Meneekö Rovaniemi kohti kivikautta?

Eilinen valtuuston kokous venyi yllättäen nelituntiseksi. Toki käsittelyssä oli isoja ohjelmia ja kaava. Kuitenkin maapoliittinen ohjelma päätettiin palauttaa valmisteluun ja käsiteltäväksi yhdessä MAATOn kanssa. Kokous alkoi aivan totuttuun tapaan ja kotouttamisohjelman käsittely lähti käyntiin ryhmäpuheenvuoroilla. Ilmeistä oli, että valtuutetut olivat tyytyväisiä ohjelmaan ja muutosesityksiä oli vähäisesti, ja nekin olivat suhteellinen teknisluontoisia. Keskustelu ryöpsähti kuitenkin puolitoistatuntiseksi Perussuomalaisen ryhmän esittäessä pakolaiskiintiön puolittamista, vaikka asiasta ei kyseissä kohdassa päätettykään. Lopulta esitysmuoto muuttui toivomusponneksi. Vuodesta 2007 lähtien Rovaniemi on ottanut vastaan 80 pakolaista vuodessa. Rovaniemi on siten vastaanottanut 50 kiintiöpakolaista ja 30 oleskeluluvan saanutta turvapaikanhakijaa.

Kummallisen asiasta tekee sen, että perusturvalautakunta oli huomannut, ettei vuoden 2014 budjetti ole riittävä kattamaan kaikkia 80 pakolaisen vastaanottamista vaan vain 40-50. Talousarvion käsittelyn yhteydessä määrärahoja oli leikattu, mutta samalla oli ”unohdettu” ilmoittaa tästä kyseisen budjetin yhteydessä. Eli valtuusto on aikaisemmin syksyllä hyväksynyt talousarvion, jossa on määräraha vain maksimissaan 50 pakolaisen vastaanottamiseen, vaikka itse kiintiö on tarkoitus päättää myöhemmin tänä vuonna kaupunginhallituksessa. Huomautuksena tähän sekin, että kotouttamisohjelma olisi ollut valmis valtuuston käsiteltäväksi jo aikaisemmin syksyllä, joten mitään todellista syytä asioiden väärinpäin käsittelyyn ei tietääkseni ole.

Tilanne voidaan ratkaista siten, että jos kaupunginhallitus päättää pitää kiintiö samana kuin viime vuonna, tehdään lisäbudjetti. Taloudellisista syistä voisi pitää järkevänä pienentää kiintiötä. Kuitenkin huomion arvoista on se, että valtio maksaa tukia, joilla voidaan kattaa osa pakolaisten vastaanottamisesta aiheutuvista kuluista.

Inhimillisestä näkökulmasta asia ei ole yksinkertainen. Rovaniemellä on 60 000 asukasta, joten siihen suhteutettuna 80 on pieni määrä. Valtio on tehnyt periaatepäätöksen kasvattaa kiintiötä 300:lla eli 1050 pakolaista vastaanotetaan vuonna 2014. Mutta mihin kuntiin nämä hädässä olevat ihmiset sijoitetaan, jos jokainen kunta pienentää omaa kiintiötään? Olemmeko jo täysin unohtaneet oman avun, jota tarvitsimme sotien aikana? Vasta juhlittiin itsenäisyyspäivää ja sydänverellä pidettiin puheita, joissa kiiteltiin mahdollisuutta lähteä evakkoon tai lähettää lapsia Ruotsiin turvaan. Kansainvälisen ja humaanin kaupungin yksi piirre on se, että se ottaa vastaan pakolaisia ja kantaa yhteiskunnallisen ja globaalin vastuunsa.

Kielipesien rahoitus riittävälle tasolle

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa ja Uudessa Rovaniemessä 30.8.

Usein juhlapuheissa puhutaan kauniisti vähemmistöistä ja heille kuuluvista oikeuksista. Kukapa kieltäisikään esimerkiksi sitä että EU:n ainoalle alkuperäiskansalle kuuluu oikeus kieleensä ja kulttuuriinsa. Taloudellinen tilanne on kuitenkin hyvin vaikea, myös valtio joutuu tekemään leikkauksia. Jokainen leikkaus tuntuu siihen kohdistuvassa ryhmässä. Kuitenkin leikatessakin kyse on aina arvovalinnasta, minkä uskomme olevan tärkeintä.

 

Nyt on vihdoin aika paikata menneitä virheitä ja esivanhempiemme päätöksiä, jotka kohdistuivat saamelaisiin. On erittäin hienoa, että koko oppikouluvelvollisuuden voi suorittaa vaikka pohjoissaameksi. Kuitenkaan koulussa opetettava kieli ei aivan riitä. Esimerkiksi inarinsaamenkielen elvyttämisessä suuressa roolissa olivat kielipesät, joissa lapset oppivat käytännönläheisesti arkipäivän sanastoa.

 

Tehokas kielenoppimismalli on otettu käyttöön myös muissa saamenkielissä ja muualla Lapissa. Näin myös ne lapset, jotka joskus ”menettivät” suvussa puhutun kielen, pääsevät mukaan kulttuurinsa ehkä merkittävimpään osa-alueeseen, äidinkieleen.

 

Koska kulttuuri- ja kielipesät on todettu tehokkaiksi tavaksi elvyttää ja säilyttää kieltä, niiden toimintaan myönnettiin jo seuraavalle vuodelle lisärahaa. Kuitenkin taloudellisen tilanteen haasteista johtuen esitetty leikkaus vuodesta 2013 on kirpaiseva, 200 000 €. Raha on pieni valtion kassassa, mutta suuri niille kaikille saamelaisille, jotka haluavat päästä oppimaan omaa kieltään.

 

Suomessa on parannettava alkuperäiskansan asemaa ja varmistettava kielen ja kulttuurin jatkuvuus. Nyt on tehtävä arvovalinta, joka tukee saamenkielten vahvistumista.