Ajatuksia saamelaisten kansallispäivänä

Näin saamelaisten kansallispäivänä aloin miettiä, missä tilanteessa meidän Euroopan Unionin ainoa alkuperäiskansa on. Voidaan todeta, että he ovat olemassa ja heillä on oma kulttuurinsa kieli mukaan luettuna. Kuitenkin heidän tilanteensa on jatkuvasti keikkunut. Tasapainoa ja hyvää kehitystä ei ole saatu aikaiseksi, koska aito tahtotila on puuttunut. Juhlapuheissa, esim. näin saamelaisten kansallispäivänä puhutaan kauniisti ja kulttuuria arvostavasti. Tahtotila yllättäen kuitenkin muuttuu, esimerkiksi kun kielipesiin tarvitaan rahoitusta tai perustetaan työryhmiä. Tahmeasti etenevät myös hallitusohjelmassa olevat tavoitteet.

Lapissa asuessa on helppo huomata, että eletään hyvin sekavassa tilanteessa, joka välillä kärjistyy ja tunteet nousevat pintaan. Jotkut kokevat uhkana saamelaisen kulttuurin vahvistamisen. Toiset pelkäävät, että maat viedään. Kolmannet ovat kateellisia eksoottisesta kulttuurista. Osa puolestaan on kyllästynyt valtakulttuurin ehdottomaan valtaan. Osalle saamelaispuvun matkailukäyttö on jo mennyt liian pitkälle. Näin viivoja suoraksi vetäen.

Kärjistynyt tilanne tuntuu turhauttavalta. Aivan kuin haluttaisiin kieltää historian saatossa tapahtuneet asiat. Toki Suomessa ollaan aina oltu rauhallista massaa ja saamelaisten assimilaatiokin oli sen mukaista. Suomessa ei ollut lakeja, jotka olivat suoraan rasistisia, toisin kuin Norjassa. Ehkä senkin vuoksi Suomessa ajatellaan, etteihän me tehty oikeastaan mitään. Sehän oli vain ”normaalia” kulttuurin muutosta. Totta, eihän ollut massamuuttoa vaan tavalliset suomalaiset muuttivat uudisasukkaiksi Lappiin. Ja usein rinnakkaiselo oli sopuisaa.

Kuitenkin monen lappilaisen (ei saamelaisen) mielipiteet ovat hämmentäviä. Itse olen suomalaisena antropologina hyvinkin tietoinen suomalaisten ja saamelaisten hankalasta suhteesta ja antropologien pomppuisesta historiasta alkuperäiskansojen parissa. Mutta eihän sitä tarvitse ottaa suurena taakkana, vaan mahdollisuutena toimia toisin. Historia on mennyttä eikä siihen voi vaikuttaa, tulevaisuuteen ja nykyhetkeen puolestaan voi.

Esimerkiksi Lapin matkailussa voidaan siirtyä eettiseen kestävyyteen. Saamelaisuuden epäkunnioittavasta hyödyntämisestä voidaan siirtyä kaikkia kunnioittavaan ja arvostavaan toimintaan. Lappilaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa on paljon elementtejä, joita voidaan hyödyntää ja jotka ovat ulkomaalaiselle matkailijalle avain yhtä eksoottisia. Matkailijallekin tilanne voisi olla ymmärrettävämpi. Lapissa ollaan kummallisella tavalla yhdistetty joulumaailma saamelaisuuteen, vaikka toinen perustuu täysin mielikuvitukseen. Miksi Rovaniemellä ei hyödynnetä esimerkiksi uittoperinnettä tai käytetä omia kansallispukuja?

P.S. Myönnän, että antropologina olen aina yhtä innoissani saamelaisesta kielestä ja kulttuurista, mutta samalla tavalla haltioidun Pohjanmaan pääsiäiskokoista.

P.S.2 Oikein hyvää saamelaisten kansallispäivää ja pidetään asiat mielessä myös muina päivinä!

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *