Saamenkieltä ylä- ja alamäkeen

Saamenkielen opinnoissa on nyt ylitetty puoliväli ja ollaan voiton puolella. Tuntuu mukavalta, että on vihdoinkin edetty sen verran, että pystyy oikeasti hoitamaan asioita saameksi, ilman, että jokaista sanaa tarvitsee katsoa sanakirjasta. Olemmekin alkaneet puhua  saamea koulutuntien ulkopuolella luokkakavereiden ja muiden kieltä osaavien opiskelijoiden kanssa. Käytännössä sukkuloidaan suomen ja saamen välillä, päivästä ja aiheesta riippuen.

Aivan perusjutut ja ne, jotka on tullut opittua aikaisemmilla kursseilla tuntuvat nyt tutuilta ja jopa helpoilta. Tietenkin keskustellessa, kun pitää nopeasti päättää mitä sanoja käyttää (ja miten), tulee virheitäkin, mutta oikeastaan se on ainoa tapa oppia. Myöhemmin virheet huomaa ja muistaa – ja ehkä ensi kerralla osaa käyttää oikeaa muotoa. Niin se on – puhumaan oppii puhumalla, kirjoittamaan kirjoittamalla.

Samaan aikaan tuntuu, että osaan niin vähän. Haluaisin jo lukea saamenkielisiä tieteellisiä artikkeleita ja ymmärtää kaikki uutiset, ilman sanakirjaa. Silti vaikka lastenkirjankin lukemiseen ja ymmärtämiseksi tarvitsee selata jatkuvasti sanakirjaa. Samoin välillä jää ymmärtämättä, mitä ihminen sanoo, jos hän puhuu nopeasti tai murteella.

Ensi viikolla on kieliharjoittelu, jolloin on tarkoitus käyttää saamea niin monipuolisesti kuin mahdollista. Odotankin tuota viikkoa toisaalta kauhunsekaisin tuntein ja toisaalta innoissani. Kylmään veteen hyppääminen on ainoa tapa oppia kielen arkikäyttöä ja ylipäätään sitä, että uutta kieltä käyttää työmäisessä ympäristössä. Kielen oppimisen ohella uskon oppivani muitakin hyödyllisiä taitoja. Silti viikko tulee varmasti pitämään sisällään lukemattomia kirjoitusvirheitä ja sekavia selityksiä.

Nämä opinnot ovat kyllä kokonaisuudessaan haasteelliset, vaikka sehän oli aivan odotettavissa, koska aikomuksena on oppia kokonaan uusi kieli vuodessa. Ensimmäinen haaste minulle on opintojen koulumaisuus – luokassa ollaan 8-16 joka arkipäivä, mikä on yliopiston itsenäiseen puurtamiseen verrattuna aivan erilaista. Vaihtelua ovat tuoneet käsityökurssit ja opintomatkat. Toinen haaste on se, että minulla ei juuri ole luonnollista kielipäätä. Enkä siten muista sanoja ilman, että niitä pänttäisin ja kielikorvan kehittyminen kestää pidempään. Olen kuitenkin oppinut katsomaan kieltä vähän kuten matematiikkaa – päätteitä toistensa perään taulukossa. Onneksi saamenkieli on hyvin loogista eikä epäsäännöllisyyksiä ole hirmuisesti. Eli tarvitsee “vain” muistaa kieliopin logiikka ja säännöt. Kolmas haaste on se, etten ole viettänyt aikaisemmin paljon aikaa saamenkielisessä ympäristössä. Siten lausuminen on hyvin suomalaista ja kankeaa.

Noh, kyllä aurinko paistaa risukasaankin. Olen jo kirjoittanut saameksi mielipidekirjoituksia, kertomuksia omasta elämästä ja paikoista, joissa olen käynyt. Olen lukenut lastenkirjan ja pitänyt siitä esitelmän. Pystyn lukemaan Yle Sápmin uutisia ja muiden tahojen ja ihmisten some-päivityksiä. Pystyn käymään kaupassa ja sopimaan yksinkertaisia asioita puhelimitse. Tänään toimin koulutehtävässä saamenkielisenä matkaoppaana matkalla erääseen Euroopan maahan ja myöhemmin saan alustaa jotain aihetta ja myös itse keskustella monista erilaisista aiheista saameksi.

Elämää Saamenmaalla, Eallin Sámis

Olen aloittanut kolme viikkoa sitten pohjoissaamen kielen ja kulttuurin opinnot Inarissa, Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Tavoitteena on puhua ensi keväänä pohjoissaamea, davvisámegiella, niin hyvin, että pystyn käyttämään sitä niin työkielenä kuin ihan tavallisissa keskusteluissakin. Siinä onkin haastetta kerrakseen, mutta odotan innolla tätä vuotta. Ehkä eniten odotan koko vuotuiskierron elämistä Inarissa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa asuin asuntolassa, joka ei kyllä vastaa stereotyyppisiä ajatuksia opiskelija-asuntoloista. Asuin uudella puolella, jossa kaikki on kiiltää uutuuttaan ja katolla on aurinkopaneelit. Viikonloppuna muutimme vuokra-asuntoon – ja näin Hannu ja Untokin pystyvät olemaan Inarissa. Nyt taas totutellaan uuteen kotiin.

_MG_0181

Viime viikkoina aurinko on paistanut ja on saanut nauttia jäätelöistä laiturilla ja oppitunneista ulkona. Iltaisin lämpöä ja punasävyjä on riittänyt kuvattavaksi saakka, ihan asuntolan rannassakin. Ensimmäiset pari viikkoa ovatkin olleet liian täydellisiä ollakseen totta – rantasaunan pehmeitä löylyjä, lämpimiä uintivesiä ja ilta-auringosta punastuneita taivaita, tulistelua, koskien huminan kuvaamista ja upeisiin ihmisiin tutustumista.

Uimassa

Pari viikkoa sitten oli alkuperäiskansojen musiikkifestivaali Ijahis Idja, jossa kyllä saamenkielet näkyivät ja kuuluivat. Onnistuin käymään muutamia alkeellisia keskusteluja pohjoissaameksi, mutta parasta festivaaleissa oli musiikki, jonka esittäjät tulivat kauttaaltaan Saamenmaalta. Mieleen jäi eniten lasten konsertti, koska se yllätti korkealla tasollaan ja monipuolisuudellaan. Vau mitä pieniä taiteilijoita!

Perus-koulunpenkkikin on tullut tutuksi, mutta kielen opiskelu alkoi erittäin pehmeästi ja käytännönläheisesti – kenkäheinien, pajuparkin ja juurten hakumatkalla ja puhdistamisella. Sää oli mitä mainioin – ehkä jopa liian kuuma ulkotöihin. Matkasimme erään opettajan ihanalle kotitilalle, joka oli aikaisemmin ollut hänen perheen kesäpaikka, geassi báiki. Tila oli todella idyllinen paikka aivan rannan tuntumassa. Tilalla leikkasimme heinää joen rannalta pienellä sirpillä, sirpe. Leikkaamisen jälkeen kenkäheinät pehmitettiin nuijimalla ja rullaamalla. Kenkäheinien teko näyttää helpolta, mutta on yllättävän vaikeaa. Pajuparkkia kerättiin puolestaan leikkaamalla pajuja ja poistamalla niistä ylimääräiset oksat, oaksi. Seuraavana päivänä ne kuorittiin ja näin saatiin pajun kuoren ja rungon välissä olevaa vihreää materiaalia, jota käytetään nahan parkitsemiseen. Koivun juuria puolestaan kaiveltiin ja vedettiin maasta. Nekin kuorittiin ja kuivattiin seuraavana päivänä. Juurien kanssa työskentely onkin näpertämistä pajuihin verrattuna.

Kenkäheinä2 IMG_7172

On ollut huikeaa opetella uusia juttuja ja taitoja ja myös lisää saamelaiskulttuurista tekemällä pelkän lukemisen sijaan. Uskon, että tulen oppimaan enemmän saamelaisista ja saamelaiskulttuurista täällä Inarissa tekemällä kuin vuosikausien opiskelulla, kielestä puhumattakaan.

Lisää kenkäheinistä SIIDAn sivuilta ja itse koulusta Saamelaisalueen koulutuskeskuksen nettisivuilta.

Kenkäheinä juuret

_MG_0886 _MG_0859

_MG_0319 _MG_0569