Minäkin tein opiskeluaikoina töitä osa-aikaisesti, ensin Hesburgerin kassalla ja myöhemmin Tilastokeskuksen haastattelijana Rovaniemen lentokentällä. Opiskeluelämään osa-aikaisuus sopi varsin hyvin. Sitten valmistuttuani yliopistosta halusin kokopäivätyön: Elämä alkoi vakiintua ja muuttuneessa tilanteessa toimeentulo huoletti.
Monet kaipaavat kokopäiväistä duunia viimeistään siinä vaiheessa kun opinnot ovat ohi, kun opintotuki loppuu ja unelmissa siintää oma koti. Asuntolainaa saadakseen on pääsääntöisesti oltava vakityö, ja epävarmassa työllisyystilanteessa perheen perustaminen voi tuntua riskialttiilta. Etenkin naisten kohdalla, kun tänä päivänä edelleen esiintyy raskaussyrjintää.
Tilastokeskuksen mukaan 32 % osa-aikaisista toivoi kokoaikaista työtä. Tilanne vaihtelee voimakkaasti aloittain, esimerkiksi kaupan alalla osa-aikaisista työttömistä jopa puolet tekee osa-aikatyötä kokoaikatyön puuttumisen vuoksi. Työelämässä keskeistä pitäisi olla, että työ voi joustaa työntekijän elämäntilanteen mukaan – Eikä aina niin, että työntekijän on joustettava työpaikan mukaan.
Näissä vaaleissa on kyse siitä, millaisen Suomen haluamme rakentaa. Voimme äänestää muutoksesta: työelämän täytyy muuttua reilummaksi. Työllisyyspolitiikka tarvitsee lisää inhimillisyyttä nykyisen kurjuuttamisen sijaan.
Tavoitteena reilu työelämä:
- Palkalla on tultava toimeen
- Kokoaikatyön on oltava aito mahdollisuus
- Työllisyyspolitiikkaan tarvitaan lisää inhimillisyyttä. Tarvitaan aito aktiivimalli, joka tukee ja kannustaa. Emme tarvitse aktiivimallia, joka kurjuuttaa ja vie ihmisarvon
- Monipuolisella elinkeinorakenteella pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta. Eri elinkeinojen yhteensovittamiseen on myös panostettava erityisesti Lapissa