Suomessa syntyvyys on laskussa, yhä useampi valitsee lapsettomuuden tai yhden lapsen perheen. Toisille kysymys on tahdosta riippumattomasta elämäntilanteesta, toiset tekevät valinnan ympäristösyistä tai tulevaisuuden epävarmuuden vuoksi.
Syntyvyyden lasku ja väestön ikääntyminen ovat huoltosuhteen kannalta huolestuttava yhtälö. Lasten hankkiminen on kuitenkin aina hyvin henkilökohtainen asia, eikä voida ajatella, että yksilötasolla ratkaisuja tehtäisiin esimerkiksi huoltosuhteen parantamiseksi. Olennaista on, että yhteiskunta mahdollistaa aidon vapauden valita, eikä lapsettomuus ole yhteiskunnan tai työelämän hankalista rakenteista kiinni.
Kun nuoret elävät pätkätöiden maailmassa, epävarmuus toimeentulosta ja työn säilymisestä vaikuttavat merkittävästi siihen, nähdäänkö lasten hankkiminen edes vaihtoehtona. Vielä tänäkin päivänä pelkkä raskaaksi tulemisen uhka vaikuttaa naisten asemaan työmarkkinoilla. Vanhemmuuden kustannuksia tuleekin tasata.
Toinen tärkeä toimenpide on perhevapaauudistus, jossa vastuuta jaetaan molemmille vanhemmille, ja jossa on aitoa joustoa elämäntilanteen mukaan. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on helpotettava. Työelämä voisi joustaa etätyön ja osa-aikaisuuden muodossa sen sijaan, että työntekijä aina joustaa työelämän vaatimuksissa.
Syntyvyyden nostaminen edellyttää monenlaisia toimia, mutta ennen kaikkea vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Meidän tulee edistää lapsiperheille suunnattujen palveluiden, kuten kotipalvelun, saatavuutta. Meidän pitää myös turvata lastensuojelun resurssit ja vähentää lapsiperheiden köyhyyttä.
Suomen pitää tehdä kansallinen ihmis- ja perusoikeusperustainen lapsistrategia. Valtion ja kuntien päätöksissä on otettava systemaattiseen käyttöön lapsivaikutusten arviointi. Lapsivaikutusten arviointi on tapa tarkastella lasten ja perheiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena, lapsia ja heidän vanhempiaan kuunnellen ja osallistaen. Taustalla on YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen velvoite tavoitella lapsen parasta, kun yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään. Arviointi soveltuu sekä valtion, kuntien kuin seurakuntienkin päätöksentekoon.
Nuoret ja aikuiset ansaitsevat turvaa ja luottamusta tulevaisuuteen. Asetetaan perheiden hyvinvointi keskiöön.