Stoppi nollatuntisopimuksille

Töitä ilman tunteja. Epävarmuutta. Varallaoloa ilman korvausta. Tällaista on nollatuntisopimuksella työskentelevän arki.

Nollatuntisopimukset ovat viime vuosien ilmiö, jossa työsopimuksessa ei ole määritelty vähimmäistuntimäärää vaan sovittu tuntimäärä on 0-40 tuntia viikossa. Eli nollasta täystyöviikkoon.

Nollatuntisopimukset mahdollistavat kyllä etukäteen sovitut työvuorot, mutta myös työhön kutsumisen milloin tahansa. Työntekijä ei välttämättä tiedä, onko tänään töitä ja siksi elämän suunnittelu on vaikeaa. Tämä lisää epävarmuutta.

Jos työtunteja ei kerry, ei palkkaakaan kerry. Silloin voi joutua turvautumaan sosiaaliturvaan toimeentulon kattamiseksi. Pahimmillaan työntekijällä ei ole varmuutta työstä eikä siten toimeentulosta, eikä työstä välttämättä uskalla irtisanoutua, koska se saattaa johtaa karenssiin. On myös epäselvää, voiko työtön kieltäytyä nollatuntisopimuksesta.

Noidankehää täydentää se, etteivät tunnit välttämättä lisäännyt, vaikka henkilöllä olisi kolme nollatuntisopimusta.

Nollasopimuksia tarjotaan erityisesti nuorille, joilla on usein joustavat elämäntilanteet. Joillekin nollatuntisopimus saattaa sopia ja moni voi tehdä niitä ihan omasta tahdostaankin. Nuoret eivät kuitenkaan tarvitse hyväksikäyttöä ja epävarmuuden lisäämistä. Nuoret tarvitsevat uutta toivoa ja aitoja mahdollisuuksia.

Työllisyysasteen nostaminen on tärkeää, mutta sitä ei voida tehdä hinnalla millä hyvänsä. Siksi on tehtävä loppu nollasopimuksille ja kirjattava lakiin 18 h/viikossa vähimmäismäärä. Työntekijällä olisi oikeus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tarvittavien tuntien täyttyessä. Samalla lakiin on jätettävä mahdollisuus nollatunteihin, jos työntekijä sitä itse toivoo esimerkiksi opiskelun, perhesyiden tai osa-aikaeläkkeen vuoksi.

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *