Maria-Riitta Mällinen

Rovaniemen kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, SDP:n puoluehallituksen jäsen

Millaiseen maailmaan tyttäreni syntyikään? Ajatuksia naistenpäivään

Näin naistenpäivänä jaetaan ruusuja ja juhlitaan. Samalla on tärkeää tehdä tekoja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta. Niin kuin naiset ovat tehneet jo vuosikymmeniä. Naiset ovat olleet mukana Suomen päätöksenteossa jo siitä alkaen, kun saivat asettua ehdokkaaksi ja äänestää. Ensimmäisen naiskansanedustajat valittiin 1907. Monet naiset ovat historian saatossa tehneet suunnattoman määrän työtä tasa-arvon edistämiseksi. Pieniä ja isoja tekoja, esimerkiksi on perustettu turvakodit ja kouluihin saatu kaikille kouluruokailu. Me olemme monesta asiassa kiitollisuuden velassa näille naisille – ja myös miehille, jotka ovat olleet ajatuksia kannattamassa ja ajamassa. Me nykypäättäjät olemme osa tätä ketjua.

Kun tyttäreni Malla syntyi, mietin, millaiseen maailmaan hän syntyykään. Mitä minä voin päättäjänä ja poliitikkona tehdä, jotta kaikkien tyttöjen taival olisi omaa sukupolvea tasaisempi kulkea?

Tiedämme, että edelleenkin naisen tulee tehdä kaksinverroin työtä parjätäkseen työelämässä ja politiikassa. Toisaalta monet pojat eivät jostain syystä pärjää nykykouluissamme. Korkeakoulutetuista on naisia yli puolet, mutta silti johtotehtävissä naisten osuus on todella pieni – niin työelämässä ja yritysten johdossa kuin politiikassakin. Sanna Marin nosti esille YK:ssa pitämässään puheessa, että maailmanlaajuisesti valtioiden naisjohtajia on vain 21. Työelämässä raskaussyrjintää esiintyy edelleenkin. Vanhempainvapaista enemmistön käyttävät naiset, mikä heikentää naisten asemaa työelämässä.

Suurin luottamustehtäväni on pikku-Mallan vanhempana hänen kasvamisen tukeminen. Haluan, että jokaisella tytöllä ja pojalla on samanlaiset mahdollisuudet kasvaa täyteen potentiaaliinsa.

Emme saa hyväksyä sukupuolittunutta kasvatusta varhaiskasvatuksessa tai kouluissa. Lapset ovat yksilöitä, joilla on omat erityispiirteensä, luonteenpirteensä ja osaamisalueensa sukupuolesta riippumatta. Moni saattaa kauhistella sukupuolisuuden häviämistä kasvatuksessa, näissä näkemyksissä “pojista pitää tehdä miehiä ja tytöistä naisia”. Perinteiset normit siinä, millaisia tyttöjen tai poikien tulee olla, miten heidän kuuluu leikkiä, miten pukeutua ja miten käyttäytyä, ovat kuitenkin ahdistavaa lokerointia. Niillä aiheutetaan elämänmittaisia ongelmia ennen kaikkea niille, jotka eivät normeihin luontaisesti sovi.

Tilastojen mukaan noin kolmasosa rovaniemeläisistä tytöistä on kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua viimeisen vuoden aikana. Toisaalta yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut elämänsä aikana fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai uhkailua. Voi perustellusti kysyä, mikä meitä vaivaa? Häirintä tai väkivalta eivät koskaan ole ratkaisu mihinkään.
Välillä ihmiset tuntuvat ihailevan mennyttä aikaa. Menneissä vuosikymmenissä on nykyaikaan verrattuna varmasti omat hyvätkin puolensa, mutta minä olen kovasti tyytyväinen siitä, että tasa-arvo on edistynyt ja monista vahingollisista ajattelutavoista on päästy eroon. Maailma ei tänäänkään ole valmis, ja seksuaaliselle häirinnälle sekä lähisuhdeväkivallalle tulisi aidosti olla nollatoleranssi.

Nykyisin vaikeistakin asioista voidaan puhua avoimemmin, tabujen ja stigmojen rikkominen on avain siihen, että tulevaisuus olisi vieläkin parempi.

Me too-kampanja nosti esille häirintätapauksia, joista keskusteliin välillä aika railakkaastikin, eikä valitettavasti kokonaan ilman ylilyöntejä. Ilmiöstä sinänsä voi olla montaa mieltä, mutta oli tärkeää antaa viesti, että hiljaisuus on hyväksymistä. Jos asiat painetaan villaisella, annetaan viesti tekijälle, yhteisölle ja oikeastaan koko ympäröivälle yhteiskunnalle, että häirintä on aivan normaalia, tai vain vitsiä ja läppää. On aivan keskeistä, että ei todella tarkoittaa ei. Se pitää voida saada sanoa, ja sen sanominen täytyy vaikuttaa ympäristöönsä.

Maailmaa voidaan muuttaa. Lainsäädännöllä voimme luoda rajoja, lisäksi tarvitaan yhteiskunnallisia normeja, jotka ohjaavat ihmisiä käyttäytymään kunnioittavasti toisiaan kohtaan. Esimerkiksi suostumuksen puutteen kirjaaminen raiskauslain kriteeristöön on tärkeä toimi. Kouluilla on iso vastuu, mutta myös mahdollisuus kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän kitkemisessä. Rovaniemellä on vasta palkattu koordinaattori, joka tarttuu vaikeimpiin ja pitkäaikaisiin kiusaamistapauksiin. Hallituksen esitys vanhempainvapaauudistuksesta on myös askel oikeaan suuntaan. Se haastaa perheet ja myös isien työantajat uudenlaiseen ajatteluun.