Ryhmäpuheenvuoro: Taloutta, työllisyyttä ja vaikuttamismahdollisuuksia

Ryhmäpuheenvuoro, SDP

Rovaniemen kaupunginvaltuusto 12.6.2017,
§ 89 Arviointikertomus 2016

Puheenjohtaja, valtuutetut, lehterinväki ja virkamiehet

Haluan ihan ensimmäiseksi kiittää tarkastuslautakuntaa suuresta ja kattavasta työstä sekä raportista. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on lautakunta, joka on hereillä ja tarkkaavaisesti seuraa, ovatko valtuuston asettamat toiminnan ja talouden tavoitteet kunnassa ja kuntakonsernissa toteutuneet.

Merkittävä osa kunnan toiminnasta on siirtynyt konserniyhtiöihin. Toiminnan ja talouden hallinnan kannalta on tärkeää, että myös konsernien tiedot ovat mukana tilinpäätöksissä. Samoin meidän on mentävä kohti keskitettyä konsernitaloutta. Meillä ei ole varaa hajautettuun malliin, jossa on päällekkäisyyksiä eikä tieto liiku. Viimeisin tieto ja hallinta eivät ole yhdessä paikassa, vaan tilanne on sekava.

Keskitetty konsernitalous myös minimoi toiminnan riskejä. Tämä myös ryhdittää taloudenhallintaa, ja siten voidaan puuttua holtittomaan rahankäyttöön. Arviointikertomuksessa on muitakin hyviä toimenpiteitä talouden hallinnan kehittämiseksi, ja sosialidemokraattinen ryhmä lämpimästi kannattaa niiden eteenpäin viemistä.

Sosialidemokraattinen ryhmä on huolissaan myös lainamäärän kasvusta. Lainakanta kasvoi 24,2 miljoonaa euroa, ja on nyt 2 290 euroa asukasta kohden, konsernivelkaa puolestaan on 3 583 euroa asukasta kohden. Nyt kun korot ovat matalalla voimme lainarahalla tehdä investointeja, pienentää korjausvelkaa ja paikata alijäämää, mutta se ei ole pitkänaikavälin ratkaisu. Taloussuhtanteiden muuttuessa korot voivat yllättäen myös nousta.

Tästäkin näkökulmasta on kiinnitettävä huomiota taloushallintoon ja monipuolisempaa konserniohjaukseen. Jo nyt, taloudenpidossa on joka sektorilla noudatettu tiukkaa menokuria – ja henkilöstökulutkaan eivät ole kasvaneet. Huomionarvoista on kuitenkin se, että ostopalvelut kasvoivat.

Toinen asia, jonka sosialidemokraattinen valtuustoryhmä haluaa nostaa esille, on työllisyyden hoito. On todella huolestuttavaa, ettei Rovaniemellä ole pystytty toteuttamaan omia päätöksiään. Esimerkiksi päätetyn erityissuunnittelijan rekrytointi jäi toteutumatta. Arviointikertomuksessa todetaankin, että työllisyyden edistämiseen tarvitaan aktiivisuutta ja lisätoimia. Työttömyyden vähentäminen edistää rovaniemeläisten hyvinvointia ja toimeentuloa – ja siten tuo lisää tuloja meidänkin aluetalouteen.

Tottahan on sekin, että kuntien ja kaupunkien on haasteellista tehdä aktiivisia työllisyystoimia, mutta siksi onkin tärkeää tehdä viedä loppuun tehdyt päätökset ja luotava selkeät työllisyyden edistämisen linjaukset. Samoin työllisyystavoitteet on huomioitava elinkeinojaostossa, ja tavoitteet on mainittava Rovaniemen Kehitys Oy:n kanssa laaditussa palvelusopimuksessa.

Rovaniemen työllisyyspolitiikka ei voi olla vain määräaikaisissa kokeiluhankkeissa vaan sen on oltava pitkäjänteistä ja tulevaisuuteen suuntautuvaa. Ensimmäiset askeleet tähän ovat juuri äsken mainitsemani erityissuunnittelijan rekrytointi ja linjauksien tekeminen.

Lopuksi haluan nostaa esille kuntapolitiikan yhden tärkeimmän asian – kuntalaisten osallisuuden. Vaikka arviointikertomuksessakin on todettu, että kaupunki on kehittänyt osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, viime aikoina on tullut esille, ettei kuntalaisten kuulemisia ole toteutettu merkittävissä hankkeissa.

Esimerkiksi Oikaraisen koulun lakkauttamispäätöksestä ja prosessista on vasta saatu hallinto-oikeuden päätös. Samanlainen prosessi oli myös uimahallin päätöksenteossa – kaupunki itse ei ole järjestänyt kuulemistilaisuuksia. Tästä voisi nyt ottaa koppia – ja käydä avointa keskustelua uimahallin paikasta rovaniemeläisten kanssa.  On tärkeää, että kuntalaiset voivat vaikuttaa elinympäristöään koskeviin päätöksiin. Tätä emme voi vähätellä.

Rovaniemen on otettava osallisuudessa ja vaikuttamismahdollisuuksissa ryhtiliike. Meidän on muistettava rohkeasti käydä avointa keskustelua ja noudattaa meidän omia päätöksiä vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisessä, myös vaikeiden päätösten osalta. Eihän ole meidänkään kannalta järkevää, että päätöksiä kumotaan hallinto-oikeudessa ja meitä joudutaan muistuttamaan näin perusasioissa. Ollaan me parempia.

Aluelautakunnat luovat osallistuutta ja uudenlaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia

Hyvät valtuutetut, lehterin väki. Buorre ustibat.

Joskus kuulee sanottavan, että politiikka ei enää kiinnosta ihmisiä. Että erityisesti nuoret eivät välittäisi yhteiskunnallisista asioista. Tämä ei pidä paikkaansa. Nuorisobarometrien mukaan nuoret ovat erittäin kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja haluavat vaikuttaa asioihin. Kyllä nuoretkin haluavat paremman maailman, mutta keinot vaikuttaa voivat tuntua vierailta.   valtuustopuhe

Nykypäivänä demokratian laajentaminen ja osallisuuden lisääminen ovat olleet laajasti keskusteluissa, valtakunnan tasolla saakka. Olemme nähneet eduskunnassa kansalaisaloitteita ja muitakin pyrkimyksiä suoraan demokratiaan. Tämä on juuri oikea suunta.

Mitä useampi ihminen on mukana päätöksenteossa, ideoinnissa, sitä parempi. Tällöin eri näkökulmat tulevat esiin, silloin yhä useampi on tyytyväinen. Emme saa vähätellä tavallisten ihmisten kokemuksia ja ideoita.

Vaikka puoluepolitiikalla ja perinteisellä edustuksellisella demokratialla  paikkansa, tarvitsemme myös muita vaikuttamisen keinoja. Siksi minä ja sd-valtuustoryhmä, olemme tyytyväisiä nykyiseen aluelautakuntakokeiluun.

Kokeilun aikana meidän on kriittisesti ja avoimin mielin kehitettävä meidän aluelautakuntamallia edelleen. Meidän on luotava aluelautakuntiin aktiivisuutta ja uusia käytänteitä. Emme voi olettaa, että aluelautakunnissakaan yksi tiukka malli toimisi vaan meidän on luotava mahdollisuus alueellisten mallien kehittämiseen. Joustavuus ja ruohonjuurotasolta lähteminen toimii myös tässä.

Kannatan lähidemokratiaa ja siihen panostamista. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on aidosti annettava aluelautakunnille päätäntävaltaa ja taloudelliset resurssit, muutoin toiminnan tarkoitus katoaa.

Toki on huolehdittava työnjaon selkeydestä toimialalautakuntien, valtuuston ja aluelautakuntien välillä. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että lautakuntien toiminta edustaa aluetta, siten että aidosti monipuolisuus, eri näkökulmat ja toiminnan avoimuus toteutuvat.

Olen iloinen siitä, että Rovaniemi on etujoukoissa osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisessä. Ihmisten mahdollisuus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä ja palveluihin on tärkeää – parhaimmassa tapauksessa se luo myönteisestä pöhinää ja edesauttaa kylien Rovaniemen vahvistumista. Samalla meidän on luotava keskustan eri puolilla asuville ihmisille vaikuttamisen ja yhteistoiminnan tapoja.

Valtuustonaiset

Yhteistyöllä eteenpäin myös valtuustossa. Kuvassa meidän ryhmän tehonaisia.

 

Uutta potkua puolueeseen – puheenvuoroni SDP:n puoluevaltuustossa

Puheenvuoroni SDP:n puoluevaltuston kokouksessa 19.-20.11.2016

Buorre ustibat, hyvä toverit.

Tässä olisi hyvä tilanne ladata täyslaidallinen hallituksen järjettömästä ja sekavasta politiikasta. Mutta ajattelin puhua jostain aivan muusta.

Olen usein ajautunut pohtimaan meidän, SDP:n tulevaisuutta. Mehän kaikki tiedämme, että vaikka sen miten kääntäisi, puolueemme jäsenkunta on iäkästä. Ja   kunnia heille, he ovat SDP:n rakentaneet ja luotsanneet tähän päivään. <3 Kuitenkin olisi aika tehdä jotain konkreettista jäsenkunnan laajentamiseksi. Me tarvitsemme mukaan uusia ihmisiä: nuoria, työikäisiä, kaikenlaisia.pv1

Kyllähän tästä puhutaan, mutta liian usein se jää sen tasolle, että tehkää sellaista toimintaa, johon on mukava tulla, puhukaa ihmisille. Tähän tarvitaan kokonaan uutta otetta. Meidän täytyy määrätietoisesti muuttaa toimintatapojamme. Aktiivisuus luo aktiivisuutta.  Hyvä ilmapiiri kutsuu mukaan. Meidän täytyy arvostaa toinen toisiamme ja kysyä uusia mukaan.

Puolueeseen liittymisestä on tehtävä vaivatonta ja helppoa. Jäsenmaksun suuruus voi olla merkittävä pienituloiselle tai henkilölle, jolla on vähän aikaa ja on siinä rajoilla liittyä vaiko ei. Jo nyt puolueosastot voivat luoda jäsenmaksualennuksen eri syistä, myös uusi jäsenyys voisi olla sellainen esim. 1. Vuoden ajan. Kannustan osastoja käyttämään tätä mahdollisuutta.

pv2Tarvitsemme kevyitä tapoja osallistua puolueen toimintaan. Esimerkiksi meillä on kehitysyhteistyötä tekevä Solidaarisuus, jolla on valmis viesti johon ihmisten on helppo yhtyä ja osallistuminen ihan konkreettista. Olin Rovaniemellä Nenäpäivän koordinaattorina – ja näin ja koin miten hyvä kampanja voidaan saada aikaan.

Miten parikymppiset halusivat innoissaan tehdä enemmän paremman maailman puolesta. Ja toisaalta kuinka tyytyväisiä he olivat kun tähän riitti vain parin tuntia. Tämä on myös ollut sellainen kampanja, jolloin sain koko ajan kannustusta ja tukea, iloa joka motivaatiota panostaa enemmän.

Meidän, puoluehallituksen ja koko meidän työntekijäjoukon on otettava jäsenkunnan laajentaminen vakavasti. Ja määrätietoisesti luotava uutta.

Kuten Ville Jalovaara totesi, meidän on pystyttävä uudistumaan, meidän on pystyttävä lisäämään avoimuutta ja demokratiaa myös oma toiminnan piirissä. Siksi kannatan jäsenäänestyksen järjestämistä puolueen puheenjohtajuudesta tulevaisuudessa, kannatan siis Miia Järven esittämää pontta. Myös idea puheenjohtajakiertueesta on toimiva.

Ja vastauksena kysymykseen: Minulla on visio SDP:stä joka on avoin, ketterä, ihmisläheinen tulevaisuuden puolue ja kansanliike.

kopo

Uimahallista

Puheenvuoro valtuuston kokouksessa 7.11. meni suurinpiirtein näin.

14963189_10211457271332669_6493112799609019729_n

Haluan vapaa-ajanlautakunnan jäsenenä vielä kertoa, miksi olen ollut keskustaratkaisun takana koko ajan. Minua ei ole käsketty äänestämään tietyllä tavalla vaan meidän sosialidemokraattien ryhmässä saa ajatella omilla aivoilla.

Ensiksi on tärkeää, että meillä on lähiliikuntapaikkoja. Niin kuin muidenkin palveluiden, myös uimahallin on oltava siellä missä ihmisetkin, ja paikassa, johon voi helposti kulkea. Ei ole järkeä keskittää kaikkia uintipalveluita Ounasvaaralle. On järjetöntä laittaa ikäihmisiä ja lapsiperheitä bussiralliin, jos voimme valita toisin. Ja meillä on nyt se mahdollisuus.

Olen asunut Ounasrinteellä, ja tiedän millainen liikenne siellä on ihan joka päivä.

Toiseksi, uimahallipalveluiden tulee olla laadukkaita ja kohtuuhintaisia. Jo nyt monet harrastukset ovat niin kalliita, ettei pienituloisilla ole varaa niihin lapsiaan laittaa. Monet lapsiperheet ja ikäihmiset elävät tiukassa taloudellisessa tilanteessa – ja liikunta on elintärkeää, oikeasti. Kun uimahalli on kunnan omaa toimintaa, voimme osaltaan vaikuttaa maksuihin ja palveluiden sisältöön. Niin kuin tähän saakka.

Jos se on yrityksen toimintaa, tavoitteena on liiketaloudellisen voiton saaminen. Lisäksi on epävarmaa, saako Santasport uimahallitoiminnasta oikeasti niin kannattavaa, ettei kaupungin lisätukea tarvittaisi. Ja kuinka korkeiksi lippujen hinnat sitten nousisivat.

14980621_10211457271132664_9092591251327377091_nHämmästelen, miten täällä vähätellään osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksien merkitystä. Minun mielestä ne ovat kaiken toiminnan ja päätöksenteon a ja o, perusta. Ilmeisesti monelle muulle osallisuus on tärkeää vain puheissa. Kysyin viime lautakunnan kokouksessa, onko kaupunki itse järjestänyt kuulemistilaisuuksia uimahallin sijainnista. Vastuussa oleva virkamies vastasi, ettei ole. Ainoastaan sosialidemokraatit ja eläkeläiset ovat järjestäneet tilaisuutensa. Ja mehän tiedämme, mitä mieltä he olivat.

Demokratian edistämiseksi ja rovaniemeläisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi, tästä on päätettävä vasta seuraavalla kaudella. On hyvä keskustella äänestäjien ja rovaniemeläisten kanssa. Vaikka joku saattaa nyt ajatella, että meidät on jo nyt tänne äänestetty ja meillä on mandaatti toimia. Sopii kuitenkin kysyä, oletko keskustellut vaalien aikaan uimahallin paikasta äänestäjien kanssa? Ovatko he tietäneet, mitä linjaa ajat? Vasta jättämällä tämä toiselle kaudella, rovaniemeläiset voivat oikeasti vaikuttaa.

Ryhmäpuheenvuoro aluelautakunnista, osallisuudesta ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksista

FB_IMG_1465846988734Pidin SDP:n valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoron valtuuston kokouksessa 13.6.2016

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkamiehet ja lehterin väki.

Olen iloinen, että kunnassamme tavoitellaan mahdollisimman laajaa osallisuutta ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Olen itse aina pitänyt tätä itsestäänselvyytenä, mutta olen huomannut, että se on käytännössä haasteellinen toteuttaa näin suuressa kunnassa. Siksi on hienoa, että luodaan rakenteita, jotka vahvistavat osallisuutta entisestään.

On erittäin hienoa, että päätöksien tueksi on tehty näin laadukasta ja monipuolista taustamateriaalia. Yliopiston tekemä arviointi, joka on tehty kyselyn ja haastattelujen pohjalta konsulttiyhtiön arvioinnin lisäksi, maaseutuvaikutusten arviointi. Tällaista yhteistyötä korkeakoulujen kanssa soisin olevan enemmänkin.

Kuten näissä materiaaleissakin on todettu, osallisuus, monipuoliset vaikuttamismahdollisuudet ja kumppanuus ovat toimivan kunnan peruskiviä. Näin on mahdollista luoda ratkaisuja ja toimintamalleja, palveluja, joihin entistä useampi on tyytyväinen. Eikä jälkeenpäin tarvitse niin usein tehdä valituksia tai huomata, että eihän tämä toimikaan.

Meidänkin kunnassa on paljon asiantuntijuutta myös valtuuston ulkopuolella. Meidän on pystyttävä hyödyntämään puoluepoliittisen toiminnan ulkopuolella olevaa asiantuntijuutta ja kokemuksia. Onhan sanomattakin selvää, että alueella asuvat ihmiset ovat itse oman elämänsä ja alueensa asiantuntijoita.

Osallisuuden on todettu lisäävän kehittämistoimien ja muutoksien hyväksyttävyyttä. Osallisuus lisää turvallisuuden tunnetta ja luottamusta kuntaorganisaation ja kuntalaisten välillä. Oikein toteutettuna se lisää luottamusta tulevaisuuteen.

Meillähän on jo nyt paljon mahdollisuuksia edistää osallisuutta. Se vaatii taitoa ja halua kuunnella, kuulemisen sijaan. Se vaatii aitoa tahtoa ottaa kuntalaisten eri näkemykset huomioon. Kylien ja kaupunginosa-alueiden yhdistykset ja muut toimijat saattavat turhautua, jos kaupunki vain pyytää lausuntoja, mutta muutosesitykset ja kommentit eivät näy lopputuloksessa.

Osallisuuden toimivuus vaatii meiltä päättäjiltä kykyä kuunnella, se edellyttää samaa myös virkamiehiltä. Osallisuuden rakenteita voidaan luoda vaikka millä mitalla ja tukea toimintaa rahallisesti vaikka miten paljon, mutta jos mukana ei ole oikeaa asennetta, kaikki tämä on turhaa. Mutta tunne siitä, että on voinut vaikuttaa omaan elinympäristöönsä, syntyy melko pienestä.

Silti se on ilmeisesti välillä vaikeaa muistaa. Esimerkiksi monet kulttuurijärjestöt ovat havahtuneet siihen, ettei monilla kolmannen sektorin toimijoilla ole Rovaniemellä enää tiloja. Siis nämä järjestöt, joita vapaa-ajanlautakunnassakin aina halutaan edistää, kolmatta sektoria, joka elävöittää suhteessa pienellä panoksella kaupunkimme kulttuurielämää huomattavasti. Ja ihan omaehtoisesti.

Kuitenkin on alkanut näyttää siltä, että tällaistakin joukkoa on vaikea kuunnella, tai ainakin huomioida heidän tarpeensa. Minusta on naurettavaa, ettei tähän ole tartuttu heti ja annettu heille mahdollisuutta tulla kuulluksi (esim. kh:n kokouksessa).

Olenkin erittäin tyytyväinen jatkokehittämisen päämääriin ja toimenpiteisiin – osallisuuden läpileikkaavuuteen, omatoimisuuden ja erityisryhmien osallisuuden vahvistamiseen. Olin surullinen siitä, että esimerkiksi vammaisjärjestöjen hyvin perusteltuja vetoomuksia ei pystytty huomioimaan uimahallin sijainnista päätettäessä. On tärkeää, että osallisuuden toteuttamisesta on mahdollisimman konkreettiset linjaukset, jottei tehdä päätöksiä, jotka hankaloittavat kuntalaisten elämää kohtuuttomasti.

Esityskohdassa mainitut alueellisten toimintaelinten tehtävät ovat siten hyviä ja monipuolisia. Niille on tärkeää antaa vastuuta, mutta samalla on tärkeää, että tehtävän- ja vastuunjako valtuuston, lautakuntien ja kaupunginhallituksen välillä on selkeä ja toimiva.

Jatkotoimenpiteitä miettiessä on meidän sosialidemokraattien mielestä suhtauduttava osallisuuden kehittämiseen avoimin mielin. Kuntakenttä on suurten muutoksien edessä sote-ratkaisun ja maakuntahallinnon myötä, joten on pysyttävä luomaan, myös tulevaisuudessa, toimivia ratkaisuja ja toimintamalleja.

Kuten aikaisemmin totesin – osallisuuden toteutuminen on kiinni ennen kaikkea asenteesta, joten kallista lisäbyrokratiaa ei välttämättä tarvita. Vaikka vielä ei voida varmuudella sanoa, minkä muodon alue-ja lähidemokratia saa, yliopiston tekemässä raportissa on varteen otettavia kehittämisideoita, esimerkiksi aluetoimielinten ja valtuuston yhteiset foorumit ja suunnitteluosallisuus.

Samoin on huomioitava myös keskustan asuinalueet, eihän osallisuutta voida edistää vain sivukylissä, vaan osallisuuden mahdollisuus kuuluu kaikille kuntalaisille.

Näillä sanoin sosialidemokraattien valtuustoryhmä kannattaa hyväksyttäväksi esitystä alueellisista toimielimistä.

Tasa-arvoseminaarin avaus: Naiset muuttuvassa yhteiskunnassa

tasaarvoseminaari

Lapin Demarinaisten ja Lapin sosialidemokraattisen piirin yhteinen tasa-arvoseminaari pidettiin 14.5. Laurin pirtillä Rovaniemellä. Avauspuheenvuoro mukaili tätä:

Viimevuosina ilmapiiri on voimakkaasti mennyt siihen suuntaan, että feminismi on kirosana ja tasa-arvo on saavutettu. Ja onhan totta, että Suomessa naisten on helpompi hengittää kuin monessa muussa maassa. Kuitenkin edelleenkin kotihoidontuen käyttäjistä yli 90 prosenttia on naisia. Lähisuhdeväkivallan uhreista suurin osa on naisia ja lapsia. Pörssiyhtiöiden johtajina naisia on vain muutama. Naisten on edelleenkin tehtävä moninkertainen määrä työtä edetäkseen urallaan, niin työelämässä kuin politiikassakin. Naiset ovat edelleenkin liian usein sihteereinä tai kahvinkeittäjinä. Vähättelyä riittää.

Minullekin on suoraan sanottu niin lehtien palstoilla kuin Twitterissä, kun olen puhunut verotuksesta tai ulkopolitiikasta, etten saisi ottaa kantaa, koska en asiasta tiedä mitään. Mennessäni ensimmäiseen valtuuston kokoukseen 2. varavaltuutettuna, minulta kysyi korkeassa asemassa oleva miespoliitikko: näin moniko teillä on poissa, eivätkö muut päässeet?

Nämä ovat aivan pieniä ja aika mitättömältä tuntuvia lauseita, mutta kun näitä kuulee jatkuvasti, huomaa itsekin kaavan. Sama toistuu sovinistissa vitseissä – kun niistä mainitsee, saa nopeasti pilkunviilaajan maineen. Silti itse en ole hiljaa, vaan yritän hienovaraisesti tuoda esille, ettei tällainen puhe ole suotavaa. Useinhan puhuja itse ei huomaa vitseissään olevan mitään vikaa, eihän kukaan yleensä aivan tahallaan halua toisen mieltä pahoittaa. Tai niinhän sitä voisi luulla.

Kun viime vuosina maahanmuuttokeskustelu ryöpsähti käsistä, alkoi samalla vihapuhe naisia kohtaan. Voi sitä herjausviestien määrää, jota SONK:n puheenjohtaja Hanna Huumonen saa osakseen. Hanna aloitti kampanjan VM-lehteä vastaan ja on saanut tuntea kuinka häntä nimitellään vaikka miksi. Tämähän kohdistuu myös muihin naisiin, ei vain sellaisiin, jotka toimivat avoimesti suvaitsevaisuuden puolesta. Näitä törkeitä kommentteja lähetetään aivan omilla nimillä.

Aivan kuin yhtäkkiä olisi herätty siihen, että naisethan ovat ja toimivat, tekevät uraa. Ja näin heitä sitten yritetään hiljentää, rajoittaa meidän sananvapautta ja myös toiminnanvapautta. En tiedä onko tasa-arvon saavuttaminen aaltoliikettä, välillä mennään huimia askelia eteenpäin, sitten tulee välillä takapakkia, kun kehitys meneekin käytäntöön. Meidän naisten onkin pidettävä huoli siitä, että miehillekin jää edelleen rooli ja että jäljelle jää yhdessä tekeminen. Kaikilla olisi tunne, että heillä on oma roolinsa ja paikkansa yhteiskunnassa.

No ainakaan Suomessa ei miesten luulisi pelkäävän naisten astuvan varpailleen. Nykyhallitus on omalla karulla perhepolitiikallaan antanut suuntaviivat sille, millaisen yhteiskunnan he haluavat. Päivähoitomaksujen korottaminen, ryhmäkokojen suurentaminen ja naisvaltaisten alojen palkanalennukset ohjaavat naisia jäämään entistä pidemmiksi ajoiksi kotiin. Harvoin perheessä tehdään tietoisia valintoja, että sinun ura jäänyt tauolle, vaan taloudelliset seikat ohjaavat huomaamatta perheitä päätöksenteossa. Harvoin tulee pohdittua, mitä tapahtuu erotilanteessa tai onko se edes mahdollista, kuinka poissaolo työelämästä vaikuttaa palkan suuruuteen ja eläkkeeseen.

Ja miten kotivastuun oleminen naisella ja työvastuun ollessa miehellä, vaikuttaa naisten mahdollisuuteen toimia ja päättää omista asioistaan itsenäisesti. Suomessa on pitkään taisteltu siitä, että naisillakin olisi mahdollisuus itsenäiseen elämään, ja tämä kehitys murennetaan muutamassa vuodessa.

Minua turhauttaa se, että yleinen ilmapiiri on niin naisvastainen ja tasa-arvoa väheksyvä, samaan aikaan kun tehdään hallituksen taholta näin radikaaleja päätöksiä.

Mutta onhan kehitys ollut myös myönteistä, jos ottaa riittävän laajan mittakaavan. Me olemme täällä tänään juhlistamassa 150 vuotista Miina Sillanpäätä. Hän kasvoi Suomessa, jossa oli nälkävuosi ja lapset joutuivat töihin jo nuorena, miehen olivat naisten huoltajia. Miinakin aloitti työteon jo 8-vuotiaana naulatehtaassa ja teki 12-vuotiaana 12 tunnin työpäiviä puuvillatehtaan kehräämössä. Köyhästä torpan tytöstä tuli kansanedustaja, kun Suomeen valittiin ensimmäinen eduskunta vuonna 1907.

Sillanpää oli kansanedustajana vuoteen 1948 saakka ja toimi mm. ministerinä, lopulta talousneuvos. Hän ajoi aluksi erityisesti piikojen aseman parantamista, ja sittemmin hyvinvointivaltion luomista. Miina Sillanpäätä lähellä olivat erityisesti palvelijattarien asema ja työolot, lastensuojelu, yksinhuoltajaäitien asema ja naisten asema yleensäkin ja työväensuojelu. Hän perusti ensikodin. Hän oli omanaikansa supernainen. Voi vain ihailla sitä tunteenpaloa, jonka voimin hän sen ajan maailmassa yritti luoda jokaiselle hiukan paremman ja turvallisemman arjen.

”Ei koskaan saa sanoa: minä en osaa, vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa: minä yritän”

 

Meillä on täällä tänään puhumassa kaksi vahvaa naista: Outi Korpilähde ja Saara Koikkalainen.

FT Outi Korpilähde on syntyisin Rovaniemeltä ja toiminut pitkään opettajana Inarissa. Hänen väitöstutkimuksensa käsitteli suomalaisvaimojen asemaa, paikantumista ja toimijuutta saamelaisyhteisössä.

Hänen puheenvuoronsa aiheena on naisen paikka pohjoisen yhteisössä, esimerkkinä riukuvaimot.

YTT Saara Koikkalainen on yliopistotutkija, joka on tutkinut esimerkiksi korkeasti koulutettuja suomalaisia EU-maiden työmarkkinoilla ja kansainvälisiin muuttoihin liittyvää päätöksentekoa ja mielikuvituksen roolia tuossa päätöksenteossa.

Alun perin Joensuusta kotoisin oleva Koikkalainen on opiskellut Lontoossa (UK), työskennellyt Solidaarisuuden projektipäällikkönä Kampalassa (Uganda) ja ollut tutkijavaihdossa Kaliforniassa (USA) ja Firenzessä (Italia). Tällä hetkellä hän työskentelee Koneen säätiön rahoittamassa Matkalla ajassa ja paikassa – turvapaikanhakijat pohjoisessa Suomessa –tutkimushankkeessa.

Hänen puheenvuoronsa otsikkona on ”Suomesta maailmalle – suomalaiset naiset ja kansainvälinen muuttoliike”.

Lämpimästi tervetuloa kaikille!

Vappupuhe 2016

Buorre ustibat! Rakkaat toverit. Hyvät kuulijat!

vappu2016

Tuntuu mukavalta pitää vappupuhe tänä vuonna juuri täällä, koska olemme asuneet mieheni kanssa melkein vuoden Inarissa. Olen Rovaniemeltä kotoisin, mutta Inariin minut toi pohjoissaamen kielenopinnot. Onkin ollut oikein mukava vuosi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, jossa olen saanut tutustua myös saamelaiskäsitöiden maailmaan – olen tehnyt sisnalaukun, hopeatöitä, luusoljen ja useammat karvakengät. SAKK:lla on kyllä oma paikkansa ja roolinsa Lapin koulutuskokonaisuudessa. Haluan myös kiittää siitä lämpimästä vastaanotosta, jonka olemme Inarissa saaneet.

Mutta toverit – vappu on työväenjuhla, joten tämä on se päivä, jolloin täytyy puhua ihanien elämäkokemusten lisäksi myös työelämästä ja yhteiskunnallisista muutoksista. Valitettavasti viime aikoina ne ovat olleet lähinnä kielteisiä. On ihmeellistä, miten nykyhallitus keksii niin hulluja esityksiä, joita tulee koko ajan, mutta perustelut jäävät hämärän peittoon. Tämä hallitus on tyytynyt perustelemaan päätöksiä pelkällä pakollisuudella ja valtionvelalla, jota muuten nykyinen hallitus ottaa lisää huimista leikkauksista huolimatta.

Me tulevat sukupolvet kyllä arvostamme huolenpitoa ja toimivia palveluja, mutta näillä leikkauksilla tuleville sukupolville tuleva velka on muutakin kuin rahallista velkaa. Viime laman aikaan tehtiin myös leikkauksia, ja vaikka niillä kyllä saatiin talous elvytettyä, samalla heikennettiin hyvinvointivaltiota: palveluita ja tukia. Tutkimuksissakin on todettu, että viime laman lapset ovat edellisiä sukupolvia useammin hukassa: tämä näkyy suoraan mielenterveystilastoissa ja syrjäytettyjen nuorten määrässä. Oikeistohallitus ei ole oppinut tästä mitään, vaan koulutuksesta ja tutkimuksesta leikattiin kaikkiaan 3 miljardia ja leikkaukset koskivat koko opintopolkua: varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Miten lapset ja nuoret voivat menestyä elämässä, jos hyvän elämän edellytykset ja eväät syödään jo varhaisessa vaiheessa?

Tähän liittyy myös keskeisesti hallituksen karu perhepolitiikka. Päivähoitomaksuja korotettiin, päiväkotien ryhmiä kasvatettiin ja kaikkien lasten mahdollisuutta varhaiskasvatukseen rajoitettiin. Tämä on radikaali suunta lasten oikeuksia ajatellen. Ja tämä tehdään samaan aikaan kun on vaadittu laadukkaampaa varhaiskasvatusta ja ryhmäkokojen tiedettiin olleen jo aikaisemmin liian suuria. Naisten kannalta tilanteesta on muodostumassa haasteellinen.

Poliittisilla päätöksillä voimme vaikuttaa siihen, kuinka tasa-arvoinen yhteiskuntamme on. Voimme antaa mahdollisuuksia, ja toisaalta tukea tasa-arvoa edistäviä vaihtoehtoja. Kun varhaiskasvatus- ja päivähoitopalveluja heikennetään samaan aikaan kuin naisvaltaisilla aloilla tehdään palkanalennuksia, herää kysymys tavoitellaanko paluuta kotiäitiyhteiskuntaan? Voin kyllä jo vastata, että ainakin seuraukset ovat tällaiset.

Jo nykyisin monessa perheessä taloudellinen tilanne määrittelee sen, että pienipalkkaisempi jää kotiin lasten kanssa. Ja totta kai ymmärrän täysin niitä vanhempia, jotka haluavat olla kotona lasten kanssa. Kuitenkin on tilastollinen fakta, että suurin osa kotihoidontuen käyttäjistä on naisia. Vaikka moni isä osallistuukin entistä enemmän lastenhoitoon, päävastuu on liian usein edelleen äidillä.

Kun nainen on pitkään kotona, voi olla vaikea palata työelämään, ja toisen työssäkäynti lisää taloudellista riippuvuutta, jolloin molempien puolisoiden itsenäinen elämä voi olla haasteellista. Naisten palkka ja siten myös eläke jäävät pienemmiksi. Tilanne ei ole ongelmallinen vain naisten näkökulmasta, vaan epäoikeudenmukaiseksi rakenteen kokevat myös monet miehet esimerkiksi erotilanteessa, kun sovitaan lapsien huoltajuudesta.

vappu4Toverit. Vaikka Kokoomuksen vaalislogan oli ”Peruuttamalla ei pääse eteenpäin”, ovat nykyisen porvarihallituksen kaikki esitykset, ehdotukset ja päätökset olleet haikailua menneeseen luokkayhteiskuntaan. Yhteiskuntaan, jossa rahalla pääsee ja toisten elämänpolusta ei tarvitse välittää / ”mitä meni itse mokailemaan”. Aikaisempina vuosikymmeninä maastamme on rakennettu toimiva hyvinvointivaltio, jota arvostetaan ja kehutaan ulkomaita myöten.

Meidän koulutusjärjestelmämme kestää kansainvälisen vertailun. Suomi on korkean osaamisen hyvinvointivaltio. Eräässä artikkelissa todettiin Suomen olevan ”amerikkalainen unelma, jossa jokainen voi punnertaa niin ylös kuin tahansa”. Kuitenkin Nykyhallitus pyrkii parhaansa mukaan rapauttamaan hyvinvointiyhteiskuntaamme: esitykset maksullisesta koulutuksesta, palkanalennuksista, maksullisista sairauspäivistä, ammattiliittojen lakkauttamisesta ja pidemmästä työpäivästä kertovat karua kieltään.

Kyllä minäkin haluan maamme talouden vetämään, se olisi kaikkien etu, mutta en ole valmis tekemään sitä pelkästään tiettyjen työntekijöiden selkänahasta. Jo nyt on aloja, joiden palkalla on vaikea tulla toimeen. Erityisesti lapsiperheet ovat tiukilla. Eikä kyse ole enää pelkästään köyhyysrajasta, vaan keskipalkkaistenkin tilanne alkaa olla tukala.

Hallitus piiskuroi tiukkaa ja leikkaavaa talouspolitiikkaansa entistä kireämmäksi. Vientiä ei silti näillä keinoin ole saatu vetämään ja kotimainenkin kysyntä on tässä kriisitietoisuudessa henkitoreissaan. Hallitus on kokonaan irtaantunut kansan arjesta. Samaan aikaan tavallisilla suomalaisilla ei välttämättä ole riittävästi rahaa ruokaan, muusta kulutuksesta puhumattakaan.

Ja kysynpä, että haluatko sinä palata menneeseen, aikaan, jolloin ei ollut 5 päivän työviikkoa tai 8-tunnin työpäivää. Lomarahoista ja lisistä puhumattakaan. Silloin sai vain uneksia työttömyystuesta tai siitä, että olisi yhteiskunnan turvaverkko ottamassa kiinni, kun kaikki romahtaa.

Hallitus haluaa kilpailukykyloikkaa, sen mielestä suomalainen työntekijä on liian kallis ja tehoton. Hallituksen mukaan tämä on pakko, muuten emme selviä. Todellisuudessa hallitus on tehnyt kovan ideologisen valinnan, jonka maksajiksi joutuvat tavalliset kansalaiset. Hallitus perustelee ratkaisujaan ylisukupolvisuudella, emme voi elää velaksi, vaikka tosiasiassa hyvinvointivaltion murentaminen on pahimman laatuinen taakka tuleville sukupolville.

Toverit
Oikeistohallituksen luomasta sote-ratkaisusta vaikuttaa muodostuvan vuosisadan hallintohimmeli, jonka taustalla vaikuttavat keskustalainen maakuntien valtapolitiikka ja kokoomuslainen yksityistämisen ideologia. Hankkeella tavoitellaan suuria säästöjä, mutta alkuperäinen ajatus sote-palveluiden parantamisesta ja tasa-arvoistamisesta on jo kauan aikaa sitten unohtunut. Tämä on erittäin harmillista, koska nyt olisi ollut tuhannen taalan paikka asettaa ihminen keskiöön ja hoitaa palveluketjut kuntoon – ja luoda kaikille yhdenvertaiset palvelut.

Tässä myllerryksessä on pidettävä huoli siitä, että palvelut ovat yhdenvertaisia koko Lapissa ja Suomessa. En tietenkään tarkoita sitä, että joka niemen notkossa tulisi olla terveyskeskus, mutta jokaisen suomalaisen on tulevaisuudessakin saatava hoivaa samoilla periaatteilla ja perusteilla asuinpaikasta ja varallisuudesta huolimatta. Ei voi olla eri sääntöjä inarilaiselle kuin helsinkiläiselle.

vappu5Toverit, vaikka sote-uudistus vaarantaakin jokaisen mahdollisuuden saada palveluita varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta, meidän on oltava mukana tässä muutoksessa ja omalta osaltamme huolehdittava, että oikeudenmukaisuus sisältyy muutokseen. On kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kilpailutukset hoidetaan järkevästi ja mukaan otetaan laatuperiaatteita ja yhteiskunnallisia velvoitteita. Lisäksi on aina oltava mahdollisuus ohjaukseen.

Vaikka hallitus on luonut ehdottomuuden ja kriisin ilmapiirin, aina on vaihtoehtoja. Politiikassa on aina mahdollisuus toimia toisin. Ja vaikka ajat olisivatkin vaikeat, aina on mahdollisuus valita pienempi paha tai tehdä jokaisen elämästä hiukan parempi. Aina on toivoa.

Toverit, seuraavissa vaaleissa meidän on näytettävä voimamme.

Näin lopuksi, en malta olla puhumatta myös saamelaisista. Olen seurannut nykyistä saamelaiskeskustelua pitkään. Uskon voivani sanoa, että ymmärrän eri osapuolia. En kuitenkaan ymmärrä käydyn keskustelun sävyä – miten tunteikkaasti ja toisia loukaten keskustelua käydään. Henkilökohtaisesti kannatan ILO169-sopimuksen ratifiointia ja Pohjoismaisen saamelaissopimuksen hyväksymistä.

On ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa huolehditaan EU:n ainoan alkuperäiskansan asemasta ja jatkuvuudesta. Emme voi vain hyväksikäyttää saamelaisuutta matkailussa ja kehua puheissa. Emme voi kritisoida muita maita ihmisoikeusloukkauksista, jos itsekään emme toimi oikein.

Saamelaiskäräjien toiminnassa ja saamelaisessa kulttuuri-itsehallinnossa on kehittämistä, mutta koska en ole saamelainen, koen hankalaksi alkaa tuomaroida. Meidän suomalaisten tulisikin kunnioittaa sitä periaatetta, joka on kaikissa alkuperäiskansoja koskevissa sopimuksissa – itsemääräämisoikeutta.

Samoin näin antropologina pidän epäeettisenä sitä, että olemme jo nyt luoneet ja ajaneet saamelaisia suomalaisiin ja länsimaisiin rakenteisiin ja instituutioihin. Ja olen kyllä sitä mieltä, että alkuperäiskansalla itsellään tulisi olla viimeinen sana siitä, keitä he ovat.

Pidän kuitenkin harmillisena sitä, että nykykeskustelu on mennyt pelkojen ja ennakkoluulojen lietsontaan, henkilökohtaisuuksiin ja häpeilemättömään valtapolitiikkaan. Lisäksi keskustelua hämmentävät aivan liikaa ulkopuoliset.

Hyvät toverit. Suvaitsemattomuus on kokonaan oma lukunsa. Mikä meihin on mennyt, kun olemme alkaneet kyräillä kanssaihmisiä. Pelottavan moni aivan tavallinen suomalainen suhtautuu penseästi muualta tulleiden hädänalaisten auttamiseen.

Tämä kyräily tuntuu leviävän syövän lailla, yhteiskunnan heikompiosaiset kääntyvät – tai heitä käännytetään – toisiaan vastaan. Vaikka meidän tulisi kaikkien nousta yhdessä sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Missä ovat humaanit arvot ja solidaarisuus tänä päivänä, kun niitä tarvittaisiin enemmän kuin vuosikymmeniin?

Jatkuva rasistinen maahanmuuttokeskustelu ja yleinen suvaitsemattomuus nostattavat mieleeni Eino Leinon runon, joka kiteyttää hyvin sen, millaisena minä Suomen näen:

Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Oikein hyvää vappua kaikille!

 

 

Vappu2

Puhe puoluevaltuuston kokouksessa 16.4.2016

Buorre ságojođihit, ráhkis ustibat! Hyvä puheenjohtaja, rakkaat toverit!

Kun Keskusta nappasi vaalivoiton ja alkoi koota oikeistohallitusta, meidän lopulta jääden ulkopuolelle, yritin uskotella itselleni, että eihän neljässä vuodessa ehdi liian suuria ja harhaan vieviä muutoksia tekemään. Mutta kuinka väärässä olinkaan.

Vasta esiin tuotu SOTE-ratkaisu on kaiken huippu. Nyt kun olisi aika ja mahdollisuus asettaa ihminen keskiöön ja luoda palvelukokonaisuus, jossa oikeasti apua saa ja se on sujuvaa, luodaan uusia hallintohimmeleitä ja yhtiöitetään terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. On sanomattakin selvää, että tämä ratkaisu ei virtaviivaista hallintoa eikä siten tuo säästöjä, koska byrokratia vain lisääntyy. Samalla ihmisten terveys ja henkinen hyvinvointi asetetaan kilpailulle.

Tässä olisi jotain järkeä, jos uusi malli tukisi suomalaisten pienyrittäjien, yhdistysten ja muun kolmannen sektorin asemaa kilpailutuksissa, mutta näyttää vahvasti siltä, että tässäkin ovat vahvimmillaan suuryritykset. Ja olemmehan nähneet, kuinka nämä kansainväliset suuryritykset harjoittavat aggressiivista verosuunnittelua, jolloin Suomelle tärkeät veroeurot jäävät saamatta. Ihmisten terveydellä saadut voitot viedään ulkomaille.

Sydämeni itki verta, kun hallitus päätti leikata koulutuksesta niin kovalla otteella. Hirvittävintä leikkauksissa oli, että ne olivat mittaluokaltaan niin suuria ja kohdistuivat koko opintopolkuun.  Olin kuitenkin hyvin iloinen siitä, että SDP puolusti koulutusta ja tulevaisuuden sukupolvia.

Näin lappilaisena on ikävä nähdä, kuinka Keskusta on unohtanut sekä alkiolaisuutensa että aluepolitiikkansa. Jatkuvasti saa lukea lehdistä ministereiden lausuntoja yliopistojen, junaliikenteen ja lentokenttien karsimisista. Aivan kuin sielläkin olisi unohdettu, että eri puolilla Suomea kyllä tarvitaan elämisen peruselementtejä: mahdollisuuksia liikkua ja kouluttautua.
Lisäksi Metsähallituslaki meni läpi heilahtaen, vaikka metsien yhtiöittämiseen liittyy selviä riskejä ja laista poistettiin luonnoksessa olleet kirjaukset saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta. Suurin osa valtion maista, vesistä ja metsistä, joita hallitaan metsähallituslailla ovat Lapissa.

Vaikka tilanne vaikutta epätoivoiselta, ei auta vaipua epätoivoon. Ainakin minulle tämä kuitenkin antaa uutta voimaa. Monet tavalliset suomalaisetkin ovat huomanneet, ettei tämä ole se tie, jota halutaan kulkea. Vaihtoehtoja on olemassa. Ja meidän on suurimpana oppositiopuolueena tuotava niitä esiin ja vaadittava oikeudenmukaisempaa politiikkaa.

Sillä nykyinen ilmapiiri Suomessa on luotu ehdottomuuden ja leikkauslistojen varaan, jossa päätöksiä perusteellaan ”pakollisuudella”. On vaarana se, että kriisitietoisuuden voimakas nostattaminen kääntyy itseään vastaan. Ihmiset alkavat nähdä omankin tulevaisuuden näköalattomana, toivottamana. Eikä mikään ole niin vaarallista, kuin toivon menettäminen.

Ollaan me se toivon luoja, mahdollisuuksien antaja.

Giitu! Kiitos!

Minulla on unelma

Puheenvuoro Minulla on unelma-mielenilmauksessa 4.8.2015

Meillä on unelma

Minä en ole tullut osoittamaan mieltä ketään yksittäistä kansanedustajaa tai puoluetta vastaan. Vaan monikulttuurisuuden puolesta. Minun Suomeni on sellainen, jossa ketään ei syrjitä, haukuta tai hakata ihonvärin tai mielipiteidensä vuoksi. Minulla on unelma.

Olen luullut, että Suomessa on lähinnä arkipäiväistä rasismia: kiusaamista, vähättelyä, nimittelyä ja ulossulkemista. Kuitenkin viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet, että tilanne on paljon vakavampi. Erkki Tuomiojan sanoin: Vaaratonta vihapuhetta ei ole olemassakaan. Puheista on lyhyt matka tekoihin.

Ja tämähän nähtiin Jyväskylän uusnatsistisen Vastarintaliikkeen ns. vastamielenosoituksessa, jossa pahoinpideltiin sivullisia, tai siis tekijöille tuttuja. Poliisi otti kiinni 40 mielenosoittajista 30 henkilöä. Myöhemmin pidätettiin seitsemän, joista kaksi ruotsalaista, mikä osoittaa, että järjestöllä on pohjoismaisia kytköksiä. Tämähän on toisaalta luonnollista, koska nettisivuillaan Vastarintaliike kertoo tavoitteekseen Pohjolan valtakunnan luomisen, mikä itsessään on aika paradoksaalista. Samaan aikaan Oulussa järjestöllä on katupartioita.

En voi missään nimessä hyväksyä väkivaltaa missään muodossa ketään kohtaan mistään syystä. Enkä myöskään oman käden oikeutta. Suomalaista yhteiskuntaa ei rakenneta pelolla, vaan yhteistyöllä. Ääriliikkeet ovat omiaan rapauttamaan yhteiskunnan eheyttä.

Nämä tapahtumat asettavat kansanedustaja Immosen kirjoitukset uuteen valoon. Oikeastaan en uskonut missään vaiheessa epätoivoisia selityksiä ”poliittisesta taistelusta monikulttuurista ideologiaa vastaan”, koska olin nähnyt millaisia kommentteja Immosen tekstin alla oli ja miten hän itse höysti niitä. En voi pitää Immosen kirjoitusta silkkana maahanmuuttokriittisyytenä, koska siinä käytettiin sotaista retoriikkaa, jonka vertauskohteet löytyvät fasismista. Immosen kirjoitusta voidaan myös pitää kannusteena ruveta tekoihin monikulttuurisuutta vastaan.

Huolestuttavinta tässä on se, että monet ovat Immosen kanssa samaa mieltä. Kaikki eivät tosin ymmärrä, että kirjoituksessa mentiin maahanmuuttokriittisyydestä askel radikaalimpaan suuntaan. Immonen itse kehuu saaneensa paljon tukea ja myönteistä palautetta. Enkä ihmettele, onhan hän toista kautta istuva kansanedustaja. Nyt on viimeistään aika tiedostaa, että moni suomalainen ei ajattele Suomesta samalla tavalla kuin sinä tai minä – Me monikulttuurisen ja moniäänisen Suomen puolesta mieltämme osoittavat.

Asenteet ja arvot ovat koventuneet kehnon taloudellisen tilanteen myötä, ja ne ovat saaneet tukea vihapuheesta ja jatkuvasta ulkomaalaisvastaisesta puheesta. Olen havainnut tämän myös omassa pikkukuplassani.

Rasismi on muuttunut biologisista piirteistä kulttuureihin ja stereotypioihin. Tämä on havaittu tutkimuksissa, mutta nämä rasistit ovat onnistuneet kääntämään asian ”monikulttuurisuuden vastustamiseksi”. Tällaisella uudelleenmäärittelyllä nämä ”maahanmuuttokriitikot” ujuttavat rasistista sanomaansa osaksi valtavirtaa. Näin ksenofobiasta ja vihapuheesta tulee tavanomaista.

On sanomattakin selvää, että Suomi on monikulttuurinen. On aina ollut, eivätkä valtion rajat estä jatkossakaan kulttuurien kehittymistä ja maailmaa muuttumasta. Globaalissa maailmassa sisäänpäin kääntyminen ja sulkeutuminen eivät ole vaihtoehto.

Maahanmuuttajien lisäksi meillä on kulttuurista rikkautta ihan omastakin takaa. Onhan Suomessa jo pitkään ollut esimerkiksi saamelaisia, suomenruotsalaisia ja romaneja.

Itse tutkin saamelaista kulttuuria ja olen ollut töissä työpaikassa, jossa oli työntekijöitä yli 15 eri maasta, siis ihan Rovaniemellä. Toisaalta minulla on esivanhempia ainakin Ranskasta ja Venäjältä. Isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat olleet evakossa Ruotsissa. Olen itse kulkenut pitkin Eurooppaa ja nauttinut erilaisista tavoista ja ihmisten tapaamisesta. Samalla olen myös konkreettisesti nähnyt kansallismielisyyttä ja rasismia, jotka kohdistuivat useimmiten vain hiukan tummempiin kavereihini.

Lisäksi olen käynyt Auschwitzissa, jossa karmaisevalla tavalla näkee ja kokee, mihin rotuoppi ja fasismi voivat viedä. Nämä kokemukset heräävät aina eloon, kun Suomessa vaaditaan yhtenäiskulttuuria.

Minusta tulee hirvittävän surullinen ja turhautunut. Mutta sitten muistan, että maailmaa ei muuteta olemalla hiljaa vaan puhumalla ja tekemällä. Niin kuin me täällä tänään sanomme: meillä on unelma

Minulla on unelma Suomesta, jossa kaikki nähdään yhtä arvokkaina ihmisinä, riippumatta etnisestä taustasta tai ihon väristä. Olen aina valmis puolustamaan monipuolista ja moniäänistä Suomea – ja rauhallista rinnakkaiseloa ja siltoja rakentavaa politiikkaa. En tule ikinä hyväksymään rasismia tai fasismia, en edes niiden kanssa flirttailua. Minulle ihmisarvo on jakamaton.

Lopuksi siteeraan kirjailijaa Eino Leinoa, jonka runo on erittäin ajankohtainen.

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Meillä on unelma 2

Vappupuhe Kemijärvellä 1.5.

Vappupuhe

Hyvät toverit ja muu vappuväki!

Vappu on yksi suosikkijuhlistani, koska se on työväenjuhla. Vappu näkyy lehdissä ja mediassa perinteisesti ainakin opiskelijavapun ja patsaidenlakitusten muodossa – Työväen vappujuhla toisinaan vain maksetuissa mainoksissa. Kuitenkin tässä työväen vappujuhlissakin on aina väkeä paikalla – ja se saa minut erittäin iloiseksi. Hei – ei tämä olekaan auringonlaskun liike, vaikka niin on ennustettu monta vuotta.

Liiallinen tuhkansirottelu ei ole tarpeen, mutta nyt vaalien jälkeen analyysiä on vasemmistossa tehtävä huolella. Pelkillä olankohautuksilla kehitys saattaa jatkua. Suureen alennustilaan ei kuitenkaan ole syytä. Muistelkaamme, missä pohjamudissa Keskustapuolue rypi edellisten eduskuntavaalien alla – 12 prosentissa!

Vaalianalyysiä tehdessä emme saa unohtaa syvimpiä arvoja vaan pikemmin kirkastaa niitä. Emme voi alkaa antamaan löysää miesten ja naisten välisen tasa-arvon, maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin tai heikoimmista huolehtimisen suhteen. Emme voi löysätä vaatimuksistamme saada Suomeen lisää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Tai lisää inhimillisyyttä vanhusten huoltoon tai empaattisuutta ottaa vastaan sotien keskeltä tulevia pakolaisia. Solidaarisuus on liikkeemme kantava voima nyt ja tulevaisuudessa.

Tätä vappupuhetta kirjoittaessa olen paljon pohtinut vasemmiston tulevaisuutta. Historiallisen alhainen vaalitulos pistää kyllä miettimään. Vasemmistoliitolla ja SDP:n on eduskunnassa yhteensä 46 paikkaa, mikä on 26 paikkaa vähemmän kuin vuonna 2003. 26 paikkaa.

Minä en kuulu niihin, jotka hakevat tappion syitä muista ihmistä – henkilöityvällä syyttelyllä ei saada rakentavaa keskustelua. Aitoa vaalianalyysiä ja jatkotoimenpiteitä luodaan ainoastaan yhdessä miettien. Eikä puolue tai maailma muutu sillä, että puheenjohtajia tai puoluesihteerejä vaihdetaan.

Voimme pohtia sitä, kuinka osaamme enää puhutella ihmisiä – kuka kokee kuuluvansa meidän joukkoomme? Fakta on se, että monet palkansaajat eivät enää koe olevansa työläisiä. Enää ei ole sellaisia ammattinimikkeitä kuin työmies. Työntekijät ovat projektikoordinaattoreita, teknikkoja ja lähihoitajia. Viime vuosien ilmiönä moni puolue on yrittänyt kiillottaa kuvaansa näiden arjen sankareiden parhaimpia ystäviä. Näytöt ovat näillä ”uusilla työväenpuolueilla” jääneet vähäisiksi.

Mutta miksi sitten esimerkiksi sairaanhoitaja äänestää Kokoomusta? Todellisuudessa kun sen kummemmin Kokoomus kuin Perussuomalaisetkaan eivät puolueohjelmiensa ja edesottamustensa valossa todellakaan ole mitään työväenpuolueita.

Koko vasemmiston laskua on povattu mediassa jo pitkään. Myös Euroopan tasolla meitä on pidetty auringonlaskun puolueina – mutta miten eurooppalaiset ovatkaan tehneet käännöksiä. Syrizan vaalivoitto Kreikassa on mielestäni oiva esimerkki, miten oikeistopolitiikkaan kyllästyneet kansalaiset voivat tehdä suuriakin muutoksia, tai ainakin antaa erittäin selkeän merkin, että nyt riittää kylmä kyyti ja kovat arvot.

Työelämä ja maailma muuttuvat nopeasti, toisinaan on vaikea pysyä muuttuvien ilmiöiden perässä. Muuttavassa maailmassa ei välttämättä ole enää niin selvää, kuka Suomessa onkaan se heikompiosainen tai köyhä, kenen arki täyttyy epävarmuudesta ja tuottavuuden kasvavista vaatimuksista.

Työelämän turbulensseissa elää työntekijöitä, jotka joustavat ja moneen suuntaan. Ne ovat juuri pienyrittäjiä, itsensätyöllistäjiä, pätkätyöläisiä ja nollatuntisopimuslaisia. Vaalikentillä oli monia unohtumattomia kohtaamisia – ja monet puhuivat (eri sanoin kylläkin) tästä vanhasta teemasta: köyhyydestä.

Erityisesti herätti vaaleja edeltäneenä lauantaina luokseni pysähtynyt rovaniemeläinen taitelija. Häntä huvitti se, että hänet määritellään elitistiksi. Todellisuudessa hän eli erittäin pienillä tuloilla, pienemmällä rahalla kuin minä työttömänä. Silti hän teki sitä, mistä hän nauttii eniten, mutta oli hyvin turhautunut, koska arki oli niin epävarmaa.

Ei voinut lomailla, ostaa uutta puhelinta tai tietokonetta. Tähän minun oli erittäin helppo samaistua, koska olen itse vasta ollut opiskelija. Silloin oikeasti iski hätä, kun tietokone hajosi eikä vakuutus riittänyt. Ja minä sentään kävin opiskelun ohessa töissä.

Maakuntalehdessämme oli vastikään juttu siitä, kuinka yhä useampi eläkeläinen saa yleistä asumistukea, siis vaikka eläkeläisillä on myös oma räätälöity asumistuki. Valitettava tosiasia on se, että kaikki ympärillämme kallistuu – asunnot, vuokrat ja sähkö. Samassa suhteessa ei ole noussut sosiaaliturva, eivät etuudet kuin eivät myöskään palkat.

Minua ainakin hirvittää ajatella niitä ikäihmisiä, joilla ei ole enää varaa käydä uimahallissa – tai joutuu keittämään puuroa joka päivä lounaaksi, kun ei muuhun ole varaa. Puhumattakaan sairastavista ikäihmisistä.

Samalla kun ajattelee, missä tilanteessa niin monet lapsiperheet elävät, voi vain ihmetellä, miksi ihmiset äänestivät porvarihallituksen puolesta.

Kun ajattelemme sitä arjen turbulenssissa elävää, emme ehkä tule huomanneeksi, että se joka oikeasti miettii, mistä saa ruokaa pöytään, saattaa olla myös korkeasti koulutettu. Monesti ajatellaan, että korkeakoulutus tuo turvaa tulevaisuuteen – mutta korkeakaan koulutus ei välttämättä ole tae työllisyydestä ja hyvästä elintasosta.

Epävarmuudessa elävien duunareiden joukko on niin heterogeeninen, että he eivät tunnista olevansa samaa ryhmään – emmekä mekään aina hahmota, ketä kaikkia siinä ryhmässä nykyisin on – ja silloin aseman parantaminen ja edunvalvonta ovat erittäin hankalia käytännössä toteuttaa. Onneksi näille epävarmoissa työsuhteissa eläville on luotu yhteinen nimi – prekaari. Nykyajan prekaareja ovat pienyrittäjät, pätkätyöläiset, freelancerit, nollatuntisopimuslaiset ja projekti- ja apurahatyöntekijät.

Eriarvoisuus kasvaa niin kauan kuin me annamme sen tapahtua. Olen odottanut, milloin ihmiset sanovat, että raja menee nyt tässä. Milloin ihmiset tajuavat, ettei ole olemassa sitä ”jotakin muuta” joka muuttaa maailman, vaan on itse tartuttava toimeen. On itse tehtävä se muutos. On tehtävä enemmän kuin pelkästään puhuttava.

Hyvät toverit!

Monet teistä olette nähneet paljon enemmän elämää kuin minä. Monet teistä ovat kuulleet monia vappupuheita. Mutta minä en ainakaan ole vielä valmis heittämään hanskoja tiskiin. Nyt vasta meitä tarvitaankin. Ja jokaista teistä. Sinuakin. Nyt on yhdessä alettava tekemään. Vaatimaan. Tekemään. Muistuttamaan. Nostamaan esille vääryyksiä ja epäkohtia. Nyt viimeistäänkin on annettava pieni panos maailman muuttamiseksi.

Rakkaat toverit.

Nyt on aika tukea toista toveria. On aika yhdessä mennä eteenpäin. Minun vastustajani ei ole koskaan ollut vasemmistoliittolainen. Se saattaa johtua omasta ajatusmaailmasta, joka on hyvin vasemmistolainen. Olen aina kummastellut kahden vasemmistopuolueen kitkaisia suhteita. Kun meidän todellinen vastustajamme on oikeisto – Kokoomus ja osin myös Keskusta.

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Meidän on kyettävä tarjoamaan uskottava vasemmistolainen vaihtoehto. Nyt on aidosti löydettävä oikeat tavat yhdessä saada ihmiset luoksemme ja äänestämään meitä.

Ja jokaista meitä tarvitaan muutoksessa. Minuakin on kutsuttu elitistiksi vain koulutukseni takia. Toki filosofian maisteri ja kulttuuriantropologia voivat olla erikoisia, mutta ihmettelen suuresti, miten meidän pieneen maailmaan ja vasemmistolaiseen liikkeeseen ei voisi mahtua teollisuustyöläinen ja humanisti. Muutos lähtee meistä. Sinusta ja minusta. Meistä yhdessä.

Tommy Tabermannin sanoin:

Epäröinnin kynnyksellä kysy
kuinka paljon rohkeutta uskallat
tänään jättää käyttämättä?

Hyvää ja toverillista vappua.