Saamenkieltä ylä- ja alamäkeen

Saamenkielen opinnoissa on nyt ylitetty puoliväli ja ollaan voiton puolella. Tuntuu mukavalta, että on vihdoinkin edetty sen verran, että pystyy oikeasti hoitamaan asioita saameksi, ilman, että jokaista sanaa tarvitsee katsoa sanakirjasta. Olemmekin alkaneet puhua  saamea koulutuntien ulkopuolella luokkakavereiden ja muiden kieltä osaavien opiskelijoiden kanssa. Käytännössä sukkuloidaan suomen ja saamen välillä, päivästä ja aiheesta riippuen.

Aivan perusjutut ja ne, jotka on tullut opittua aikaisemmilla kursseilla tuntuvat nyt tutuilta ja jopa helpoilta. Tietenkin keskustellessa, kun pitää nopeasti päättää mitä sanoja käyttää (ja miten), tulee virheitäkin, mutta oikeastaan se on ainoa tapa oppia. Myöhemmin virheet huomaa ja muistaa – ja ehkä ensi kerralla osaa käyttää oikeaa muotoa. Niin se on – puhumaan oppii puhumalla, kirjoittamaan kirjoittamalla.

Samaan aikaan tuntuu, että osaan niin vähän. Haluaisin jo lukea saamenkielisiä tieteellisiä artikkeleita ja ymmärtää kaikki uutiset, ilman sanakirjaa. Silti vaikka lastenkirjankin lukemiseen ja ymmärtämiseksi tarvitsee selata jatkuvasti sanakirjaa. Samoin välillä jää ymmärtämättä, mitä ihminen sanoo, jos hän puhuu nopeasti tai murteella.

Ensi viikolla on kieliharjoittelu, jolloin on tarkoitus käyttää saamea niin monipuolisesti kuin mahdollista. Odotankin tuota viikkoa toisaalta kauhunsekaisin tuntein ja toisaalta innoissani. Kylmään veteen hyppääminen on ainoa tapa oppia kielen arkikäyttöä ja ylipäätään sitä, että uutta kieltä käyttää työmäisessä ympäristössä. Kielen oppimisen ohella uskon oppivani muitakin hyödyllisiä taitoja. Silti viikko tulee varmasti pitämään sisällään lukemattomia kirjoitusvirheitä ja sekavia selityksiä.

Nämä opinnot ovat kyllä kokonaisuudessaan haasteelliset, vaikka sehän oli aivan odotettavissa, koska aikomuksena on oppia kokonaan uusi kieli vuodessa. Ensimmäinen haaste minulle on opintojen koulumaisuus – luokassa ollaan 8-16 joka arkipäivä, mikä on yliopiston itsenäiseen puurtamiseen verrattuna aivan erilaista. Vaihtelua ovat tuoneet käsityökurssit ja opintomatkat. Toinen haaste on se, että minulla ei juuri ole luonnollista kielipäätä. Enkä siten muista sanoja ilman, että niitä pänttäisin ja kielikorvan kehittyminen kestää pidempään. Olen kuitenkin oppinut katsomaan kieltä vähän kuten matematiikkaa – päätteitä toistensa perään taulukossa. Onneksi saamenkieli on hyvin loogista eikä epäsäännöllisyyksiä ole hirmuisesti. Eli tarvitsee “vain” muistaa kieliopin logiikka ja säännöt. Kolmas haaste on se, etten ole viettänyt aikaisemmin paljon aikaa saamenkielisessä ympäristössä. Siten lausuminen on hyvin suomalaista ja kankeaa.

Noh, kyllä aurinko paistaa risukasaankin. Olen jo kirjoittanut saameksi mielipidekirjoituksia, kertomuksia omasta elämästä ja paikoista, joissa olen käynyt. Olen lukenut lastenkirjan ja pitänyt siitä esitelmän. Pystyn lukemaan Yle Sápmin uutisia ja muiden tahojen ja ihmisten some-päivityksiä. Pystyn käymään kaupassa ja sopimaan yksinkertaisia asioita puhelimitse. Tänään toimin koulutehtävässä saamenkielisenä matkaoppaana matkalla erääseen Euroopan maahan ja myöhemmin saan alustaa jotain aihetta ja myös itse keskustella monista erilaisista aiheista saameksi.

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *