Vappupuhe 2016

Buorre ustibat! Rakkaat toverit. Hyvät kuulijat!

vappu2016

Tuntuu mukavalta pitää vappupuhe tänä vuonna juuri täällä, koska olemme asuneet mieheni kanssa melkein vuoden Inarissa. Olen Rovaniemeltä kotoisin, mutta Inariin minut toi pohjoissaamen kielenopinnot. Onkin ollut oikein mukava vuosi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, jossa olen saanut tutustua myös saamelaiskäsitöiden maailmaan – olen tehnyt sisnalaukun, hopeatöitä, luusoljen ja useammat karvakengät. SAKK:lla on kyllä oma paikkansa ja roolinsa Lapin koulutuskokonaisuudessa. Haluan myös kiittää siitä lämpimästä vastaanotosta, jonka olemme Inarissa saaneet.

Mutta toverit – vappu on työväenjuhla, joten tämä on se päivä, jolloin täytyy puhua ihanien elämäkokemusten lisäksi myös työelämästä ja yhteiskunnallisista muutoksista. Valitettavasti viime aikoina ne ovat olleet lähinnä kielteisiä. On ihmeellistä, miten nykyhallitus keksii niin hulluja esityksiä, joita tulee koko ajan, mutta perustelut jäävät hämärän peittoon. Tämä hallitus on tyytynyt perustelemaan päätöksiä pelkällä pakollisuudella ja valtionvelalla, jota muuten nykyinen hallitus ottaa lisää huimista leikkauksista huolimatta.

Me tulevat sukupolvet kyllä arvostamme huolenpitoa ja toimivia palveluja, mutta näillä leikkauksilla tuleville sukupolville tuleva velka on muutakin kuin rahallista velkaa. Viime laman aikaan tehtiin myös leikkauksia, ja vaikka niillä kyllä saatiin talous elvytettyä, samalla heikennettiin hyvinvointivaltiota: palveluita ja tukia. Tutkimuksissakin on todettu, että viime laman lapset ovat edellisiä sukupolvia useammin hukassa: tämä näkyy suoraan mielenterveystilastoissa ja syrjäytettyjen nuorten määrässä. Oikeistohallitus ei ole oppinut tästä mitään, vaan koulutuksesta ja tutkimuksesta leikattiin kaikkiaan 3 miljardia ja leikkaukset koskivat koko opintopolkua: varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Miten lapset ja nuoret voivat menestyä elämässä, jos hyvän elämän edellytykset ja eväät syödään jo varhaisessa vaiheessa?

Tähän liittyy myös keskeisesti hallituksen karu perhepolitiikka. Päivähoitomaksuja korotettiin, päiväkotien ryhmiä kasvatettiin ja kaikkien lasten mahdollisuutta varhaiskasvatukseen rajoitettiin. Tämä on radikaali suunta lasten oikeuksia ajatellen. Ja tämä tehdään samaan aikaan kun on vaadittu laadukkaampaa varhaiskasvatusta ja ryhmäkokojen tiedettiin olleen jo aikaisemmin liian suuria. Naisten kannalta tilanteesta on muodostumassa haasteellinen.

Poliittisilla päätöksillä voimme vaikuttaa siihen, kuinka tasa-arvoinen yhteiskuntamme on. Voimme antaa mahdollisuuksia, ja toisaalta tukea tasa-arvoa edistäviä vaihtoehtoja. Kun varhaiskasvatus- ja päivähoitopalveluja heikennetään samaan aikaan kuin naisvaltaisilla aloilla tehdään palkanalennuksia, herää kysymys tavoitellaanko paluuta kotiäitiyhteiskuntaan? Voin kyllä jo vastata, että ainakin seuraukset ovat tällaiset.

Jo nykyisin monessa perheessä taloudellinen tilanne määrittelee sen, että pienipalkkaisempi jää kotiin lasten kanssa. Ja totta kai ymmärrän täysin niitä vanhempia, jotka haluavat olla kotona lasten kanssa. Kuitenkin on tilastollinen fakta, että suurin osa kotihoidontuen käyttäjistä on naisia. Vaikka moni isä osallistuukin entistä enemmän lastenhoitoon, päävastuu on liian usein edelleen äidillä.

Kun nainen on pitkään kotona, voi olla vaikea palata työelämään, ja toisen työssäkäynti lisää taloudellista riippuvuutta, jolloin molempien puolisoiden itsenäinen elämä voi olla haasteellista. Naisten palkka ja siten myös eläke jäävät pienemmiksi. Tilanne ei ole ongelmallinen vain naisten näkökulmasta, vaan epäoikeudenmukaiseksi rakenteen kokevat myös monet miehet esimerkiksi erotilanteessa, kun sovitaan lapsien huoltajuudesta.

vappu4Toverit. Vaikka Kokoomuksen vaalislogan oli ”Peruuttamalla ei pääse eteenpäin”, ovat nykyisen porvarihallituksen kaikki esitykset, ehdotukset ja päätökset olleet haikailua menneeseen luokkayhteiskuntaan. Yhteiskuntaan, jossa rahalla pääsee ja toisten elämänpolusta ei tarvitse välittää / ”mitä meni itse mokailemaan”. Aikaisempina vuosikymmeninä maastamme on rakennettu toimiva hyvinvointivaltio, jota arvostetaan ja kehutaan ulkomaita myöten.

Meidän koulutusjärjestelmämme kestää kansainvälisen vertailun. Suomi on korkean osaamisen hyvinvointivaltio. Eräässä artikkelissa todettiin Suomen olevan ”amerikkalainen unelma, jossa jokainen voi punnertaa niin ylös kuin tahansa”. Kuitenkin Nykyhallitus pyrkii parhaansa mukaan rapauttamaan hyvinvointiyhteiskuntaamme: esitykset maksullisesta koulutuksesta, palkanalennuksista, maksullisista sairauspäivistä, ammattiliittojen lakkauttamisesta ja pidemmästä työpäivästä kertovat karua kieltään.

Kyllä minäkin haluan maamme talouden vetämään, se olisi kaikkien etu, mutta en ole valmis tekemään sitä pelkästään tiettyjen työntekijöiden selkänahasta. Jo nyt on aloja, joiden palkalla on vaikea tulla toimeen. Erityisesti lapsiperheet ovat tiukilla. Eikä kyse ole enää pelkästään köyhyysrajasta, vaan keskipalkkaistenkin tilanne alkaa olla tukala.

Hallitus piiskuroi tiukkaa ja leikkaavaa talouspolitiikkaansa entistä kireämmäksi. Vientiä ei silti näillä keinoin ole saatu vetämään ja kotimainenkin kysyntä on tässä kriisitietoisuudessa henkitoreissaan. Hallitus on kokonaan irtaantunut kansan arjesta. Samaan aikaan tavallisilla suomalaisilla ei välttämättä ole riittävästi rahaa ruokaan, muusta kulutuksesta puhumattakaan.

Ja kysynpä, että haluatko sinä palata menneeseen, aikaan, jolloin ei ollut 5 päivän työviikkoa tai 8-tunnin työpäivää. Lomarahoista ja lisistä puhumattakaan. Silloin sai vain uneksia työttömyystuesta tai siitä, että olisi yhteiskunnan turvaverkko ottamassa kiinni, kun kaikki romahtaa.

Hallitus haluaa kilpailukykyloikkaa, sen mielestä suomalainen työntekijä on liian kallis ja tehoton. Hallituksen mukaan tämä on pakko, muuten emme selviä. Todellisuudessa hallitus on tehnyt kovan ideologisen valinnan, jonka maksajiksi joutuvat tavalliset kansalaiset. Hallitus perustelee ratkaisujaan ylisukupolvisuudella, emme voi elää velaksi, vaikka tosiasiassa hyvinvointivaltion murentaminen on pahimman laatuinen taakka tuleville sukupolville.

Toverit
Oikeistohallituksen luomasta sote-ratkaisusta vaikuttaa muodostuvan vuosisadan hallintohimmeli, jonka taustalla vaikuttavat keskustalainen maakuntien valtapolitiikka ja kokoomuslainen yksityistämisen ideologia. Hankkeella tavoitellaan suuria säästöjä, mutta alkuperäinen ajatus sote-palveluiden parantamisesta ja tasa-arvoistamisesta on jo kauan aikaa sitten unohtunut. Tämä on erittäin harmillista, koska nyt olisi ollut tuhannen taalan paikka asettaa ihminen keskiöön ja hoitaa palveluketjut kuntoon – ja luoda kaikille yhdenvertaiset palvelut.

Tässä myllerryksessä on pidettävä huoli siitä, että palvelut ovat yhdenvertaisia koko Lapissa ja Suomessa. En tietenkään tarkoita sitä, että joka niemen notkossa tulisi olla terveyskeskus, mutta jokaisen suomalaisen on tulevaisuudessakin saatava hoivaa samoilla periaatteilla ja perusteilla asuinpaikasta ja varallisuudesta huolimatta. Ei voi olla eri sääntöjä inarilaiselle kuin helsinkiläiselle.

vappu5Toverit, vaikka sote-uudistus vaarantaakin jokaisen mahdollisuuden saada palveluita varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta, meidän on oltava mukana tässä muutoksessa ja omalta osaltamme huolehdittava, että oikeudenmukaisuus sisältyy muutokseen. On kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kilpailutukset hoidetaan järkevästi ja mukaan otetaan laatuperiaatteita ja yhteiskunnallisia velvoitteita. Lisäksi on aina oltava mahdollisuus ohjaukseen.

Vaikka hallitus on luonut ehdottomuuden ja kriisin ilmapiirin, aina on vaihtoehtoja. Politiikassa on aina mahdollisuus toimia toisin. Ja vaikka ajat olisivatkin vaikeat, aina on mahdollisuus valita pienempi paha tai tehdä jokaisen elämästä hiukan parempi. Aina on toivoa.

Toverit, seuraavissa vaaleissa meidän on näytettävä voimamme.

Näin lopuksi, en malta olla puhumatta myös saamelaisista. Olen seurannut nykyistä saamelaiskeskustelua pitkään. Uskon voivani sanoa, että ymmärrän eri osapuolia. En kuitenkaan ymmärrä käydyn keskustelun sävyä – miten tunteikkaasti ja toisia loukaten keskustelua käydään. Henkilökohtaisesti kannatan ILO169-sopimuksen ratifiointia ja Pohjoismaisen saamelaissopimuksen hyväksymistä.

On ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa huolehditaan EU:n ainoan alkuperäiskansan asemasta ja jatkuvuudesta. Emme voi vain hyväksikäyttää saamelaisuutta matkailussa ja kehua puheissa. Emme voi kritisoida muita maita ihmisoikeusloukkauksista, jos itsekään emme toimi oikein.

Saamelaiskäräjien toiminnassa ja saamelaisessa kulttuuri-itsehallinnossa on kehittämistä, mutta koska en ole saamelainen, koen hankalaksi alkaa tuomaroida. Meidän suomalaisten tulisikin kunnioittaa sitä periaatetta, joka on kaikissa alkuperäiskansoja koskevissa sopimuksissa – itsemääräämisoikeutta.

Samoin näin antropologina pidän epäeettisenä sitä, että olemme jo nyt luoneet ja ajaneet saamelaisia suomalaisiin ja länsimaisiin rakenteisiin ja instituutioihin. Ja olen kyllä sitä mieltä, että alkuperäiskansalla itsellään tulisi olla viimeinen sana siitä, keitä he ovat.

Pidän kuitenkin harmillisena sitä, että nykykeskustelu on mennyt pelkojen ja ennakkoluulojen lietsontaan, henkilökohtaisuuksiin ja häpeilemättömään valtapolitiikkaan. Lisäksi keskustelua hämmentävät aivan liikaa ulkopuoliset.

Hyvät toverit. Suvaitsemattomuus on kokonaan oma lukunsa. Mikä meihin on mennyt, kun olemme alkaneet kyräillä kanssaihmisiä. Pelottavan moni aivan tavallinen suomalainen suhtautuu penseästi muualta tulleiden hädänalaisten auttamiseen.

Tämä kyräily tuntuu leviävän syövän lailla, yhteiskunnan heikompiosaiset kääntyvät – tai heitä käännytetään – toisiaan vastaan. Vaikka meidän tulisi kaikkien nousta yhdessä sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Missä ovat humaanit arvot ja solidaarisuus tänä päivänä, kun niitä tarvittaisiin enemmän kuin vuosikymmeniin?

Jatkuva rasistinen maahanmuuttokeskustelu ja yleinen suvaitsemattomuus nostattavat mieleeni Eino Leinon runon, joka kiteyttää hyvin sen, millaisena minä Suomen näen:

Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Oikein hyvää vappua kaikille!

 

 

Vappu2

Minulla on unelma

Puheenvuoro Minulla on unelma-mielenilmauksessa 4.8.2015

Meillä on unelma

Minä en ole tullut osoittamaan mieltä ketään yksittäistä kansanedustajaa tai puoluetta vastaan. Vaan monikulttuurisuuden puolesta. Minun Suomeni on sellainen, jossa ketään ei syrjitä, haukuta tai hakata ihonvärin tai mielipiteidensä vuoksi. Minulla on unelma.

Olen luullut, että Suomessa on lähinnä arkipäiväistä rasismia: kiusaamista, vähättelyä, nimittelyä ja ulossulkemista. Kuitenkin viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet, että tilanne on paljon vakavampi. Erkki Tuomiojan sanoin: Vaaratonta vihapuhetta ei ole olemassakaan. Puheista on lyhyt matka tekoihin.

Ja tämähän nähtiin Jyväskylän uusnatsistisen Vastarintaliikkeen ns. vastamielenosoituksessa, jossa pahoinpideltiin sivullisia, tai siis tekijöille tuttuja. Poliisi otti kiinni 40 mielenosoittajista 30 henkilöä. Myöhemmin pidätettiin seitsemän, joista kaksi ruotsalaista, mikä osoittaa, että järjestöllä on pohjoismaisia kytköksiä. Tämähän on toisaalta luonnollista, koska nettisivuillaan Vastarintaliike kertoo tavoitteekseen Pohjolan valtakunnan luomisen, mikä itsessään on aika paradoksaalista. Samaan aikaan Oulussa järjestöllä on katupartioita.

En voi missään nimessä hyväksyä väkivaltaa missään muodossa ketään kohtaan mistään syystä. Enkä myöskään oman käden oikeutta. Suomalaista yhteiskuntaa ei rakenneta pelolla, vaan yhteistyöllä. Ääriliikkeet ovat omiaan rapauttamaan yhteiskunnan eheyttä.

Nämä tapahtumat asettavat kansanedustaja Immosen kirjoitukset uuteen valoon. Oikeastaan en uskonut missään vaiheessa epätoivoisia selityksiä ”poliittisesta taistelusta monikulttuurista ideologiaa vastaan”, koska olin nähnyt millaisia kommentteja Immosen tekstin alla oli ja miten hän itse höysti niitä. En voi pitää Immosen kirjoitusta silkkana maahanmuuttokriittisyytenä, koska siinä käytettiin sotaista retoriikkaa, jonka vertauskohteet löytyvät fasismista. Immosen kirjoitusta voidaan myös pitää kannusteena ruveta tekoihin monikulttuurisuutta vastaan.

Huolestuttavinta tässä on se, että monet ovat Immosen kanssa samaa mieltä. Kaikki eivät tosin ymmärrä, että kirjoituksessa mentiin maahanmuuttokriittisyydestä askel radikaalimpaan suuntaan. Immonen itse kehuu saaneensa paljon tukea ja myönteistä palautetta. Enkä ihmettele, onhan hän toista kautta istuva kansanedustaja. Nyt on viimeistään aika tiedostaa, että moni suomalainen ei ajattele Suomesta samalla tavalla kuin sinä tai minä – Me monikulttuurisen ja moniäänisen Suomen puolesta mieltämme osoittavat.

Asenteet ja arvot ovat koventuneet kehnon taloudellisen tilanteen myötä, ja ne ovat saaneet tukea vihapuheesta ja jatkuvasta ulkomaalaisvastaisesta puheesta. Olen havainnut tämän myös omassa pikkukuplassani.

Rasismi on muuttunut biologisista piirteistä kulttuureihin ja stereotypioihin. Tämä on havaittu tutkimuksissa, mutta nämä rasistit ovat onnistuneet kääntämään asian ”monikulttuurisuuden vastustamiseksi”. Tällaisella uudelleenmäärittelyllä nämä ”maahanmuuttokriitikot” ujuttavat rasistista sanomaansa osaksi valtavirtaa. Näin ksenofobiasta ja vihapuheesta tulee tavanomaista.

On sanomattakin selvää, että Suomi on monikulttuurinen. On aina ollut, eivätkä valtion rajat estä jatkossakaan kulttuurien kehittymistä ja maailmaa muuttumasta. Globaalissa maailmassa sisäänpäin kääntyminen ja sulkeutuminen eivät ole vaihtoehto.

Maahanmuuttajien lisäksi meillä on kulttuurista rikkautta ihan omastakin takaa. Onhan Suomessa jo pitkään ollut esimerkiksi saamelaisia, suomenruotsalaisia ja romaneja.

Itse tutkin saamelaista kulttuuria ja olen ollut töissä työpaikassa, jossa oli työntekijöitä yli 15 eri maasta, siis ihan Rovaniemellä. Toisaalta minulla on esivanhempia ainakin Ranskasta ja Venäjältä. Isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat olleet evakossa Ruotsissa. Olen itse kulkenut pitkin Eurooppaa ja nauttinut erilaisista tavoista ja ihmisten tapaamisesta. Samalla olen myös konkreettisesti nähnyt kansallismielisyyttä ja rasismia, jotka kohdistuivat useimmiten vain hiukan tummempiin kavereihini.

Lisäksi olen käynyt Auschwitzissa, jossa karmaisevalla tavalla näkee ja kokee, mihin rotuoppi ja fasismi voivat viedä. Nämä kokemukset heräävät aina eloon, kun Suomessa vaaditaan yhtenäiskulttuuria.

Minusta tulee hirvittävän surullinen ja turhautunut. Mutta sitten muistan, että maailmaa ei muuteta olemalla hiljaa vaan puhumalla ja tekemällä. Niin kuin me täällä tänään sanomme: meillä on unelma

Minulla on unelma Suomesta, jossa kaikki nähdään yhtä arvokkaina ihmisinä, riippumatta etnisestä taustasta tai ihon väristä. Olen aina valmis puolustamaan monipuolista ja moniäänistä Suomea – ja rauhallista rinnakkaiseloa ja siltoja rakentavaa politiikkaa. En tule ikinä hyväksymään rasismia tai fasismia, en edes niiden kanssa flirttailua. Minulle ihmisarvo on jakamaton.

Lopuksi siteeraan kirjailijaa Eino Leinoa, jonka runo on erittäin ajankohtainen.

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Meillä on unelma 2