Panostetaan nuoriin säilyttämällä Poppari

Rovaniemellä on ollut tänä vuonna tavanomaisesta poikkeava tilanne, kun nuorisotilat ovat olleet Kauppakeskus Revontulessa. Alun perin ne olivat PopUp-nuorisotilat, jotka korvasivat remontissa olevan Korkalovaaran nuorisotilan. Kävijämäärät ovat kuitenkin nousseet poikkeuksellisen korkeiksi, noin 100 kävijään päivässä.

Popparin tulevaisuus on nyt vaakalaudalla, koska sille ei ole varattu varoja ensi vuoden vapaa-ajanlautakunnan budjetissa.

Kauppakeskus Revontulessa toimiva nuorisotila Poppari hyödyttää niin Rovaniemen nuorisoa, kuin myös itse kauppakeskusta. Popparissa nuorilla on luvallinen paikka kokoontua ja viettää aikaa. Paikalla on ammattitaitoisia väkeä ottamassa nuorista koppia ja ohjaamassa. Tämä on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan.

Revontulen kauppakeskuspäällikön mukaan nuorisotila on vähentänyt nuorisoon liittyviä häiriöilmoituksia niin asiakkailta kuin työntekijöiltä jopa 100%. Nuorten keskittyminen nuorisotilalle kauppakeskuksen käytävien sijaan lisää myös koko kauppakeskuksen houkuttelevuutta.

Revontuli voisi osoittaa haluavansa todella edistää Rovaniemen nuorisokulttuuria, sekä olla edelläkävijöiden joukossa parantamassa keskusta-alueiden viihtyvyyttä tarjoamalla tilan maksutta.

Vapaa-ajanlautakunta on vuosien mittaan noudattanut kaupungin eri toimielimiltä vaadittua tiukkaa menokuria. Budjetteja ei ole ylitetty, vaan toimintaa on jouduttu sopeuttamaan eli leikkaamaan. Nyt kun meillä on mahdollisuus edistää nuorten hyvinvointia ja arkea, niin siihen kannattaisi tarttua ja antaa lisämääräraha nuorisotoimelle.

Nuoret ovat Rovaniemen tulevaisuus ja heihin panostamalla panostamme myös parempaan Rovaniemeen.

Maksuton varhaiskasvatus on mahdollista

Tein helmikuussa aloitteen päivähoitomaksun poiston selvittämisestä Rovaniemellä. Tavoite saattaa tuntua mahdottomalta – miten tässä taloudellisessa tilanteessa voisimme päästä maksuttomuuteen ilman ryhmäkokojen kasvua ja varhaiskasvattajien työhyvinvoinnista tinkimistä? Toisaalta maksuttomuutta on joissakin puheenvuoroissa kyseenalaistettu, ”eihän ilmaisia lounaita ole”. Ei ilmaisia tietysti olekaan, mutta kyse onkin siitä, mihin ja millä tavoin haluamme hyvinvointivaltion resursseja kohdistaa. Itse asiassa päivähoitokustannuksista katetaan maksuilla vain 15 prosenttia. Samaan aikaan maksuilla on suuri merkitys perheiden talouteen.

Maailmaa voi muuttaa, jos tahtoa on. Maksuton varhaiskasvatus on pitkän tähtäimen tavoite, jota kohti tulee edetä asteittain. Jo nyt lakisääteinen esiopetus on maksutonta. Ruotsissa 3-5-vuotiaiden varhaiskasvatukseen kuuluu 15 tuntia viikossa maksutta. Tämä on oikea suunta. Meidän tulee suhtautua päiväkoteihin samalla vakavuudella kuin kouluihin: Varhaiskasvatuksen on oltava jokaisen lapsen oikeus riippumatta vanhempien varallisuudesta tai työllisyystilanteesta.

Laadukas varhaiskasvatus on SDP:n perhepolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Kannatamme laajaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Varhaiskasvatus tukee lapsen persoonallisuuden sekä taitojen, kykyjen ja arvopohjan tasapainoista kasvua ja kehitystä sekä luo pohjaa elinikäisille oppimisille, hyvinvoinnille ja terveydelle. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys sosiaalisuuteen kasvattajana ja sosiaalisten lähtökohtien tasoittajana.

Yhteiskuntaa ei voi muuttaa ilman korkeita tavoitteita. Aikoinaan maksutonta peruskoulua pidettiin mahdottomana, ja sillä oli vastustajansa aivan loppuun saakka. Järkevällä talouspolitiikalla voimme tehdä oikeudenmukaisia valintoja. Rovaniemellä voisimme ensialkuun nostaa nollamaksuluokan ylärajaa ja pienentää maksuja muillekin pienituloisille.

#Porukka päättää

Demarinuorilla on täällä viikolla #Porukka päättää – niminen kampanja, jonka ideana on kertoa millainen maailma olisi, jos me saisimme siitä päättää. Tarkoituksena on myös kertoa oma tarina siitä, miten minusta tuli demari tai demarinuori.´

Tässä minun tarinani. 

Lähdin mukaan järjestöhommiin vasta parikymppisenä. Olen aina ollut sielultani maailmanparantaja, mutten ollut tarpeeksi rohkea lähteäkseni esimerkiksi oppilaskuntaan tai vaaleihin. Lukioaikana kaverini oli mukana Kokoomusnuorissa ja kertoi aina hauskoista viikonlopuista. Vaikka ajatus houkutti, tiesin jo silloin, ettei Kokoomus ole mun juttu. Silloin en myöskään vielä päätynyt Demarinuoriin tai –opiskelijoihin, vaan ajatus jäi kytemään.

Kun aloitin opinnot Oulun yliopistossa, olin innoissani kaikesta uudesta. Silloin minut houkuteltiin mukaan ainejärjestöhommiin. Se olikin hyvin antoisaa ja mukavaa puuhaa. Näiltä ajoilta taskuun on jäänyt jäsenistön painottaminen ja asettaminen ensimmäiseksi sekä pyrkimys saada kaikki mukaan yhteisiin juttuihin. Tähän liittyy myös se, ettei yhteisiä varoja käytetty hallitukseen. Juuri ja juuri kokouskahvit keitettiin – ja sekin jäsenten saamiseksi paikalle, ja osallistumaan. Siksi nykyisin kokouspalkkiot ja muut ”korvaukset” tuntuvat vierailta.

Politiikka sinänsä ei silti napannut pitkään aikaan, ja luulin olevan siitä irrallinen, vaikka olin jo silloin hyvinkin sen sisällä. Nuoren humanistinaisen silmiin puoluepolitiikka oli vanhanaikaista, korruptoitunutta, likaista peliä, jossa heikoimmat jäävät jalkoihin. Minä itse kyllä nautin jo silloin maailmanparantamisesta kahvikuppi kerrallaan Humuksessa tai viinilasi kerrallaan illanvietoissa.

4197_78324847948_659242948_1796106_4085426_n

Opiskelijaelämää Rovaniemellä

Opiskelin vuoden ajan Unkarissa, ja havahduin siihen, ettei kaikkialla todellakaan ole samanlaista kuin Suomessa. Huomasin, mitä eriarvoisuus ja luokkayhteiskunta oikeasti ovat. Näin miten kaikilla ei ollut tasavertaisia mahdollisuuksia kulkea elämän polkua sinne minne omat taidot vievät. Matkustelin myös muissa Euroopan maissa ja juttelin vaihtaritovereiden kanssa. Ja niin – Pohjoismaat ovat omaa luokkaansa ja kyllä se muualla tiedetään (ja pidetään arvossaan).

Näin maailma ravisteli maailmanparantajan hereille. Hyvinvointi ja tasa-arvo eivät enää olleet itsestäänselvyyksiä, edes lähialueella. Tajusin, että maailma ei muutu kahvia juomalla vaan tekemällä ja olemalla osa muutosta. Jos haluan paremman maailman ja Suomen, miksen laittaisin itseäni likoon.

Lopulta pallottelin vasemmistoliiton ja SDP:n välillä. Arvomaailman pohjalta olisin voinut valita kumman vain. Kuitenkin olen sielultani pohdiskelija, eri vaihtoehtoja yhdistelevä rakentaja. Siksi päädyin SDP:hen. Pitkän pohdinnan jälkeen olikin helppo laittaa Fuksimessuilla ROSOn ständillä ruksi oikeaan kohtaan – ja näin liityin

Demariopiskelijoiden jäseneksi vuonna 2008, ja myöhemmin liityin Demarinuoriin ja puolueeseen. Ja tässä sitä ollaan – Lapin sosialidemokraattien varapuheenjohtajana. Ei olisi Maria-Riitta 10 vuotta sitten uskonut, jos olisin kertonut, mihin tie vie.

Monipuolista hyvinvointia luonnosta

Kaikki me tiedämme, että Lapin vahvuus on luonto. Useimmat meistä ovat jollain lailla kosketuksissa luontoon, käyvät mökillä, hiihtävät tai poimivat marjoja. Ja kuinka hyvä mieli siitä tuleekaan!

Luontoon pohjautuvien hyvinvointipalveluiden tuottaminen on vasta lapsen kengissä. Luontolähtöistä hoitoa voidaan kutsua termillä, Green Care tai luontohoiva. Olen käynyt tutustumassa erääseen Green Caren hoitomuotoon Marraskosken hevostilalla, jossa voi saada hevosten kanssa työskentelyn ja leikkimisen kautta voimaantumisen ja itseensä tutustumisen kokemuksia.

Luontohoiva sopiikin esimerkiksi kuntoutukseen, terapiaan ja elämänlaadun parantamiseen. Jokainen ihminen on erilainen, mutta silti käytännön toiminta, kokemukset ja osallistuminen ovat kaikille tärkeitä. Jokainen on ansainnut monipuolisen ja laadukkaan arjen. Pelkkä luonnossa ja eläinten parissa oleminen rauhoittaa ja rentouttaa.

Luontohoiva tuo paljon mahdollisuuksia erityisryhmien hyvinvoinnin lisäämiseen, mutta se on oiva keino myös stressaavan arjen vastapainottamiseen kaikille. Lisäksi luontohoivan kautta palveluja voidaan tarjota myös keskusten ulkopuolella. Nämä meille tavalliset asiat on otettava mukaan hyvinvointipalvelujen kokonaisuuteen.