Elämää Saamenmaalla, Eallin Sámis

Olen aloittanut kolme viikkoa sitten pohjoissaamen kielen ja kulttuurin opinnot Inarissa, Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Tavoitteena on puhua ensi keväänä pohjoissaamea, davvisámegiella, niin hyvin, että pystyn käyttämään sitä niin työkielenä kuin ihan tavallisissa keskusteluissakin. Siinä onkin haastetta kerrakseen, mutta odotan innolla tätä vuotta. Ehkä eniten odotan koko vuotuiskierron elämistä Inarissa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa asuin asuntolassa, joka ei kyllä vastaa stereotyyppisiä ajatuksia opiskelija-asuntoloista. Asuin uudella puolella, jossa kaikki on kiiltää uutuuttaan ja katolla on aurinkopaneelit. Viikonloppuna muutimme vuokra-asuntoon – ja näin Hannu ja Untokin pystyvät olemaan Inarissa. Nyt taas totutellaan uuteen kotiin.

_MG_0181

Viime viikkoina aurinko on paistanut ja on saanut nauttia jäätelöistä laiturilla ja oppitunneista ulkona. Iltaisin lämpöä ja punasävyjä on riittänyt kuvattavaksi saakka, ihan asuntolan rannassakin. Ensimmäiset pari viikkoa ovatkin olleet liian täydellisiä ollakseen totta – rantasaunan pehmeitä löylyjä, lämpimiä uintivesiä ja ilta-auringosta punastuneita taivaita, tulistelua, koskien huminan kuvaamista ja upeisiin ihmisiin tutustumista.

Uimassa

Pari viikkoa sitten oli alkuperäiskansojen musiikkifestivaali Ijahis Idja, jossa kyllä saamenkielet näkyivät ja kuuluivat. Onnistuin käymään muutamia alkeellisia keskusteluja pohjoissaameksi, mutta parasta festivaaleissa oli musiikki, jonka esittäjät tulivat kauttaaltaan Saamenmaalta. Mieleen jäi eniten lasten konsertti, koska se yllätti korkealla tasollaan ja monipuolisuudellaan. Vau mitä pieniä taiteilijoita!

Perus-koulunpenkkikin on tullut tutuksi, mutta kielen opiskelu alkoi erittäin pehmeästi ja käytännönläheisesti – kenkäheinien, pajuparkin ja juurten hakumatkalla ja puhdistamisella. Sää oli mitä mainioin – ehkä jopa liian kuuma ulkotöihin. Matkasimme erään opettajan ihanalle kotitilalle, joka oli aikaisemmin ollut hänen perheen kesäpaikka, geassi báiki. Tila oli todella idyllinen paikka aivan rannan tuntumassa. Tilalla leikkasimme heinää joen rannalta pienellä sirpillä, sirpe. Leikkaamisen jälkeen kenkäheinät pehmitettiin nuijimalla ja rullaamalla. Kenkäheinien teko näyttää helpolta, mutta on yllättävän vaikeaa. Pajuparkkia kerättiin puolestaan leikkaamalla pajuja ja poistamalla niistä ylimääräiset oksat, oaksi. Seuraavana päivänä ne kuorittiin ja näin saatiin pajun kuoren ja rungon välissä olevaa vihreää materiaalia, jota käytetään nahan parkitsemiseen. Koivun juuria puolestaan kaiveltiin ja vedettiin maasta. Nekin kuorittiin ja kuivattiin seuraavana päivänä. Juurien kanssa työskentely onkin näpertämistä pajuihin verrattuna.

Kenkäheinä2 IMG_7172

On ollut huikeaa opetella uusia juttuja ja taitoja ja myös lisää saamelaiskulttuurista tekemällä pelkän lukemisen sijaan. Uskon, että tulen oppimaan enemmän saamelaisista ja saamelaiskulttuurista täällä Inarissa tekemällä kuin vuosikausien opiskelulla, kielestä puhumattakaan.

Lisää kenkäheinistä SIIDAn sivuilta ja itse koulusta Saamelaisalueen koulutuskeskuksen nettisivuilta.

Kenkäheinä juuret

_MG_0886 _MG_0859

_MG_0319 _MG_0569

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *