Feminismiä tarvitaan tänäkin päivänä

Usein kuulee sanottavan, että tasa-arvo on valmis. Naiset voivat edetä sinne minne haluavat. Enää ei ole tarvetta feminismille, joka sekin monien korvissa kuulostaa liian usein telaketjumaiselta omien oikeuksien junttaamiselta. Tämä siitäkin huolimatta, että aivan viime vuosinakin olemme törmänneet ilmiöön ”all male panel”, jossa asiantuntijoina tai panelisteina on pelkästään miehiä.

Tosiasiassa maailma ympärillämme on edelleen hyvin epätasa-arvoinen ja sukupuolistereotypioilla latautunut. Naisilta kysytään edelleen työhaastatteluissa miehiä useammin perhesuhteista ja pohdiskellaan, kuka sairasta lasta hoitaa tai voiko työmatkojen vuoksi työtä edes hoitaa. Naisten keskiansiot ovat 17% pienemmät kuin miesten. Eikä hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kilpailukykyratkaisu, jossa suurimmat leikkaukset kohdistuivat naisvaltaisiin aloihin, tilannetta paranna.

Maaliskuun alussa puolalainen europarlamentaarikko Janusz Korwin-Mikke sanoi Euroopan parlamentin täysistunnossa, että naisten kuuluu saada pienempää palkkaa, koska ovat tyhmempiä ja pienempiä. Onneksi Korwin-Mikken purkaus ei jäänyt huomiotta ja sanktiotta. Tämän voi aina kuitata yksittäistapauksena, mutta huomionarvoista on, että vaikka sosiaalisesta kuplassa seksismiä tai sovinismia ei olisikaan, niin ei voida yleistää, etteikö seksismiä ja sovinismia, sekä niitä ylläpitäviä rakenteita yhteiskunnasta edelleen löytyisi.

Tutkimukset edelleenkin vahvistavat, että valtarakenteet suosivat miehiä. Naisten on tehtävä moninkertainen määrä työtä niin työelämässä kuin politiikassa asemansa eteen. Vaikka lasikattoja rikotaan jatkuvasti, maailma ei ole vielä valmis. Ratkaisuksi esitetään usein sitä, että kaikki on kiinni yksilöstä, naisten tulee olla rohkeampia ja vaatia enemmän. Paljon on tietysti kiinni yksilöstä ja hänen rohkeudestaan, mutta yksilön ollessa keskiössä yhteiskunnan epätasa-arvoistavat rakenteet jäävät huomiotta.

Onneksi on monia supernaisia, jotka pystyvät yhdistämään perhe- ja työelämän. Supernaisia, jotka tekevät sitä, mikä tekee heidät onnelliseksi ja saavuttavat unelmiaan. Supernaisia ovat myös ne ne arjen sankarit, jotka hoitavat lapsia kotona.

Nykyään niin miehille kuin naisillekin luodaan hirvittävät paineet olla tietynlaisia. Pitää pärjätä ja menestyä. Pitää näyttää hyvältä, urheilulliselta ja hyvinvoivalta. Vaatimus täydellisyydestä ylittää sukupolvi- ja sukupuolirajat, mutta osuu kuitenkin voimakkaammin naisiin. Meillä pitää olla rohkeutta olla myös epätäydellisiä, siis ihmisiä.

Palatakseni vielä feminismiin. Feminismi pohjaa akateemiseen naistutkimukseen, ja keskeistä feminismissä on havainto siitä, että länsimainen yhteiskuntajärjestys sortaa naisia naiseutensa tähden, syrjäyttää heitä valta-asemista niin politiikassa, taloudessa kuin henkilökohtaisessakin elämässä. Feminismi ei aja naisten ylivaltaa suhteessa miehiin, tai mihinkään muuhun, vaan feminismin tavoite on molempien sukupuolten ja sukupuolen käsitteen itsensä emansipaatio.

”All male panel” -ongelmaan ratkaisu ei ole ns. telaketjufeminismi, eikä välttämättä edes varsinaiset paneelien sukupuolikiintiöt. Sukupuolikiintiöt toimivat parhaimmillaan osaratkaisuna, mutta eivät ratkaise rakenteellisia ongelmia. Olennaista onkin ymmärtää se ongelmallisuus, mikä piilee yhteiskunnassa, jossa johtavilla paikoilla tai asiantuntijoina on merkittävästi enemmän miehiä. Tasa-arvo ei ole valmis ja feminismiä tarvitaan edelleen.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *