanantaina 8.12. Rovaniemen kaupunginvaltuuston päätettävänä. Lopulta kaava hyväksyttiin äänin, 43-16, mutta ennen äänestystä pidin puheenvuoron, joka meni suurin piirtein näin:

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkamiehet ja lehterin väki.

Kommentoin aluksi muiden pitämiä puheenvuoroja. Kaikki päätökset tehdään tunteella. Ihminen ei vain voi sulkea jotain tiettyä osaa ajattelustaan. Yhtä paljon tunnetta tänään on ollut kaavaesitystä kannettavissa kuin vastustavissa puheenvuoroissa ja hyvä niin.

Entisenä maalaiskunnan tyttönä voin kyllä olla samaa mieltä Esko-Juhanin kanssa siitä, että keskustan ulkopuolella virkistys- ja luontoalueita on enemmän. Ja keskustan alueella niitä on vähemmän. Totta kai sillä on merkitystä missä asuu ja millainen on se elinpiiri, se alue jossa itse arjessaan kulkee.

Tämä kaava on nyt valinta siitä, mihin suuntaan me haluamme Ounasvaaran lakea kehittää ja mille alueelle matkailumajoitusta rakentaa. Minä en vastusta matkailua. Olen itse opiskellut Matkailututkimusta ja olen tällä hetkellä töissä suositussa matkailukohteessa.

Ounasvaaraa tulee kehittää, mutta en kannata matkailumajoituksen lisärakentamista. Kehitys ei ole kestävää vain sen vuoksi, että itse sanoo niin. Luonnon näkökulmasta erityisesti rakentaminen ja maanmuokkaus eivät aina ole kestävää. Kestävyyteen sisältyy myös sosiaalinen aspekti, se paikallisten näkökulma.

Selvityksissä on puhuttu linnustosta, muttei rovaniemeläisten mielipiteistä. Ja tämän kyllä voi selvittää! Onhan meillä mahdollisuus kansalaisäänestyksiin ja kaupungissa kaksi korkeakoulua, jotka ovatkin tehneet Ounasvaaraan liittyvää tutkimusta.

Viimeisimmän gradun perusteella tässä prosessissa on painottunut ainoastaan taloudellinen näkökulma. Voi siis todeta, että kaava on kestävä, taloudellisesta näkökulmasta. Mutta kun meidän päättäjien on huomioitava muutkin seikat.

Matkailukaupungin on huolehdittava, että rovaniemeläisille tärkeät alueet säilyvät myös rovaniemeläisten käytössä. Juuri koska olemme matkailukaupunki, joudumme tekemään kompromisseja, ja huolehtimaan siitä, että kaikkia mahtuvat Ounasvaaralle, myös sen tärkeimmälle alueelle.

Nykyiselläänhän vallitsee tasapaino. Jos kaava hyväksytään, mennään rajan yli. Kannatan kaavan hylkäämisestä ja olen kyllä ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.

Kohti kokonaisvaltaista matkailun kestävyyttä

IMG_1798

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansan Alakerrassa 26.2.2014

Maasto kuluu, kaikki eivät enää mahdu samalle kalapaikalle, kulttuuriperintöä hyödynnetään hallitsemattomasti – Utsjoen matkailuun liittyy monia ongelmia ja kielteisiä skenaarioita, jotka toteutuessaan estävät kestävyyden toteutumisen matkailussa. Kestävyys jaotellaan usein taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen. Myös matkailun kestävyys nähdään yleensä jostain näistä kolmesta näkökulmasta. Kuitenkin jaottelu saattaa olla liian kankea, eikä sen kautta pystytä ymmärtämään tilannetta kokonaisvaltaisesti.

Utsjoen kirkonkylä Áilikkaan päältä kuvattuna: vasemmalla kaupat, keskellä kunnantalo, oikealla Saamensilta, Teno, tie Karigasniemen suuntaan. 18.9.2011. M-RJ

Kirkkotuvat: vas. kahvila, oik. käsityömyymälä, keskellä tupia. Kirkko sijoittuu kahvilasta vasemmalle, tien toiselle puolen. Mantojärvi (Máttajávri) sijoittuu tupien oikealle puolelle. 9.7.2011.

Tein pro gradu-työn Utsjoen kirkonkylän matkailun kulttuurisesta kestävyydestä. Tavoitteena oli selvittää utsjokelaisten asukkaiden kokemuksia kulttuurisen kestävyyden ongelmista ja toteutumisesta. Tutkimuskohteena oleva Utsjoen kirkonkylä on Utsjoen kunnan yksi kolmesta samansuuruisesta asukaskeskittymästä. Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta, mikä mahdollistaa saamelaiskontekstissa tapahtuvan matkailun tarkastelun.

Tutkimusmenetelminä olivat osallistuva havainnointi, haastatteleminen ja sisällönanalyysi. Tein Utsjoen kirkonkylään vuonna 2011 kolme eripituista kenttämatkaa, joiden aikana havainnoin alueella ja haastattelin yhdeksäntoista Utsjoen kirkonkylässä tai sen välittömässä läheisyydessä asuvaa henkilöä.

Kirkkotuvat

Kirkkotuvat: vas. kahvila, oik. käsityömyymälä, keskellä tupia. Kirkko sijoittuu kahvilasta vasemmalle, tien toiselle puolen. Mantojärvi (Máttajávri) sijoittuu tupien oikealle puolelle. 9.7.2011.

Aineiston pohjalta voidaan todeta, että utsjokelaisten suhtautuminen matkailuun on myönteistä, mutta tiettyjä ongelmia on olemassa. Ongelmallisiksi ovat muodostuneet saamelaisen perinteen hyödyntäminen, sosiaaliset ja ekologiset muutokset sekä maankäytön ja elinkeinojen ristiriidat. Haastateltavat toivat kuitenkin esille myös ratkaisuja, joiden pohjalta on mahdollista saavuttaa kulttuurinen kestävyys, johon liittyy keskeisenä ajatuksena jatkuvuus.

Näistä ratkaisuista on muodostettu aineistolähtöisesti neljä pilaria, jotka liittyvät jatkuvuuden ja muutoksen dynamiikkaan. Pilarit muodostavat kokonaisuuden, jonka kautta on mahdollista pyrkiä kohti kestävyyttä ja jatkuvuutta. Näin matkailun kielteisiä vaikutuksia voidaan minimoida ja kasvattaa kulttuurin mahdollisuutta siirtyä sukupolvelta toiselle.

Kylätalo Giisá, jossa myydään utsjokelaisten niin saamelaisten kuin suomalaisten tekemiä käsitöitä, joihin tekijän etnistä taustaa ei ole merkitty. 11.6.2011.

Kylätalo Giisá, jossa myydään utsjokelaisten niin saamelaisten kuin suomalaisten tekemiä käsitöitä, joihin tekijän etnistä taustaa ei ole merkitty. 11.6.2011.

Ensimmäinen pilari kestävät matkailutuotteet: paikallisuus, laadukkuus, totuudenmukaisuus kuvastaa konkreettisesti paikallisuuden ja totuudenmukaisuuden tärkeyttä kulttuurin esittämisessä ja toteuttamisessa. Toinen pilari paikallisyhteisön kunnioittaminen ja arvostaminen puolestaan tarkoittaa matkailutoiminnan läpileikkaavaa huomioon ottamista ja kunnioittavien ratkaisujen asettamista ensisijaisiksi. Kolmas pilari matkailun hallinta ja rajojen luominen merkitsee yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista. Neljäs pilari yhteistyön ja osallisuuden rakentaminen onkin eri näkökulmien yhteensovittamista ja yhdessä sopimista, joilla voidaan estää tilanteiden kärjistymistä.

Aineistolähtöiset pilarit ovat hyödyllinen lisä nykyisille teoriapainotteisille kestävyyden näkökulmille, ja näistä muodostettu kokonaisuus tuo lisänäkökulmia erityisesti alkuperäiskansojen ja luontaiselinkeinojen parissa elävien yhteisöjen tutkimukseen ja kestävyyden käsittelyyn.